Tii­na Judén

Ikä­e­ro ei ole es­te, jos rak­kau­den koh­de on sie­lun­kump­pa­ni. Näin ajat­te­le­vat 27-vuo­ti­as Is­la­bis­sa työs­ken­te­le­vä la­bo­ra­to­ri­o­hoi­ta­ja Eli­na Ha­lo­nen ja hä­nen po­lii­si­na toi­mi­va avi­o­mie­hen­sä 51-vuo­ti­as Panu Ha­lo­nen. Kes­ki-Poh­jan­maal­ta ko­toi­sin ole­va Eli­na opis­ke­li la­bo­ra­to­ri­on­hoi­ta­jak­si Hel­sin­gis­sä, jos­sa pa­ris­kun­ta ta­pa­si en­sim­mäi­sen ker­ran lop­pu­syk­sys­tä 2019. Pa­nul­la oli tuol­loin avi­oe­ro vi­reil­lä ja hän oli työs­tä­nyt sitä al­ku­ke­säs­tä läh­tien puu­has­tel­len mö­kil­lä, ra­ken­ta­en lai­tu­ria ja sel­vit­tä­en omaa pe­sään­sä. Hä­nel­lä on edel­li­ses­tä avi­o­lii­tos­ta kol­me las­ta, jois­ta kak­si ovat jo ai­kui­sia. Lop­pu­syk­sys­tä Pa­nul­la al­koi­vat kui­ten­kin aja­tuk­set kir­kas­tu­maan ja elä­mä näyt­tä­mään va­loi­sam­mal­ta Ih­mi­sen ikä­vä toi­sen luo is­ki ai­na vuo­ro­vii­koil­la, jol­loin nuo­rin lap­si oli äi­dil­lään.

– Ta­pa­sim­me Eli­nan kans­sa ne­tis­sä ja kuu­kau­den vies­tit­te­lyn jäl­keen meil­lä oli tref­fit Hel­sin­gin Kam­pis­sa. Meil­lä oli tuol­loin työ­pai­kan ty­hy­päi­vä ja tu­tus­tuim­me muun mu­as­sa edus­kun­ta­ta­loon. Kos­kaan ei ole ai­ka men­nyt niin hi­taas­ti kuin tuol­loin, kun odo­tin Eli­nan ta­paa­mis­ta, Panu ker­too.

– Minä taas olen sitä su­ku­pol­vea, joka on tot­tu­nut tu­tus­tu­maan ih­mi­siin ne­tin kaut­ta, mut­ta sil­ti kah­vit läik­kyi­vät ta­va­tes­sam­me en­si ker­taa li­ve­nä. Oli iha­na näh­dä, mi­ten mei­dän ke­mi­at toi­mi­vat heti ja sama huu­mo­ri jat­kui. Meil­lä oli niin ki­vaa koko il­ta, et­tem­me edes eh­ti­neet Huuh­ka­jien jal­ka­pal­lon EM-lop­pu­tur­naus­pai­kan kun­ni­ak­si jär­jes­tet­tyyn kan­san­juh­laan, vaik­ka sitä oli suun­ni­tel­tu, ker­too Eli­na.

Vuo­den vaih­tu­es­sa ko­ro­na­vuo­dek­si 2020 Panu meni ky­lään Eli­nan luo ja tuol­loin ikä­e­ro pai­noi hä­nen miel­tään.

– Olin sitä miel­tä, et­tä mei­dän pi­täi­si eh­kä lo­pet­taa ja Eli­nan jat­kaa omaa nuo­ruut­taan. Eli­na oli kui­ten­kin ihan eri miel­tä asi­as­ta. It­se ajat­te­lin, mitä mi­nun lap­se­ni ja Eli­nan van­hem­mat ajat­te­le­vat ikä­e­ros­tam­me.

Eli­na puo­les­taan kir­joit­ti Pa­nul­le erää­nä tam­mi­kuun yö­nä pit­kän kir­jeen, jos­sa hän ker­toi, mitä tun­tee ja mitä ha­lu­aa.

– Tein Pa­nul­le sel­väk­si, et­tä ha­lu­an joko kaik­ki tai ei mi­tään. Ke­säl­lä 2021 me­nim­me nai­mi­siin ja syk­syl­lä 2022 os­tin puo­let täs­tä ta­los­ta, jon­ka Panu on ra­ken­ta­nut ex-vai­mon­sa kans­sa rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten.

Eli­na myön­tää, et­tei ole iki­nä aja­tel­lut, et­tä hän ”hom­mai­si” tä­män ikäi­sen kump­pa­nin, mut­ta mitä sitä vas­tus­te­le­maan koh­ta­loa.

– Olen ai­nut lap­si ja eh­kä sik­si ol­lut ai­na vä­hän pik­ku­van­ha. Olen kai­van­nut rau­hal­lis­ta ja per­he­kes­keis­tä kump­pa­nia ja Pa­nun kans­sa me ol­laan sa­man­lai­sia. Li­säk­si haa­vei­lin jo lu­ki­oi­käi­se­nä, et­tä voi­sin jos­kus asua Itä-Suo­mes­sa, jos­sa on pal­jon jär­viä, sa­noo 1000 asuk­kaan Ul­la­vas­ta ko­toi­sin ole­va Eli­na.

Nyt Eli­na asuu Puu­ma­las­sa ja ker­too keit­ti­ön­pöy­dän ää­res­sä ol­leen­sa edel­li­sel­tä am­ma­til­taan kok­ki. Täs­tä on to­dis­tee­na pöy­dän kunk­ku­na ko­mei­le­va mau­kas mus­tik­ka­pii­rak­ka. Hän ker­too myös tun­teik­kaas­ta sau­nas­sa ta­pah­tu­nees­ta ko­sin­nas­ta, jon­ka päät­teek­si pa­ris­kun­ta meni kih­loi­hin jou­lu­kuus­sa 2020.

– Panu oli pa­nos­ta­nut sau­nan tun­nel­maan kynt­ti­löi­den ja ruu­su­jen kera. Äi­ti oli lyö­nyt kans­sa­ni 100 eu­roa ve­toa, et­tä Panu ko­sii si­nua vie­lä tä­män vuo­den puo­lel­la. Minä ko­ro­tin ve­toa 500 eu­roon, et­tä ei var­mas­ti kosi.

Näin kui­ten­kin ta­pah­tui uu­den­vuo­den il­ta­na.

– Vas­ta­sin, et­tä joo - mut­ta ei hit­to, kun muis­tin ve­don. Panu ky­syi jo, et­tä pe­rut­ko sinä, Eli­na nau­raa.

Panu ker­too, et­tä uu­si­o­per­heen elä­mä on suh­teen muo­dos­ta­mis­ta kaik­kien kes­ken.

– Eli­na on tosi huo­maa­vai­nen, jo­ten luo­tin, et­tä kaik­ki me­nee hy­vin, Panu poh­tii.

Kul­ma­ki­vek­si oli muo­dos­tua lap­si­ky­sy­mys, joka kui­ten­kin nuk­kuu nyt tyy­ty­väi­se­nä sit­te­ris­sään. Panu oli noin kah­dek­san vuot­ta sit­ten päät­tä­nyt, et­tä lap­si­lu­ku on täyn­nä ja teh­nyt va­sek­to­mi­an.

– Eli­na sit­ten sel­vit­ti, et­tä ei lap­sen saan­ti mah­do­ton­ta ole­kaan. En­sin otet­tiin ki­vek­sis­tä punk­ti­ol­la tes­ti, on­ko elä­mää ja siel­lä oli elä­viä siit­ti­öi­tä. Nii­tä pa­kas­tet­tiin sy­vä­jää­dy­tet­ty­nä, Panu ker­too.

Eli­nan he­del­möi­tys­hoi­dot al­koi­vat hor­mo­ni­ta­son las­ke­mi­sel­la mah­dol­li­sim­man alas ja sen jäl­keen buus­tat­tiin mu­na­so­lu­jen tuo­tan­toa 27 pii­kil­lä kah­den vii­kon ajan. Se tar­koit­ti kah­ta piik­kiä päi­väs­sä ja Panu jou­tui ne pis­tä­mään. Sit­ten mu­na­so­lu­ja he­del­möi­tet­tiin ja pi­det­tiin mal­jas­sa läm­pö­kaa­pis­sa noin kuu­si vuo­ro­kaut­ta. Tänä ai­ka­na seu­rat­tiin, mi­ten so­lut ja­kau­tu­vat ja mil­lai­nen ra­ken­ne si­säl­le tu­lee.

– Tämä poi­ka on 5A-al­ki­os­ta eli täy­del­li­nen, sa­noo on­nel­li­nen äi­ti.

Mo­lem­pien mie­les­tä Puu­ma­la on hyvä paik­ka kas­vat­taa lap­sia. Sana kier­tää no­pe­as­ti ja kaik­ki tun­te­vat tois­ten­sa lap­set. Pal­ve­lut ovat myös lä­hel­lä. Panu työs­ken­te­lee Imat­ral­la ja Eli­na Mik­ke­lis­sä.

Syn­ny­tyk­ses­sä­kin oli jän­ni­tys­tä il­mas­sa, sil­lä vii­mei­sel­lä neu­vo­la­käyn­nil­lä Eli­nal­la oli ou­to tun­ne, et­tä vau­val­la ei ole kaik­ki hy­vin. Aa­mu­yös­tä pal­jon pot­kis­kel­lut ma­su­a­suk­ki ei an­ta­nut it­ses­tään pal­jon merk­ke­jä. Eli­na ot­ti asi­an heti pu­heek­si neu­vo­las­sa ja ter­vey­den-hoi­ta­ja lä­het­ti hä­net syn­ny­ty­so­sas­tol­le. Syn­ny­tys pää­tet­tiin käyn­nis­tää, mut­ta vau­van syk­keet tip­pui­vat­kin yl­lät­täin. Lo­pul­ta vuo­den en­sim­mäi­nen vau­va syn­tyi sek­ti­ol­la on­nel­li­ses­ti 12. päi­vä tam­mi­kuu­ta.

Ar­tik­ke­lia on muo­kat­tu. Vau­van syn­ty­mä­päi­vä on kor­jat­tu 7.3. klo 11.00. Ar­tik­ke­lis­sa ja pai­ne­tus­sa leh­des­sä syn­ty­mä­ai­ka oli vir­heel­li­ses­ti 12. päi­vä hel­mi­kuu­ta. Oi­kea syn­ty­mä­ai­ka on 12. päi­vä tam­mi­kuu­ta.