Sanna Korhonen
Lintusalon saaristotie kulkee saaresta toiseen. Kun lopulta päädytään Lintusalon saaressa, Kauppilan kylässä sijaitsevan talon pihaan, on Hätinvirran lossin jälkeen ajettu kahdeksan eri saaren läpi. Tie valmistui vuonna 1975.
Talon asukkaat, Anja ja Heino Korhonen, ovat asuttaneet Heinon kotitilaa vakituisesti jo 51 vuotta. Vuonna 1973 avioitunut nuoripari ehti jo perustaa oman kodin ja aloittaa yhteisen elämän Helsingissä.
1960 - luvulla kiihtynyt muuttoliike maalta kaupunkeihin jatkui tuolloin edelleen. Mutta toisin kuin moni muu, kahden Helsingissä vietetyn talven ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, Anja ja Heino päättivät muuttaa pysyvästi takaisin Heinon kotitilalle Lintusalon saareen keväällä 1974. Muuttokuorma pakattiin ensin Heinon silloiselta työnantajalta lainaksi saatuun kuorma-autoon. Loppumatka sujui maitomoottorina tunnetulla yhteysaluksella Raatosaaresta Lintusaloon.
Ruokolahdelta kotoisin oleva Anja oli työskennellyt aiemmin kodinhoitajana Puumalan saaristossa, joten saariston elämäntapa ja liikkumisen haasteet olivat tulleet työn kautta tutuiksi. Pariskunnan ensikohtaaminen oli tapahtunut Heinon kotitilan naapurissa heinäpellolla vuonna 1965.
Tien tulemisen alkuvaiheet Heino muistaa hyvin. 8.3.1972 Heinon kotitilan tuvan pöydän ääressä oli koolla Maalaisliiton Lintusalon paikallisosasto. Sihteerin roolissa Heino kirjoitti puhtaaksi rahoitushakemuksen tien rakentamiseksi Hätinvirran lossilta Lintusaloon saakka. Tiesuunnitelmia oli kyllä tehty jo aiemmin. Koolla olivat tuolloin ainakin Tauno Kiljunen, Erkki Luukkonen ja Eino Korhonen.
Päivämäärä on jäänyt tarkasti mieleen sillä siihen liittyi merkittävä henkilökohtaisen elämän käänne. Vielä illalla Heinon äiti Tyyne oli laittanut kokousväelle kahvit. Seuraavana yönä äiti oli nukkunut pois. Tuona talvena helmikuussa oli hyvät jäät, joten äidin viimeinen matka saaresta kirkonkylälle sujui ruumisautolla jäätietä pitkin. Syksyllä Heino suuntasi kohti Helsinkiä kuten moni muukin maaseudun nuori aikuinen.
Kun muutto takaisin saareen oli tehty keväällä, ja perheen toinen lapsi syntyi lokakuussa 74, tien rakentaminen oli jo hyvässä vauhdissa. Synnytys käynnistyi iltamyöhään. Ensin oli lähdettävä naapurista soittamaan kyytiä. Oli jo syyspimeää, kun Heino vei Anjan veneellä tien päähän Raatosaareen. Koska ambulanssi ei ollut saatavilla, matka Mikkeliin jatkui Kuittisen taksilla. Kun perheen kolmas lapsi syntyi marraskuussa 1975 pääsi taksi jo hakemaan odottavan äidin kotipihasta. Ajokortti ja oma auto perheeseen saatiin vuonna 1983. Perhe oli tuolloin kasvanut jo seitsemän henkiseksi.
Mutta oliko tien tulo saareen ratkaisevat tekijä paluumuutolle? Sitä Heino ja Anja eivät muista. Siihen aikaan saarielämä ja vesistöjä pitkin liikkuminen oli normaalia. Veto kaupungin kerrostalosta takaisin veden, peltojen ja metsien keskelle ruista viljelemään oli niin vahva, että muutto olisi todennäköisesti tehty, vaikka tiestä ei olisi ollut mitään tietoa.
Lintusalon tien 50-vuotisjuhlaa vietetään Lintusalon koululla 13.9. klo 13. Juhlaan toivotaan väkeä muistelemaan yhdessä tien tulon vaiheita ja kuuntelemaan paikallisia tarinoita Saimaan saaristosta.
Saaristolaiselämän haasteista ja tien toivosta kertova dokumentti, Saariston kelirikko, on nähtävissä Yle Areenassa.