Hanna-Mari Tyrväinen
Puumalan Kalamiehet järjesti viime keskiviikkona lasten ja nuorten pilkkitapahtuman. Kalastajajoukko ei ollut suuri, mutta sitäkin innokkaampi ja porukka levittäytyi Kaivannon jäälle nopeasti pilkkeineen ja kairoineen.
– Tämä on pilkkitapahtuma, eikä täällä kisata, mutta totta kai vaaka on mukana. Lapsia kiinnostaa aina, kuka saa eniten kaloja, totesi Simo Parri.
Jami Sipiläinen kairasi jäähän reikää reippaalla otteella. Hän arveli jään paksuudeksi puoli metriä. Viimein kaira meni jään läpi ja Sipiläinen hörskäytti sohjot jäälle nostaessaan kairan.
– Sain viime kerralla vain kaksi kalaa, mutta pikkuveli sai kolme. En tiedä, miksi Jose otti aina kaikki parhaimmat kohdat, totesi Sipiläinen.
Kalamies sanoi, ettei jäällä olo kyllästytä helposti ja pilkkireiällä voisi istua tarvittaessa koko päivän. Tosin siinä tapauksessa pitäisi ottaa eväät mukaan.
Pilkkijakkaralla istuneella Luka Silenillä oli kummin tekemä pilkki. Silen kelasi siimaa avannosta ylös ja pinnalle nousi hopeinen tasapainopilkki.
– Tämä ei tarvitse välttämättä toukkia. Kun sen laskee veteen, se lähtee heti toiseen suuntaan. Kummilla on näitä, ehkä Puumalan isoimpia, joilla saa 10-15 kiloisia kaloja, hän esitteli.
Silen oli ehtinyt käydä talven aikana jo kymmenisen kertaa pilkillä.
– Pilkkireissut kestävät yleensä tunnista kahteen tuntia. Paikkaa en vaihda sen aikana yleensä montaa kertaa.
Teemu Reponen ja Jose Reponen olivat käyneet pilkillä viimeksi edellisviikonloppuna. He kertoivat, että jäälle lähtiessä varustaudutaan lämpimästi ja pilkkivarusteet varataan valmiiksi jo mielellään edellisiltana.
– Ei täällä käy koskaan aika pitkäksi. Jäällä voisi olla vaikka kuinka pitkään. Se on ihan sama uistellessa, mielellään siellä on. Jos pilkillä sattuu kova lumituisku, se vaatii jo vähän enemmän huumorintajua, totesi Teemu Reponen.
Jani Luukkonen tuli Reposten avannolle vetäen perässään ahkiolla kaikuluotainta.
– Katsotaanpas onko teillä siellä avannossa kaloja, hän sanoi.
Luukkonen laski anturin veteen ja näytölle piirtyi eri värisiä viivoja. Pilkki näkyi sininenä viivana ja punakeltainen kuvasi pohjaa.
– Ei siellä kaloja ole. Suosittelen teille reiän vaihtoa, hän totesi
Kaloja ei näkynyt myöskään Luka Silenin avannon kohdalla ja hän totesi joutuvansa jälleen kairaushommiin.
Luka Silenin pilkkiavannon kohdalla kaikuluotaimeen piirtyy yksi viiva lisää.
– Kala ui neljässä metrissä. Sinun pilkki näkyy tuossa ja voit vielä vähän laskea sitä. Stoppaa siihen, niin katsotaan, kiinnostuvatko kalat, neuvoi Luukkonen.
Luukkonen totesi, ettei kalan näkyminen ruudulla ole koskaan tae siitä, että se tarttuisi syöttiin.
– Tyhjiä reissuja niin paljon, vaikka kalaa näyttäisi olevan kuinka paljon, hän naureskeli.
Sipiläinen arveli pyydyksen olevan liian iso pikkukaloille ja hän päätti vaihtaa sen nopeasti pienempään.
Kalaonnea ei näkynyt kenelläkään vielä tunninkaan jälkeen ja pilkkimiehet lähtivät Norppalaavulle makkaranpaistoon.


