Tiina Puputti
Sunnuntaiaamuna nainen avaa Kalakontin luukkuja ja on aloittamassa työpäiväänsä. Mies lähtee koirien kanssa puuveneeltään kohti satamatoria aamukahvi mielessään. Nainen ja mies kohtaavat, mies saa kahvin ja naisen hetkeksi seuraansa. He alkavat jutella, muita asiakkaita ei näy. Nainen kertoo olevansa sup-ohjaaja ja mies sanoo, että haluaa oppia suppailemaan. Pian on sovittu, että opetustunti pidetään. Torilla alkaa olla muitakin asiakkaita ja nainen menee jatkamaan töitään. Hän tietää miehen etunimen ja sen, että tämä harrastaa puuveneitä ja talvisin leijalautailua Pallaksella. Mies saa tietää naisen sosiaalisen mediassa käyttämän nimen, jota hän ei tule muistamaan oikein.
– Kerroin, että pidän suppitunteja täällä Puumalassa ja Ari sai siitä kulman, että ahaa... olen aina halunnut oppia suppailemaan, nauraa Sonja.
– En muista muutenkaan nimiä, saati tuollaisia. Aika lähelle muistin, mutta olisi pitänyt muistaa ihan tarkasti, että olisin löytänyt. Jonkin verran kuitenkin tein hakuja, kertoo Ari.
Aika pian nainen alkaa googlettaa ”Ari, puuvene, Pallas, leijalautailu”. Yhdistelmä ari ja puuveneet tuottaa viisi Aria, ja kun nainen ottaa käyttöön kuvahaun, löytyvät vihdoinkin oikeat kasvot. Hän lähettää miehelle viestin Messengerillä. Samaan aikaan mies on tuskaillut, ettei muista, minkä sosiaalisessa mediassa käyttämän nimen nainen kertoi. Sitten mies saa viestin, ja ihmettelee hetken, keneltä se on. Sitten sytyttää.
– Mietin toista vuorokautta, että kehtaanko laittaa viestiä. Kun oli kuitenkin suunnitelma, että mennään vielä tänä kesänä suppaamaan, niin laitoin. Yritin olla olematta yli-innokas ja laitoin viestin tyyliin ”terve, olipa kiva tavata...”. Meni yli vuorokausi ennen kuin Ari vastasi ja ehdin jo miettiä, että voinko peruuttaa lähettämäni viestin, nauraa Sonja.
– Olin nettitauolla tai jotain, mutta vastasin heti, kun sain viestin, Ari selittää viipyneen vastauksen taustaa.
Heinäkuussa 2021 Sonja Welling ja Ari Vilamaa tapasivat Puumalan satamassa. Pari viikkoa ensitapaamisen jälkeen he sopivat suppailutunnin Rokansaareen. Paikka on Sonjalle tuttu ihan lapsuudesta saakka, koska hänen perheellään on ollut pitkään mökki Rokansalossa. Ari matkusti paikalle veneellään Lappeenrannasta.
– Aattelin, että aika jännä, että yhden suppitunnin takia viitsii tulla noin kaukaa. Onkohan tässä jotain, mutta ei viitsi kuvitella mitään liikaa, muistelee Sonja hymyillen.
– Toki oli melkoinen uteliaisuus. Ihan vakavissani oli menossa suppitunnille. Näin sallin itseni uskovan, nauraa Ari.
Ari oppi nopeasti suppailun salat ja loppuilta kului veneellä jutellen ja tutustuen. Aiemmin Sonja oli asettanut riippumattonsa lempisaarensa keskelle ja sinne hän palasi yöksi. Sonja oli päättänyt viettää saaressa koko viikonlopun riippumatta siitä, mitä Ari suunnitteli tahollaan. Aamulla sääennuste oli muuttunut ja luvassa oli sadetta ja myrskytuulta.
– Vene on tiukasti kiinni laiturissa ja siinä se saa pysyä. Olisin saanut syytteen heitteille jätöstä, jos olisin antanut Sonjan jäädä metsään. Rohkenin ehdottaa, että nyt kyllä siirryt tänne veneeseen turvaan, muistelee Ari.
– Vastasin, että kyllä mä pärjään. Sitten mietin, että voi tulla aika tylsä yö tarpin alla riippumatossa ja hyväksyin kutsun, Sonja nauraa.
Retkeläiset kantoivat yhdessä Sonjan tavarat takaisin veneeseen, ja kun pressu saatiin kiinni, alkoi myrsky. Oli hyvää aikaa jutella. Kolmen puuveneen omistaja kertoi, että häneen oli nyt iskenyt rautavene-hulluus. Sonja puolestaan paljasti Arille unelmansa asua veneessä koko kesä, ja ystävistään, jotka asuivat vanhassa laivassa.
– Ari kysyi tarkentavia kysymyksiä ja me ymmärrettiin, että me puhutaan samoista ihmisistä. Arilla on keittiössä unelmaseinä ja siinä on lehtijuttu näistä ystävistäni. Tämä oli minulle yksi merkki. Tunsin, että nyt jokin suuri muutos alkoi tapahtua, muistelee Sonja.
Ari ja Sonja lähtivät saaresta tahoilleen, mutta viesteily alkoi jo seuraavana päivänä. Marraskuussa Ari vei Sonjan Muurameen katsomaan Onkilahtea, joka on vuonna 1926 rakennettu entinen hinaaja. Keväällä laiva oli jo siirretty Päijänteeltä Saimaalle, ja viime kesänä he asuivat Onkilahti-laivassa yhdessä koko kesän. He halusivat myös tarjota saman elämyksen vierailleen, ja näin syntyi Saimaa Experience. Savonlinnan satamassa oli heinäkuussa mahdollista majoittua Sonjan ja Arin vieraina, ja tänä kesänä Onkilahti on jälleen heinäkuun Savonlinnassa majoituskäytössä.
– Aika nopeasti tuli se, että mitä tähän kehitellään. Ajattelin, että voisimme tarjota majoitusta. Savonlinnasta löytyi satamapaikka sattumalta ja siellä oli heinäkuussa puutetta majoituksessa, kertoo Ari.
– Kun me viime kesänä asetuttiin laivalle, niin se oli ensimmäinen pidempi yhdessäoloaika. Siinä sitten tutustuttiin, että noinko sä leikkaat kurkkua ja tälleen laitat voita. Olihan se tosi hienoa, ja meillä meni hyvin, muistelee Sonja.
Tänä kesänä Onkilahti on ollut jo Puumalan satamassa. Heinäkuuksi se, Sonja, Ari ja laivakoira-Luffe suuntaavat taas Savonlinnaan. Pariskunnalla jäi viime syksynä vahingossa tämän vuoden varauskalenteri auki ja kun varauksia alkoi tulla, eivät he halunneet perua niitä. Kesä laivalla oli taas lyöty lukkoon.
– Nyt tiedetään paljon paremmin, miten majoitushomma tehdään, ja meillä on jopa tiskikone, nauraa Ari.
– Halutaan myös kokeilla retkien tarjoamista ja mietitään, mitä kaikkea muuta voisimme tehdä, valottaa Sonja.
Pariskunta kertoo, että aika on mennyt nopeasti, ja tuntuu siltä kuin laiva järjestelisi heidän elämäänsä, ja heitä vain viedään siinä mukana. Tänä kesänä laiva vie heidät yhdessä Savonlinnaan, puuvene putputtaa Arin Puuveneen Vuoksi -tapahtumaan Savonrantaan, ja Sonja käy välillä opettamassa suppausta Tykkimäellä. Kun he ovat yhdessä Onkilahti-laivalla ja vieraat ovat lähteneet, niin ”aikalailla naks alkaa meidän aika”. Se sopii myös laivakoiralle Luffelle, joka tepastelee vapaasti ympäri laivaa pelastusliivi päällä.
