Lauantaina 3. toukokuuta vietetään kansainvälistä sananvapaudenpäivää. Puumalassa vietetään myös salibandyn turnauslauantaita urheilutalolla. Turnauksesta voidaan puhua myös sananvapauden kampittamisen osalta, kun seuraa tilannetta ympäri maailmaa. Oudonlaiset arvot jylläävät niin, että hyvistä asioista on pidettävä kiinni tiukasti ja määrätietoisesti.
Suomi on ratifioinut yhdessä 43:n muun valtion kanssa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jonka 10. artikla takaa sananvapauden suojan:
”Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.”
Maailmassa on kuitenkin lähes 200 suvereenia valtiota, joista YK:n jäsenvaltioita on 193.
Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys kieltää kongressia säätämästä mitään lakia, joka kaventaa sananvapautta. Hämmästyttävää on kuitenkin se, että tuossa demokratian kehdossa sananvapauslait koskevat vain hallintoa ja pätevät liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistasolla. Sen piiriin kuuluvat lainlaatijat, vaaleilla valitut virkamiehet, julkiset koulut ja yliopistot, oikeusistuimet ja viranomaiset, mutta se ei koske yksityisiä kansalaisia, liikeyrityksiä eikä järjestöjä.
Kiinan perustuslaki taas rajoittaa sananvapautta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varjolla, sananvapaus rinnastetaan poliittiseksi välineeksi kritisoida viranomaisia.
Presidentti Putinin syyskuussa 2003 Columbian yliopistossa esittämä vastaus opiskelijan esittämään sananvapautta koskevaan kysymykseen oli "Meillä ei ole koskaan ollutkaan sananvapautta Venäjällä. 90-luvun alussa syntyi käsitys jostakin laajemmasta sananvapaudesta, joka tulkittiin varsinkin lehdistössä vapautena kaikkea kohtaan, anarkiaksi ja pyrkimyksenä aiheuttaa sekaannusta hintaan mihin hyvänsä."
Sittemmin venäläisen median tilanne on mennyt huonompaan suuntaan kuin koskaan kylmän sodan jälkeen. Nyt kaikki jäljellä olevat mediat ovat valtion hallinnon valvonnan alaisena. Riippumattomat mediat on lakkautettu tai osa niistä on siirtynyt pois maasta. Venäjän mediailmatilan täyttävät propagandauutiset, joissa asiat käännetään päinvastoin kuin ne oikeasti ovat.
Sananvapaudesta on syytä olla huolissaan myös Suomessa.
Tiina Judén
päätoimittaja