Tii­na Judén

Vuo­den­vaih­teen kun­ni­ak­si Puu­ma­la on saa­nut hie­man pi­tem­pään kes­tä­vän mu­sii­kil­la te­hos­te­tun va­lo­tai­de­te­ok­sen, jota voi ihail­la ja kuun­nel­la lau­an­tai­hin 10. tam­mi­kuut­ta saak­ka. En­sie­si­tys oli maa­nan­tai­na 29. tam­mi­kuu­ta. Uu­den­lai­sen te­ok­sen Ini­ti­a­ti­on on luo­nut pi­a­nis­ti ja me­dia- ja va­lo­tai­te­li­ja Niko Ti­ai­nen. Ylei­sö ja yrit­tä­jät ovat toi­vo­neet va­lo­te­os­ta jo pi­dem­pään syys- ja tal­vi­a­jal­le eten­kin Vi­sit Puu­ma­la-päi­vis­sä.

– Tämä on sel­lai­nen uu­si ve­tu­ri­jut­tu. Se on suun­nil­leen sa­mas­sa hin­ta­luo­kas­sa kuin van­ha­nai­kai­nen ilo­tu­li­tus. Meil­lä on luo­vut­tu pe­rin­tei­ses­tä ilo­tu­li­tuk­ses­ta jo use­am­pi vuo­si sit­ten, kos­ka uu­det oh­jel­ma­nu­me­rot ovat ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­sem­piä. Mo­net tu­le­vat myös koi­rien kans­sa mö­kil­le viet­tä­mään uut­ta vuot­ta ja Puu­ma­lan alue on rau­hal­li­nen, jo­ten ole­te­taan et­tei tääl­lä ole isom­paa räis­kin­tää, ker­too Puu­ma­lan mark­ki­noin­ti­pääl­lik­kö Jasu Man­no­nen.

Man­no­nen ajat­te­lee, et­tä eh­kä nyt on syy­tä tul­la Puu­ma­laan vaik­ka päi­vä­ret­kel­le muul­loin­kin kuin uu­den­vuo­de­naat­to­na. Usein ilo­tu­li­tus on voi­nut men­nä ohi il­la­nis­tu­jais­ten tai muun oh­jel­man vuok­si. Nyt va­los­how­ta voi tul­la kat­so­maan koko jou­lu­lo­mien ai­ka­na.

Näy­tök­siä on ta­sa­tun­nein il­ta­päi­vä­nel­jäs­tä il­ta­kym­me­neen, ai­na 20 mi­nuut­tia ker­ral­laan. Uu­den­vuo­de­naat­to­na 31.12. näy­tök­siä on klo 24 saak­ka.

En­si-il­las­sa Sai­maan kyl­mä tuu­li vii­len­si hyp­py­siä, mut­ta esi­tys tuo eloa hyy­tä­vän tal­ven kes­kel­le. Sil­ta­tor­nin nor­maa­li va­lais­tus Sai­maan ma­jak­ka syt­tyy jäl­leen 11. päi­vä tam­mi­kuu­ta.

– Pa­ras­ta on se, et­tä te­ok­ses­ta tu­lee vi­su­aa­lis­ta il­loa hä­mä­rim­pään vuo­de­nai­kaan. Tämä myös ko­ko­aa po­ruk­kaa yh­teen ja luo yh­tei­söl­li­syyt­tä. Muu­ten jää­dään hel­pos­ti ko­ti­soh­val­le. Tämä on syy läh­teä hauk­kaa­maan hap­pea ja nämä te­ok­set ovat niin lu­mo­a­via, et­tä nii­tä voi kat­soa use­am­pa­na­kin il­ta­na.

Man­no­nen ker­too, et­tä myös sää vai­kut­taa sii­hen, mi­ten ja mil­tä teos näyt­tää. Se voi ol­la eri ker­roil­la eri­lai­nen.

– Sula vesi luo eri­lai­sen ele­men­tin tääl­lä meil­lä (Puu­ma­lan vir­ral­la). Se ei ole kai iki­nä jää­ty­nyt ihan um­peen. Va­lo­te­os­ta ihail­tu­aan voi läh­teä jat­ka­maan il­taa Ho­viin, Pa­ja­pirt­tiin, Kah­vi­la Kuit­ti­seen tai La­si­ruu­suun.

Esi­tys on tuo­ret­ta vi­de­o­map­pign tai­de­tek­niik­kaa, jota Man­no­nen on bon­gan­nut eri­puo­lil­ta Suo­mea.

– Tyk­kään kier­tää eri puo­lel­le Suo­mea va­lo­tai­det­ta kat­so­maan. Hy­viä esi­merk­ke­jä ovat ol­leet Jy­väs­ky­län Va­lon kau­pun­ki, Lux Hel­sin­ki, Tam­pe­reen va­lo­vii­kot. Näi­tä on tul­lut pal­jon li­sää eri paik­ka­kun­nil­le.

Näyt­tä­vää va­lo­te­os­ta ja sen lu­mo­a­vaa ää­ni­maa­il­maa voi ihail­la sil­ta­tor­nin juu­rel­la tai kau­em­paa. Nä­kö­a­la­his­sil­lä pää­see ko­ho­a­maan osak­si te­os­ta.

– Vi­de­o­map­ping on tai­teen­la­ji, jos­sa käy­te­tään val­ko­kan­kaan si­jaan ta­lon jul­ki­si­vua tai täs­sä ta­pauk­ses­sa sil­ta­tor­nia. Vi­de­o­ku­va muo­toil­laan ma­pat­ta­van alu­een muo­toi­sek­si. Tä­hän on ole­mas­sa omat oh­jel­mat, ker­too Niko Ti­ai­nen.

Tor­nin pin­ta on po­si­tii­vi­ses­ti haas­ta­va, kor­kea ja ka­pea. Esi­tyk­sen si­säl­töä piti miet­tiä pal­jon, mikä toi­mii täl­lai­ses­sa ruu­tu­muo­dos­sa.

– Sil­ta­tor­ni oli kiin­nos­ta­va koh­de ja nä­ky­väl­lä pai­kal­la. Se on ai­ka mas­sii­vi­sen ko­koi­nen ja on hie­noa pääs­tä map­paa­maan eri­lai­sia pin­to­ja. Ini­ti­a­ti­on on te­ok­se­na au­di­o­vi­su­aa­li­nen runo tai ru­no­el­ma, jos­sa ei ole tark­kaa ta­ri­naa. Juju on enem­män sä­vel­lys­kie­les­sä, imp­romp­tu-muo­dos­sa. Se on läh­te­nyt imp­ro­vi­saa­ti­os­ta ja sitä on myö­hem­min muo­toil­tu ja fik­sat­tu. Ää­ni­mai­se­mat on sää­det­ty ja kä­si­tel­ty elekt­ro­ni­seen muo­toon. Yleen­sä imp­ro­vi­soin pi­a­nol­la ja mie­tin vi­su­aa­li­suut­ta.

Teos pe­rus­tuu siis jäl­ki­kä­si­tel­tyi­hin imp­ro­vi­soi­tui­hin me­lo­di­oi­hin ja abst­rak­tei­hin, koo­di­poh­jai­siin vi­su­aa­lei­hin.

Niko Ti­ai­nen on mo­ni­a­lai­nen tai­tei­li­ja, joka on eri­kois­tu­nut ul­koil­ma-in­te­rak­tii­vi­siin pro­jek­ti­o­kart­toi­hin sekä vi­deo-, valo- ja ää­ni-ins­tal­laa­ti­oi­hin. Hä­nen te­ok­si­aan on ol­lut esil­lä näyt­te­lyis­sä ja tai­de­fes­ti­vaa­leil­la yli 32 eri maas­sa, esim. Ars Elect­ro­ni­ca (Linz, 2020), Light box New York -gal­le­ria (N.Y.C, 2020), Neo Shi­bya Gal­le­ry (To­kio, 2021).

Ti­ai­nen on teh­nyt Puu­ma­las­sa­kin jou­lup­ro­ji­soin­nin ai­em­min vuon­na 2020. Tänä vuon­na esi­tyk­siä on näh­ty Los An­ge­le­sis­sa ja Bu­da­pes­tis­sä sekä Ka­na­das­sa. Ai­em­min myös Lon­toos­sa ja Chi­ca­gos­sa.

– Jos­kus olen lä­het­tä­nyt vain te­ok­sen pai­kan pääl­le, mut­ta ai­na­kin 25 maas­sa olen käy­nyt. Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten va­lo­te­ok­se­ni näy­tet­tiin Uk­rai­nan My­ko­la­ji­vis­sa, tär­keim­mil­lä tais­te­lu­pai­koil­la. Siel­lä bunk­ke­reis­sa oli fes­ti­vaa­li ja sin­ne läh­ti pelk­kä teos. Sii­tä tu­lee vie­lä­kin kyl­mät vä­reet. Vaik­ka olem­me han­ka­las­sa ti­lan­tees­sa maa­il­mas­sa on sil­ti si­sua jär­jes­tää pie­ni­muo­toi­sia tai­de­ta­pah­tu­mia. Se me­nee ihon al­le. Tai­teel­la on mer­ki­tys­tä, Ti­ai­nen to­te­aa.

Ti­ai­nen on myös klas­si­sen pi­a­noin soit­ta­ja ja opet­ta­ja, joka on kes­kit­ty­nyt jo 10 vuot­ta me­di­a­tai­tee­seen. Vä­lil­lä hän on ol­lut mu­ka­na kult­tuu­ri­kas­va­tus­hank­keis­sa ja teh­nyt pal­jon pe­da­go­gis­ta työ­tä, toi­si­naan hän on to­teut­ta­nut työ­pa­jo­ja kir­jas­tois­sa.