Marianna Kalske
Oli syksyinen päivä ja rantaan vievä hiekkatie oli peittynyt märkiin lehtiin. Heinä kasvoi valtoimenaan ja tavaraa lojui hujan hajan. Marlene Michelsson katseli näkyä ja tunsi rauhaa. Hän oli haaveillut pitkään muutosta veden äärelle, ja nyt hän oli löytynyt paikka, jossa unelman voisi toteuttaa. Eikä hänen tarvinnut toteuttaa unelmaansa yksin, sillä vierelle oli löytynyt puoliso Harri Valkonen, jonka perässä Marlene oli oikeastaan tullutkin Puumalaan.
Marlene ja Harri tapasivat alun perin yhteisen ystävän kautta. Ensimmäisillä treffeillä vuonna 2021 Harri vei Marlenen ajelulle Mikkelin asuntomessualueelle. Silloin selvisi, että molemmat haaveilivat hirsitalosta Saimaan rannalla. Pian Harri kysyi Marlenea naisystäväkseen. Marlene arvosti suoraa kysymystä, ja vastasi myöntävästi. Toisen kerran hän vastasi myöntävästi viime helmikuussa parin mennessä naimisiin. Lopulta ensimmäisten treffien unelmakin kävi toteen.
– Tämä ei ole hirsitalo, mutta täällä voi silti elää veden äärellä, Marlene kertoo idyllisen kesäpaikan terassilla.
Paikka on muuttunut valtavasti siitä, kun Marlene kävi tontilla syksyisenä päivänä. Tuon päivän jälkeen hän soitti välittäjälle ja toi Harrin katsomaan tonttia. Kyseessä oli remonttikohde, eikä välittäjä vaikuttanut toiveikkaalta.
– Tässä oli riski, että koko talo olisi jouduttu purkamaan. Otimme tietoisen riskin ja ajattelimme, että jos se puretaan, niin olemme sitten vaikka saunamökissä, Marlene muistelee.
Saunamökkiin ei lopulta tarvinnut muuttaa, ja ulkoisesti paikkaa on vaikea uskoa purku-uhan alla olleeksi. Matalat punaiset rakennukset näyttävät siltä kuin olisivat aina kuuluneet maisemaan. Pihamaalla komeilevat Marlenen tekemät suuret klapipinot. Länsirannalla sijaitsevalle suojaisalle tontille paistaa aurinko koko päivän ajan, ja pilvisenäkin iltapäivänä kukkien koristamalla terassilla on lämmin istua. Työtä kesäpaikka on vaatinut, mutta Marlene ja Harri tunnustautuvat tekijäihmisiksi. He nauttivat remontoinnista ja puuhastelusta yhdessä.
– Kyllähän sen näki, että työtä tässä on, mutta tontti on kuitenkin erittäin hyvällä paikalla. Tuo vesialue on Naistenvesi, Saimaan puhtaimpia vesiä, Harri selittää.
Vaikka kesäpaikalla riittää töitä, Harri ja Marlene eivät vaikuta lainkaan stressaantuneilta, päinvastoin.
– Ei meillä ole kiire mihinkään. Välillä tehdään ja välillä ollaan tekemättä. Täällä voi tehdä asioita omaan tahtiin, Marlene sanoo.
Kun Marlene lähes vuosi sitten irtisanoutui työstään kahvilassa, päätti hypätä tuntemattomaan ja muuttaa Puumalaan, etäsuhde muuttui yhteiseksi arjeksi. Työ Sav-Yachts-venekorjaamolla pitää Harrin kiireisenä päivisin, mutta Marlenella on enemmän vapautta suunnitella arkeaan kuten haluaa. Uusi paikkakunta on tehnyt elämästä hitaampaa, eikä hän enää suunnittele vapaapäiviään täyteen ohjelmaa. Keikkatöitä hän tekee Mirrin ja Mintun puutarhalla ja kukkakaupassa sekä perhekodissa. Moni tuttava kyllä epäili työllistymistä pienellä paikkakunnalla, mutta Marlene oli valmis näkemään asian eteen vaivaa.
Iltaisin pariskunta on tuttu näky lenkkipoluilla ja kuntosalilla. Veden ääreltä on löytynyt myös uusi yhteinen harrastus, sillä Marlene on istuttanut Harriin kalastuskipinän. Lapsuutensa Puumalassa Saimaan rannalla viettänyt Harri ei ole koskaan ollut innokas kalastaja, mutta kesäpaikan edustalla sijaitsevat kalavedet ovat saaneet mielen muuttumaan.
– Lapsena olen yrittänyt, mutta silloin ei ole oikein tullut kalaa. Täältä taas saa melkein aina haukea, Harri kertoo.
Oman maan ja lähivesien antimista syntyy herkkuja kesäpaikan terassin kaasugrillillä. Marlene on iloinen, että nykyään pari voi syödä puhdasta lähiruokaa omalla terassillaan myöhäiseen syksyyn saakka.
– Minusta on ihanaa, että Harrikin arvostaa lähiruokaa ja itseviljelyä, koska se on ollut osa hänen lapsuuttaan. Hän ei koskaan sano minulle, että onko järkeä laittaa omia sipuleita, kun kaupasta saa halvemmalla, Marlene kehuu.
Kesäpaikalla on koko ajan suunnitteilla uusia projekteja, mutta luonnosta nauttiminen ja rauhoittuminen ovat tärkeä osa arkea. Harrille ympäröivä luonto tuo paljon hyviä muistoja lapsuudesta. Marlene on puolestaan huomannut liikuttuvansa yhä useammin.
–Välillä täytyy nipistää itseään, että onko tämä totta. Luonnonläheisyys ja kaikki se kauneus liikuttaa, Marlene sanoo.
Marlene on aktiivinen ja toimelias ihminen, Harri taas rauhallisempi ja ”järjen ääni”, kuten Marlene häntä kuvailee. Voisi kuvitella, että pieni paikkakunta saisi sosiaalisen Marlenen tylsistymään. Eikö hän kaipaa Etelä-Suomeen jääneitä ystäviään? Puhelinlinjat käyvät kuumina, eikä hän koe välimatkaa ylitsepääsemättömäksi.
– Minulla on paljon ystäviä Etelä-Suomessa, ja heitä on jonoksi saakka tulossa kylään.
Harri oli kyllä valmis muuttaman etelään Marlenen luokse, mutta Marlene oli toista mieltä. Hän kuvailee muuttoaan Saimaan rannalle elämänsä parhaaksi päätökseksi.
– Minä halusin etelästä pois. Olen haaveillut koko elämäni, että voisin asua veden äärellä. Olin suunnitellut tekeväni kaikkeni, että voin toteuttaa unelman. Sitten tapasin Harrin ja se meni niin kuin oli tarkoitettu, Marlene kertoo.
– Olen ajatellut, että tämän paikan kuuluikin löytyä tähän. Tämä on hieno paikka olla ja elää, Harri komppaa.
Yksi unelma on toteutunut, ja elämä vaikuttaa tällä hetkellä onnelliselta. Jonain päivänä pari haluaa viettää talvikuukausia lämpimässä, mutta tällä hetkellä he keskittyvät nauttimaan kesäpaikan rauhasta, uusista projekteista ja elämästä veden äärellä.
– Kun perusasiat ovat hyvin ja saa olla terveenä, siinä on jo tosi paljon, Harri tiivistää.
