Vuon­na 2026 Eu­roo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­kei­na toi­mi­vat Ou­lu Suo­mes­sa ja Trenčín Slo­va­ki­as­sa. Ou­lu2026 Eu­roo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki -han­ke kat­taa kau­pun­gin li­säk­si 39 kun­taa Poh­jois-Suo­mes­sa ja ne tuo­vat esiin alu­een luo­vaa ta­lout­ta ja kult­tuu­ri­pe­rin­töä. Pää­tee­ma­na on yh­dis­tää tai­de, kes­tä­vä ke­hi­tys ja alu­eel­li­nen elin­voi­ma.

Ke­säs­tä pu­hu­taan tä­hän ai­kaan vuo­des­ta usein kuin se oli­si jo kään­ty­mäs­sä lop­pu­suo­ral­le. Kaup­po­jen hyl­lyil­le il­mes­tyi­vät kou­lu­tar­vik­keet, ka­len­te­riin mer­ki­tään syk­syn en­sim­mäi­siä me­no­ja ja pu­heis­sa vi­lah­taa jo sana ar­ki.

Ke­säi­sin kan­ta­tie 62 ker­too omaa ta­ri­naan­sa. Kun ajaa Mik­ke­lis­tä Puu­ma­laan, vas­taan tu­lee pyö­räi­li­jä toi­sen­sa jäl­keen. Joku pol­kee mää­rä­tie­toi­ses­ti, toi­nen ihai­lee mai­se­mia, kol­mas py­säh­tyy ku­vaa­maan Sai­maan sel­kiä. Mo­nel­le Puu­ma­la ei ole vain mää­rän­pää – se on elä­mys.

Fes­ta­rit ovat pal­jon enem­män kuin esiin­ty­mis­la­vo­ja ja ar­tis­ti­kat­tauk­sia. Ne ovat paik­ko­ja, jois­sa syn­tyy ta­ri­noi­ta. Sel­lai­sia, joi­ta muis­tel­laan vie­lä pit­kään.

Las­ten viik­ko on jäl­leen täyt­tä­nyt Puu­ma­lan ilol­la, nau­rul­la ja las­ten ää­nil­lä. Sel­lai­si­na het­ki­nä huo­maa py­säh­ty­vän­sä miet­ti­mään yh­tä yk­sin­ker­tais­ta ky­sy­mys­tä: mil­lai­nen paik­ka on hyvä lap­sel­le kas­vaa?

Olin vii­si­vuo­ti­as, kun van­hem­pa­ni hank­ki­vat Ii­tis­tä oman saa­ren. Asuim­me vie­lä tuol­loin vuok­ral­la ja mo­nes­sa per­hees­sä omis­tu­sa­sun­to on se, mikä en­sin han­ki­taan. Mei­dän per­heel­le yk­kö­si­jal­le nou­si kui­ten­kin ke­sä­mök­ki luon­non hel­mas­sa. Jär­ves­sä oli kir­kas vesi ja siel­lä ei juu­ri­kaan ajet­tu moot­to­ri­ve­neel­lä. Isä sou­ti saa­reen ja va­lo­na oli­vat luon­non­va­lo ja kynt­ti­lät. Kyl­mä­ti­la­na kel­la­ri. Ny­ky­ään siel­lä on au­rin­ko­säh­köt.