Sitä voi­si ku­vi­tel­la, et­tä pie­nen Puu­ma­lan ko­koi­ses­sa kun­nas­sa toi­mi­vas­sa pai­kal­lis­leh­des­sä päi­vät ovat lep­poi­sia, kah­vin­tuok­sui­sia ja ta­val­li­sia. Avaan hie­man päi­vä­kir­jaa­ni: ei­vät ne ole! Sitä toi­voi­si jos­kus, ihan ku­ten Edu Ket­tu­nen lau­lus­saan, et­tä ”kum­pa huo­men­na ois ihan ta­val­li­nen päi­vä”.

Puu­ma­las­sa iha­nat ve­sis­töt ym­pä­röi­vät mei­tä lä­hes joka puo­lel­la. Ve­sil­lä ol­laan tii­viis­ti, niin ve­neil­lä, ka­noo­teil­la kuin sup-lau­doil­la­kin. Li­säk­si ui­daan ja pul­ja­taan ran­noil­la, pe­la­taan eri­lai­sia ve­si­pal­lo­pe­le­jä, hy­pi­tään ve­sit­ram­po­lii­neil­la ja ka­las­te­taan. Tämä kaik­ki on mu­ka­vaa ja pää­sään­töi­ses­ti po­si­tii­vis­ta ke­sä­puu­haa ja hy­vää lii­kun­taa.

Loma oli yk­si ai­ka­kau­ten­sa me­nes­ty­se­lo­ku­va, se on ny­ky­ään myös mo­nen so­me­päi­vi­tys tai vuo­den suu­rin odo­tus. Vuo­den 1976 Suo­men kat­so­tuim­mas­sa ko­me­di­ae­lo­ku­vas­sa Ant­ti Lit­ja näyt­te­li mies­tä, joka hiih­to­koh­teen si­jaan jou­tui va­hin­gos­sa ran­ta­lo­mal­le Rho­dok­sel­le. Mi­nul­le kävi lä­hes sa­moin, mut­ta tyt­tä­re­ni pyyn­nös­tä. En toki ol­lut läh­dös­sä hiih­to­lo­ma­koh­tee­seen, mut­ta en lii­oin Rho­dok­sel­le, jos­sa en ole kos­kaan ai­em­min­kaan käy­nyt. Olen pyr­ki­nyt vält­te­le­mään koh­tei­ta, jot­ka tu­ris­tit ovat val­lan­neet, mut­ta nyt aja­tus oli­kin eri­lai­nen: viet­tää ai­kaa las­ten­las­ten kans­sa.

Puu­ma­la-seu­ran hal­li­tus on yh­des­sä al­le­kir­joit­ta­neen kans­sa koos­ta­nut vii­me vuon­na Puu­ma­la-leh­del­le sel­ke­än vi­si­on, mis­si­on ja stra­te­gi­an. Vi­si­om­me on, et­tä kaik­ki alu­eem­me asuk­kaat, mo­ni­paik­kai­set ja va­paa-ajan asuk­kaat lu­ke­vat ja ti­laa­vat Puu­ma­la-leh­den. Tätä tu­kee vi­si­om­me Kaik­ki lu­kee! & Kaik­ki ti­laa!