Vii­kon 28 luon­to­ää­ni Yleis­ra­di­os­sa

Ruis­lin­nuk­si ni­me­si Ei­no Lei­no ruis­rää­kän, sil­lä ei­hän ru­non su­lo­soin­tu­ja sovi rää­kä­tä. Ru­noi­li­jan se­pit­te­lyk­si on tul­kit­tu myös se, et­tä ruis­rääk­kä lau­lai­si vie­lä ru­kiin täh­käl­le tu­lon jäl­keen. Rää­kän lau­lu­kau­si on pi­den­ty­nyt ja vil­jan kas­vu no­peu­tu­nut, jo­ten ruis­rääk­kä voi lau­laa hei­nä­kuus­sa­kin, var­sin­kin lem­men­ki­peä koi­ras naa­raan puut­tees­sa.

Lei­non Noc­tur­ne pu­hut­te­lee su­ku­pol­vea toi­sen­sa jäl­keen. Ru­nol­la on mon­ta käyt­töä: yk­si on pai­net­tu pas­siin tur­val­li­suus­te­ki­jäk­si.

Ruis­lin­nun le­vin­nei­syys­his­to­ria on maan­vil­je­lyk­sen his­to­ri­aa. Mui­noin laji asus­ti luon­non­nii­tyil­lä ja kos­tei­koil­la, mut­ta so­peu­tui sit­ten myös vil­je­lys­mai­den asuk­kaak­si.

Ruis­rää­kän kul­ta-ai­kaa vil­je­lys­mail­la oli­vat 1800-luku ja 1900-lu­vun al­ku­puo­li. Pent­ti Lin­ko­la odot­ti maa­ta­lou­den ko­neel­lis­tu­mi­sen koi­tu­van Lei­non lin­nun koh­ta­lok­si, mut­ta toi­sin kävi.

Pa­ket­ti­pel­lot, ke­san­not, kas­vu­kau­den kas­vi­peit­tei­syys ja uu­det vil­je­ly­kas­vit ku­ten ku­mi­na ovat tar­jon­neet ruis­rää­käl­le vaih­to­eh­toi­sia pe­si­mäym­pä­ris­tö­jä. Mon­ta ker­taa tois­tu­vaan säi­lö­re­hun kor­juu­seen rää­kän on kui­ten­kin vai­kea so­peu­tua.

Puu­ma­las­sa on tänä ke­sä­nä lau­la­nut yk­si ruis­rääk­kä. Ha­vain­not ovat har­vas­sa myös ai­kai­sem­mil­ta vuo­sil­ta.

Ruis­rää­kän voi kuul­la mo­ne­na kym­me­ne­nä ke­sä­nä nä­ke­mät­tä lin­tua ker­taa­kaan. Se pii­lou­tuu mie­luum­min kas­vus­toon kuin len­tää kar­kuun et­si­jän­sä edes­tä. Ta­vat ovat rää­käl­lä sa­man­lai­set kuin su­ku­lai­sil­laan ran­ta­ka­noil­la.

Mark­ku Paak­ki­nen