Oli syk­syi­nen päi­vä ja ran­taan vie­vä hiek­ka­tie oli peit­ty­nyt mär­kiin leh­tiin. Hei­nä kas­voi val­toi­me­naan ja ta­va­raa lo­jui hu­jan ha­jan. Mar­le­ne Mic­hels­son kat­se­li nä­kyä ja tun­si rau­haa. Hän oli haa­veil­lut pit­kään muu­tos­ta ve­den ää­rel­le, ja nyt hän oli löy­ty­nyt paik­ka, jos­sa unel­man voi­si to­teut­taa. Ei­kä hä­nen tar­vin­nut to­teut­taa unel­maan­sa yk­sin, sil­lä vie­rel­le oli löy­ty­nyt puo­li­so Har­ri Val­ko­nen, jon­ka pe­räs­sä Mar­le­ne oli oi­ke­as­taan tul­lut­kin Puu­ma­laan.