Al­le kou­lui­käi­se­nä - jos­kus tuos­sa 1960-lu­vun lop­pu­puo­lel­la - is­tut­tiin pit­käl­lä, puo­li­kas­ta tu­paa kier­tä­väl­lä puu­pen­kil­lä ja odo­tet­tiin malt­ta­mat­to­mi­na, et­tä äi­ti räp­säyt­täi­si ra­di­on pääl­le ja pääs­täi­siin kuun­te­le­maan vii­kon suo­ma­lai­nen is­kel­mä­lis­ta. Eh­do­ton suo­sik­ki­ni sil­loin (ja mel­kein nyt­kin) oli Ir­win Good­ma­nin Ryy­sy­ran­ta.