Äi­ti­nä ole­mi­nen on jat­ku­vaa tun­tei­den vuo­ris­to­ra­taa. Se on lem­peyt­tä, huol­ta, rak­kaut­ta, kaik­ken­sa an­ta­mis­ta. Se on myös räis­ky­mis­tä, pet­ty­mys­tä, uh­rau­tu­mis­ta ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­net­ta läpi elä­män.

Äi­ti jak­saa kan­nus­taa, vaik­ka ko­kees­ta tu­lee ku­to­nen. Äi­ti jak­saa ol­la kär­si­väl­li­nen, vaik­ka lap­si kiu­kut­tee tai käyt­täy­tyy epä­a­si­al­li­ses­ti.

Äi­ti hy­väk­syy las­ten­sa eri­lai­suu­den. Yk­si soit­taa joka päi­vä, toi­nen sil­loin kun muis­taa ja kol­mas vas­ta sil­loin, kun eh­tii tai on oi­ke­as­ti asi­aa tai hätä. Sil­ti kaik­ki ovat yh­tä rak­kai­ta. Sil­lä äi­din sy­dän on suu­ri ja sin­ne mah­tuu eri­lai­suut­ta. Äi­din sy­dän pump­paa vii­si lit­raa rak­kaut­ta mi­nuu­tis­sa. Se tar­koit­taa noin 7000–8000 lit­raa rak­kaut­ta vuo­ro­kau­des­sa.

Lei­jo­na­e­mo ei ole ku­vain­nol­li­nen sana. Se on to­del­li­nen hah­mo, kun pu­hu­taan äi­dis­tä. Ei ole juu­ri mi­tään, mitä äi­ti ei te­ki­si lap­sen­sa vuok­si. Kes­kus­te­lut, rin­nal­la­kul­ke­mi­set elä­män haas­teis­sa ja on­gel­mis­sa an­ta­vat lo­pul­ta pal­jon on­nen­tun­tei­ta, kun täs­tä­kin sel­vit­tiin. On ilo naut­tia myös lap­sen on­nis­tu­mi­sis­ta, me­nes­tyk­ses­tä, it­se­näi­syy­des­tä tai kump­pa­nin löy­tä­mi­ses­tä, en­sim­mäi­ses­tä asun­nos­ta ja lo­pul­ta eh­kä lap­sen­lap­sis­ta. Sik­si sun­nun­tai­na vie­tet­tä­vä äi­tien­päi­vä on an­sait­tu merk­ki­päi­vä.

Sa­no­taan, et­tä lap­sen­lap­set ovat kaik­kein rak­kaim­pia. Se saat­taa pi­tää paik­kan­sa, sil­lä iso­van­hem­muus on mah­dol­li­suus näh­dä lap­suu­den iha­nuus uu­des­sa va­los­sa. Sil­loin kaik­keen voi suh­tau­tua ko­ke­muk­sen an­ta­mal­la vii­sau­del­la ja ym­mär­ryk­sel­lä. Juu­ri sik­si tar­vi­taan su­ku­pol­vien yh­des­sä ole­mis­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä, et­tei ku­kaan jäi­si yk­sin.

Sy­dä­mel­li­nen kii­tos ja on­nit­te­lut kai­kil­le äi­deil­le ja iso­äi­deil­le, sekä isoi­so­äi­deil­le!

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja