11.1.2018

Men­nyt vuo­si oli täyn­nä ta­ha­ton­ta to­si­tee­vee­tä. Sitä ei voi­nut ku­kaan uu­ti­sia seu­raa­va vält­tää, sil­lä niin sir­kus­mai­sek­si Ame­ri­kan uu­si Val­koi­sen ta­lon isän­tä en­nen niin kun­ni­oi­te­tun pre­si­dent­ti-ins­ti­tuu­ti­on toi­min­nan kään­si. Töt­te­rö­tu­kan ih­meel­li­set seik­kai­lut val­lan vii­da­kos­sa nou­si­vat ja nou­se­vat edel­leen joka päi­vä kan­sain­vä­li­seen uu­tis­kes­ki­öön.

Suo­mes­sa on pääs­ty vä­hem­mäl­lä, kun pre­si­den­tin vä­hen­ty­nyt­tä val­taa on käyt­tä­nyt en­ti­nen puo­li­val­la­ton kik­ka­ra­tuk­ka. Mal­til­la ja äly­ään käyt­tä­en, kan­san hy­väk­si, ei omak­seen.

Ame­ri­kas­sa, ku­ten ko­vin mo­nes­sa muus­sa­kin maas­sa, pre­si­den­tik­si pää­see moni muu­kin kuin so­pi­vin tai pä­te­vin. Riit­tää kun on tar­peek­si ra­haa tai ra­hak­kai­ta ka­ve­rei­ta. Tai jois­sa­kin mais­sa en­tuu­des­taan niin luja ote val­lan kah­vas­ta, et­tei sitä kou­ris­tus­ta ih­mis­voi­min pys­ty­tä pur­ka­maan.

Mei­dän kan­nat­tai­si ol­la to­del­la yl­pei­tä sii­tä, et­tä po­liit­ti­nen jär­jes­tel­mäm­me nos­taa pre­si­den­tik­si de­mok­raat­ti­ses­ti va­li­tun ja tie­to­tai­doil­taan tes­ta­tun, hy­väk­si ha­vai­tun eh­dok­kaan. Kyl­lä meil­lä­kin eh­dok­kaak­si as­ti pää­see vä­hem­mil­lä eväil­lä, mut­ta voit­toa niil­lä on tur­haa ha­vi­tel­la.

Eläm­me kiin­nos­ta­via viik­ko­ja, kun tu­loil­laan ole­vien vaa­lien eh­dok­kaat saa­vat kaik­ki ker­toa nä­ke­myk­sen­sä sii­tä, mi­ten ja mi­hin Suo­mea pi­täi­si tu­le­vi­na vuo­si­na joh­taa. Tä­män muu­ta­man vii­kon to­si­tee­veen olem­me me­kin an­sain­neet.

Läh­tö­koh­tai­ses­ti olem­me osa Eu­roo­pan uni­o­nia ja ra­ha­liit­toa. Toi­set eh­dok­kaat sen hy­väk­sy­vät myös ko­toi­sen po­li­tiik­kam­me oh­je­nuo­rak­si, toi­sil­la on pyr­kyä sii­tä pois ja ta­kai­sin koh­ti Im­pi­vaa­raa. Näyt­tää var­mal­ta, et­tä re­aa­li­po­liit­ti­nen ote voit­taa ja Suo­mi jat­kaa myös seu­raa­van pre­si­den­tin joh­dol­la va­li­tul­la tiel­lä, joka ei ole ol­lut li­ki­main­kaan si­leä, mut­ta enem­mis­tön mie­les­tä oi­ke­an­suun­tai­nen.

Pre­si­den­tin val­ta Suo­mes­sa on ol­lut ka­pe­ne­maan päin, mut­ta ar­vo­joh­ta­juus ja vai­ku­tus­val­ta ovat on­nek­si säi­ly­neet. Hy­väl­lä käy­tök­sel­lä, kan­sa­lai­set ylim­mäl­tä val­lan hui­pul­ta vä­häi­sem­pään ala­mai­seen huo­mi­oi­den, pre­si­dent­tim­me ovat toi­nen toi­sen­sa jäl­keen an­sain­neet paik­kan­sa maam­me his­to­ri­as­sa.

Kan­nat­taa muis­taa, et­tä suo­ma­lai­set saa­vat it­se va­li­ta pre­si­dent­tin­sä ja pää­mi­nis­te­rin­sä, enää ei tar­vit­se kuun­nel­la oh­jei­ta naa­pu­ris­ta, ke­nel­le ää­ni on an­net­ta­va, ke­net va­lit­ta­va. Ajat ovat muut­tu­neet sii­nä mie­les­sä hy­vään suun­taan.

Nyt kun en­si ker­taa vuo­si­kym­me­niin ele­tään maa­il­mas­sa ko­vin epä­var­mo­ja ja uhan­täy­tei­siä ai­ko­ja, sil­lä on oleel­li­nen mer­ki­tys, kuin­ka kie­li kes­kel­lä suu­ta maas­sam­me po­li­tiik­kaa teh­dään. Suo­mi on ge­o­po­liit­ti­ses­ti jat­kos­sa­kin ti­lan­tees­sa, jos­sa se tah­to­mat­taan pyl­lis­tää län­teen, jos ku­mar­taa itään ja päin­vas­toin. Tämä re­aa­li­po­liit­ti­nen ti­lan­ne pi­tää myös tu­le­vien pre­si­dent­tiem­me pi­tää mie­les­sään.

Mut­ta yh­des­tä asi­as­ta voim­me ja mei­dän pi­tää ol­la yl­pei­tä. Suo­mes­sa pre­si­den­tin­vaa­lit ei­vät ole suur­ta sir­kus­ta tai lop­pu­tu­lok­sel­taan en­nal­ta so­vit­tua ar­vo­ton­ta näy­tel­mää. Voit­ti­pa vaa­lit kuka ta­han­sa, en­sim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la tai vas­ta toi­sel­la, meil­lä kan­sa päät­tää ja saa sen seu­rauk­se­na sel­lai­sen pre­si­den­tin kuin an­sait­see.

Kan­nat­taa muis­taa, et­tä ää­nes­tä­mi­nen on sekä oi­keus et­tä vel­vol­li­suus. Sitä kaut­ta il­mai­set oman mie­li­pi­tee­si, joka on yh­tä tär­keä ja mer­ki­tyk­sel­li­nen kuin kaik­kien mui­den­kin.

Timo Korp­pi