Hanna-Mari Tyrväinen
Kaija Hukka täräyttää mönkijän käyntiin ja lähtee sillä Kostioniementien laidalla olevalle puusavotalle. Mönkkäri ja perässä vedettävä tukkikärri kulkevat männikkökankaalla ketterästi, vaikkakin harvennushakkuualueelle saavuttaessa eteneminen on melko röykyttämistä epätasaisessa maastossa ja kaadettujen hakkuutähteiden päällä.
– Urakka alkoi syys-lokakuussa, mutta talvella pidin taukoa, koska mönkijällä ei pääse paksussa lumessa mihinkään. Talvi meni kotona lumitöitä tehdessä ja helmikuun puolivälissä lähdin pohjoisiin, hän kertoo.
Hukka on käynyt työmaalla jo aamulla, joten moottorisaha ja kypärä odottavat häntä puun juurella.
– Tähän on tehty taimikonhoito raivaussahalla kymmenisen vuotta sitten ja nyt on ensiharvennuksen aika. Ajattelin viime syksynä, että pitääpä kokeilla, vieläkö moottorisaha pysyy käsissä. Sahaushommissa on ollut pitkä tauko, enkä ole tehnyt kuin polttopuita, mutta raivaussahaa olen kyllä käyttänyt, hän kertoo.
Hukka nykäisee moottorisahan käyntiin, silmäilee hieman ympärilleen ja valitsee kaadettavan puun. Moottorisaha pureutuu halkaisijaltaan noin parikymmensenttiseen mäntyyn, joka kaatuu sahurin oikealle puolelle. Hukka sahaa männystä oksat pois, pätkii sen kolmen metrin pituisiksi kuitupuiksi ja siirtyy seuraavaan puuhun.
Puita alkaa kaatuilla ympäriltä niin, että metsä rytisee. Viimein Hukka sammuttaa sahan ja alkaa nostella tukkisakset apunaan pöllejä metsäkärrin kyytiin.
– Eihän nämä paina paljon mitään, ehkä parikymmentä kiloa. Joskus, jos on ollut isompia pöllejä, äiti on ollut kanssani nostoapuna, hän kertoo.
– Pienet oksat jäävät maahan maatumaan ja ravinteeksi metsään. Latvoista voisi tehdä polttopuita, mutta se on niin vähäinen määrä, etten kehtaa alkaa niitä karsimaan.
Kärri täyttyy ja Hukka lähtee viemään kuorman Viljakansaarentien varrella olevaan varastopaikkaan. Pöllejä on jo ehtinyt kertyä hyvä kasa lumettoman ajanjakson aikana.
– Onhan siinä tekemistä. Nostaa ne ensin kyytiin ja sitten taas pinota tuohon kasaan, mutta hyvin siinä aika kuluu. Ei ole ollut kuntosalille paljoa tarvetta. Olen pitänyt sykemittaria päällä ja kyllä siinä ihan hyvät treenit tulee, hän toteaa.
Hukka touhuaa metsässä yleensä muutaman tunnin. Hän sanoo, että kyseessä on puuhastelu ja hyvä harrastus.
– Lähinnä tämä on puuhastelua ja hyvä harrastus, ei mitään urakkahommaa. Metsässä tosi kiva olla, liikkua ja tehdä kaikenlaista. Metsä antaa hyvän mielen, hän toteaa.
– Ehkä tämä on tullut vähän äidiltä verenperintönä. Hän on tehnyt koko ikänsä metsähommia. Tietysti tein itsekin pääosan työurasta metsätalouspuolella, mutta nyt on sitten mahdollisuus tehdä ihan ruumiillistakin työtä siellä metsässä.
Hukka on pohjakoulutukseltaan metsätalousinsinööri (AMK) ja LKV-tutkinnon hän suoritti 2010.
– Siitä lähtien tein kiinteistönvälityksiä. Kun Puumalassa toimii yksinyrittäjänä, on taivuttava vähän kaikkeen. Yrittäjyys oli tosi kiva vaihe elämässä, hän sanoo.
Hukka myi yrityksensä muutama vuosi sitten sopivassa tilanteessa ja hänellä on varsinaiseen eläkeikään aikaa enää puoli vuotta.
– Olen vielä tehnyt joillekin vanhoille asiakkaille metsäjuttuja, lähinnä hoitanut heidän puolestaan puukauppaa ja tehnyt metsätaloussuunnittelua. Se on enää hyvin pientä. Pääasiassa olen talutellut omissa metsissä raivaussahaa ja hoitanut taimikoita.
Hukalla on omasta metsän harvennushakkuusta hankintakauppa metsäyhtiön kanssa. Pöllipino lähtee toukokuun aikana tehtaalle kuitupuukäyttöön.