Tii­na Judén

Pa­la­vaa tah­toa on ai­na­kin Puu­ma­las­sa ol­lut ai­na. Vesi tai­taa ol­la enem­pi vii­le­ää, vaik­ka Lau­ri Täh­kä lau­lus­saan "On­ko ole­mas­sa pa­la­vaa vet­tä" ha­mu­aa. Pa­la­vas­ta tah­dos­ta ker­too ke­sän te­at­te­rie­si­tys Sa­han Elä­mys­vers­taas­sa tänä ke­sä­nä. Ka­te­tus­sa nou­se­va­kat­so­moi­ses­sa ti­las­sa pääs­tään seu­raa­maan Ju­ha­ni Jo­en­suun kä­si­kir­joit­ta­maa ja oh­jaa­maa näy­tel­mää puu­ma­la­lai­ses­ta voi­ma­nai­ses­ta El­sa He­po­rau­das­ta. Har­va tie­tää, et­tä Ka­le­va­la­ko­run pe­rus­ta­ja on ko­toi­sin Puu­ma­las­ta. Vie­lä har­vem­pi tie­tää, et­tä sama kir­jai­li­ja­nai­nen on pe­rus­ta­nut myös Ka­le­va­lais­ten Nais­ten Lii­ton 1930-lu­vul­la. Lii­ton teh­tä­vä oli tuol­loin ja edel­leen tuo­da esiin ri­kas ja mo­ni­muo­toi­nen elä­vä kult­tuu­ri­pe­rin­töm­me, edis­tää suo­ma­lais­ten pe­rin­tei­den tun­te­mus­ta ja in­nos­taa ih­mi­siä löy­tä­mään kult­tuu­ri­pe­rin­nön voi­ma ja mer­ki­tys ny­ky­a­jas­sa.

Tä­hän pyr­kii myös Ju­ha­ni Jo­en­suun oh­jaa­ma näy­tel­mä, jon­ka kes­kei­nen pu­nai­nen lan­ka on leik­ki­mie­li­syy­den säi­lyt­tä­mi­nen läpi elä­män.

– Leik­ki on hy­vin kes­kei­nen ele­ment­ti, joka on ra­ken­ta­nut koko He­po­rau­dan elä­män. El­sa op­pi isäl­tään, et­tä asi­at voi leik­kiä läpi elä­män. Leik­ki loi asi­oi­ta ja El­sa tart­tui nii­hin vie­den nii­tä eteen­päin jää­rä­päi­ses­ti ja jos­kus hul­lul­ta tun­tu­vien oi­val­lus­ten kaut­ta, sa­noo Jo­en­suu.

El­sa oli voi­ma­kas­tah­toi­nen, mut­ta in­no­va­tii­vi­nen, toi­vei­kas ja leik­ki­sä. Kir­joit­ta­mi­nen oli hä­nel­le kan­ta­va voi­ma eten­kin hä­nen en­sim­mäi­sen lap­sen­sa kuol­tua. Kir­joit­ta­mi­nen oli hen­ki­rei­kä, joka kan­nat­te­li läpi suu­ren su­run ja on­nek­si tuli vie­lä mui­ta­kin lap­sia, kak­si poi­kaa. Hän oli lu­mo­a­va pu­hu­ja, joka kier­si va­lis­ta­mas­sa ja in­nos­ta­mas­sa ih­mi­siä ym­pä­ri maa­il­maa.

Myös näy­tel­män tuot­ta­ja Jaa­na Kui­va­lai­nen on ny­ky­a­jan voi­ma­nai­nen, joka on saa­nut Sa­han­lah­den ku­kois­ta­maan. Näy­tel­män valo- ja ää­ni­suun­nit­te­lus­ta vas­taa­va Tomi Tir­ra­nen ke­huu, et­tä Jaa­nas­sa on vä­hän sa­man­lais­ta pir­teyt­tä ja tah­toa, kuin El­sas­sa.

– Jaa­nal­la on no­pe­aa re­a­goin­ti­ky­kyä ti­lan­tei­siin. Fik­su mim­mi jär­jes­ti inf­ra­pu­na­läm­mit­ti­men­kin tän­ne Vers­taal­le, kun tääl­lä oli kyl­mä. Sama kos­kee tie­dot­ta­mis­ta ja asi­oi­den eteen­päin vie­mis­tä, Tir­ra­nen ker­too.

El­san en­si-il­taa on jou­dut­tu ko­ro­nan vuok­si odot­ta­maan yli kak­si vuot­ta, vaik­ka val­mis­te­lut oli­vat vauh­dis­sa jo vuon­na 2019. Lan­nis­tu­mat­ta näy­tel­mä näh­dään nyt vih­doin la­val­la ja sitä tu­lee kat­so­maan El­san su­ku­lai­sia Sveit­sis­tä saak­ka. Iso ryh­mä ka­la­va­lai­sia nai­sia ym­pä­ri Suo­mea näh­dään myös ke­sä­kuun kol­man­nes­sa näy­tök­ses­sä. Yh­teen näy­tök­seen mah­tuu noin 300 kat­so­jaa ja lip­pu­ja on jo nyt myy­ty hy­vin..

Tua Hau­ta­mä­en ra­ken­ta­ma la­vas­tus on näy­tel­män tee­man mu­kai­ses­ti leik­ki­sä. Tik­kaat muut­tu­vat lai­vak­si ja ra­ken­teet ovat hel­pos­ti muun­nel­ta­vis­sa me­ri­seik­kai­lus­ta mui­hin koh­tauk­siin. Me­ri­seik­kai­lu on ote El­san kir­jas­ta Ur­su­la Kei­vaa­ra.

El­saa esit­tää kak­si nais­ta, jois­ta toi­nen on puu­ma­la­lai­nen Tiia Lous­te ja toi­nen Mik­ke­lin te­at­te­rin näyt­te­li­jä Mar­jaa­na Man­ni­nen. Man­ni­nen esit­tää El­saa lap­se­na ja nuo­re­na ja Lous­te ai­kui­si­äl­lä ja vä­hän van­hem­pa­na. Nuo­ri ja van­ha El­sa nä­ky­vät su­la­vas­ti sa­maan ai­kaan la­val­la. Myös free­lan­cer näyt­te­li­jä Is­mo Kot­ro Hu­ris­sa­los­ta esit­tää El­saa kä­si­nuk­ke­roo­lis­saan. Kot­ro esit­tää myös mui­ta mies­roo­le­ja, ku­ten El­san isää, poi­kia ja pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­li­o­ta, jota El­sa ei em­pi­nyt men­nä ta­paa­maan, kun tar­ves vaa­ti.

– Leik­ki on tai­teen pe­ru­se­le­ment­ti, sa­noo Man­ni­nen.

– Tää niin ku te­kis näin, sä­es­tää Lous­te.

– Kuu­luu kai­ken tai­teen te­ke­mi­seen vään­tää pää vi­noon, myön­tää Kot­ro.

Tir­ra­sen mie­les­tä El­sa kuu­luu nyt pal­jon pu­hu­tui­den unoh­det­tu­jen tai­te­li­joi­den jouk­koon. El­saa esit­tä­vät nai­set ko­ke­vat haas­tee­na El­san van­ho­jen teks­tien vai­ke­ah­kon kie­len.

Tir­ra­nen muis­tut­taa, et­tä Elä­mys­vers­taan va­lo­maa­il­ma on har­vi­nai­nen ke­sä­te­at­te­ril­le. Sil­lä saa­daan ti­lan­ne­va­lais­tus­ta, kun ul­ko­ti­lan avoi­met sei­nä­o­sat sul­je­taan mus­til­la kan­kail­la. Näy­tel­män ää­ni­tek­niik­kaa te­hos­ta­vat lan­gat­to­mat mi­kit. Näy­tel­mäs­sä näh­dään An­ne­li Rau­ti­ai­sen ko­re­og­ra­fi­aan teh­ty­jä mu­siik­ki­koh­tauk­sia ja kuul­laan Kai Chy­de­niuk­sen näy­tel­mää var­ten te­ke­mä sä­vel­lys Ka­le­va­lan teks­tiin.

– Oman yl­lä­tyk­sen­sä esi­tyk­seen voi tuo­da ta­lon kis­san il­mes­ty­mi­nen pai­kal­le, nau­raa Tir­ra­nen.

Man­ni­nen taas ker­too, et­tä on ke­sä­te­at­te­reis­sa eri­koi­sem­pi­a­kin esiin­ty­jiä näh­ty, ku­ten hän Imat­ran ke­sä­te­at­te­ris­sa, jos­sa ru­pi­sam­mak­ko yl­lät­ti Kai Hyt­ti­sen esit­tä­män Ola­vi Vir­ran.