Tiina Judén
Ota Saimaata silmiin ja aseta joogamattosi kärki kohti ulappaa. Ne ovat kuin viisi auringon sädettä. Hengitä nenän kautta sisään ja ulos. Kuvittele, että hengityksessä kulkee pieniä ilmakuplia, happena sisään ja hiilidioksidina ulos. Lauantaiaamu ja kevään upea valo rentouttavat jo ennen kuin joogatunti on edes alkanut. Vierellä on joogatiiliä ja vilttejä, jalassa villasukat ja joustavat ja lämpivät treenivaatteet. Maisema Pistohiekka Resortin terassilla on pysäyttävän upea.
Joogaharjoitus on lempeä, mutta siinä on myös fyysisyyttä ja sopivasti kivoja asanoita. Äänimaljojen kuminassa ja rentotutusasanassa tulee tunne kuin pääsisi tuhansien vuosien taakse, Saimaan alkuasukkaiden aikaan.
Tätä Mielentaikaa -joogaretriittiä vetää Puumalan Harmaalasta kotoisin oleva Eeva-Liisa Bonet. Hänen urapolkunsa on vienyt liikuntaan erikoistuneesta luokanopettajasta erityisopettajaksi. Työuraa on takana koulumaailmassa reilut 20 vuotta niin kotimaassa kuin Isossa-Britanniassakin. Harrastuksen alkanut jooga innosti ja vei joogaopettajan opintoihin. Ennen joogaopettajuutta hän ohjasi monenlaista ryhmäliikuntaa kuntojumpasta tanssillisiin tunteihin.
Bonet tekee myös nepsyvalmennusta, ohjaa viiden elementin yinjoogaa, acu – ja fasciajoogaa sekä äänimaljarentoutusta. Mukana viikonlopussa hääri myös jooga- ja terapiakoira Cocoro, joka jäi aamujoogan ajaksi lepäämään.
– Taisin olla ensimmäisiä, joka toi aikanaan zumbankin Puumalaan, Bonet sanoo.
Joogaretriitissä on mukana koko viikonlopun naapurikaupungissa Mikkelissä matkailuyritystä pyörittävä kolmen lapsen äiti Manuela Zirkler-Muikkunen. Landhaus Kekkola tarjoaa edullista majoitusta, kokouksia, perhejuhlia ja virkistyspäiviä muille, mutta nyt Manuela on saanut tämän hetken lahjaksi vain itselleen.
– Ystävät antoivat tämän retriitin minulle 40-vuotislahjaksi. Tämä on omaa aikaa minulle, kun kotona on kolme pientä lasta. En ole harrastanut joogaa aiemmin. Täällä herää uusia ajatusia ja joogaa voi tehdä itse myös kotona, Manuela pohtii istuessaan retriitin yhteiselle aamiaiselle Pistohiekan ravintolaan.
Hämeenlinnasta tullut Marja Hirvonen on tuonut retriittiin mukanaan veljentytöt Viivi (13) ja Sanni Hirvosen (15) Hyvinkäältä. Viivi harrastaa painia ja Sanni tennistä, joten rauhoittava jooga on hyvää vastapainoa tytöille. Itse Marja Hirvonen on harrastanut joogaa pitkään ennen koronaa, mutta pandemia katkaisi hänen harrastuksensa kuin seinään. Sen jälkeen se on vähän kuin unohtunut, kun vuorotyö haastaa ajankäyttöä. Yhteinen viikonloppu veljentyttöjen kanssa on tädin tapa saada yhteistä aikaa tyttöjen kanssa.
– Tämä on niin rentouttavaa ja kivat maisemat. Kyllä minä normaalistikin venyttelen treenien jälkeen, mutta tässä on erilaista nuo äänimaljat, sanoo Viivi.
– Viivi on muuten niin vauhdikas tyyppi, mutta on malttanut täällä hienosti, Marja Hirvonen lisää.
Retriitissä parasta on se, että voi elää hetken omassa joogakuplassa, jossa on aikaa omille ajatuksille.
Äänimaljat tekevät oman ulottuvuutensa harjoitukseen superrentouttavalla tavalla. Ne saavat myös mielen värittymään ja nostavat mielikuvituksen potenssiin kuusi. Äänimaljaharjoituksen jälkeen on hyvä lähteä työstämään vaikkapa oman elämän tulevaisuuden tarinaa työpajassa. Joogan alussa annetut kortit antoivat myös aihetta ajatella. Itselleni valikoituivat kortit: Näkökulma, inhimillisyys ja herkkyys. Millaisia näkymiä aukeaa, kun tarkastelen asioita toisenlaisesta näkökulmasta? Miltä maailma näyttää kun tarkastelen sitä myötätuntoisesti ja miten herkkyyteni haluaa tulla huomioiduksi?
Näillä ajatuksilla joogaretriitti jatkui sisältäen ihania saunahetkiä, polkuretkiä ja kalliojoogaa. Minä sain maistaa vain palasen aamuonnea, mutta tulen takaisin. Ehkä seuraavaan retriittiin.