Hanna-Mari Tyrväinen
Moa seogi, charyot! Seisonta jalat yhdessä ja huomio – näin alkoi viime viikolla kansalaisopiston järjestämä taekwondon alkeiskurssi. Taekwondo on korealaista alkuperää oleva yksi maailman harrastetuimmista kamppailulajeista. Lajissa voi edetä kilpailumielessä aina Olympialaisiin asti tai toisena ääripäänä hakea siitä vain hyvää kuntoa ja osaamista itsensä puolustamiseen.
Kurssilaiset tutustuvat syksyn aikana lajin perustekniikoihin, filosofiaan ja fyysisen kunnon kehittämiseen. Tavoitteena on saavuttaa keltaisen vyön taso, joka oikeuttaa jatkamaan harrastusta missä tahansa Suomen taekwondoseurassa.
Kurssia ohjaa Reino Pesonen Taekwondo Mikkelistä.
– Olen kuusikymppinen 6. dan ja tehnyt tätä lähes 40 vuotta. Aloitin aikanaan Lahdessa, kunnes muutin Mikkeliin ja sain kunnian perustaa sinne seuran. Sitten olen levittänyt ilosanomaa Lappeenrannassa, Pieksämäellä ja Juvalla, esittäytyi Pesonen.
Kurssilaiset saivat heti alkuun perehdytyksen opetussuunnitelmaan, jossa osa termeistä oli suomeksi kirjoitettua koreaa.
– Jos käyttäisimme korealaisia kirjoitusmerkkejä, emme osaisi lukea ollenkaan. Olen ollut Koreassa muutaman kerran ja ymmärrän kieltä jollain tavalla. Kurssin edetessä alamme pikkuhiljaa käyttää lajin oikeita nimiä, kertoi Pesonen.
Harjoitukset alkoivat perusteellisella, puolen tunnin mittaisella alkulämmittelyllä. Siihen sisältyi kävelyä, venyttelyjä, pariharjoituksia sekä voimankäyttöön liittyviä tehtäviä.
– Alkulämmittelyt tehdään aina huolellisesti, varsinkin näin alussa. Siinä näkee samalla, millainen on valmius liikkumiseen. Eikä sitten ensimmäisen potkun jälkeen kuulu ”rits” tai ensimmäisen lyönnin jälkeen ”ai”, muistutti Pesonen.
Taekwondossa harjoitellaan sekä yksin että parin kanssa, mutta kontakti on keskeinen osa oppimista.
– Monelle vieraan ihmisen kanssa harjoittelu on uusi kokemus. Siihen kuitenkin totutellaan, sillä kamppailutilanteessa hyökkääjä tulee aina lähelle, Pesonen sanoi.
Kurssille osallistui monipuolinen ryhmä. Mukana olivat muun muassa Puumalan kunnanjohtaja Niina Kuuva, hallintopäällikkö Mervi Kelloniitty ja hyvinvointi- ja kulttuurijohtaja Tuomo Tenhunen.
Reetta Harmaala löysi tiensä kamppailulajikurssille pitkän tauon jälkeen.
– Puumalassa lajitarjonta ei ole kovin suurta, joten tämä oli hyvä mahdollisuus. Treenasin monta vuotta judoa ja thainyrkkeilyä. Niiden lisäksi olen kokeillut kaikkea mahdollista hokutoryu ju-jutsusta nyrkkeilyyn, kertoi Harmaala.
Kontaktilajeissa häntä kiehtoo se, että aina riittää opittavaa, eikä koskaan tule valmiiksi.
Harmaala yllättyi sekä harjoitusten sisällöstä että osallistujajoukosta.
– Ehkä vähän pelkäsin, että olen salissa yksin teini-ikäisten poikien kanssa. Yllätyin, kun paikalla olikin ensin pelkkiä naisia. En ole tottunut siihen, sillä yleensä me olemme vähemmistössä, hän totesi.
– Se oli myös mukavaa, että kun pienikokoisena on ollut hankaluutta löytää sopivaa treeniparia, nyt kaikki eivät olleetkaan sellaisia 190-senttisiä ja satakiloisia miehiä, hän hymyili.
Ensimmäisestä taekwondotunnista jäi Harmaalalle hyvä fiilis.
– En ole ikinä ajatellut, että taekwondo olisi juuri se laji, mitä haluaisin harrastaa. Kokeilun perusteella se vaikutti ihan mukavalta. Se yllätti, että lajissa on tosi paljon muistettavaa ja aika paljon samanlaisia juttuja kuin esimerkiksi thainyrkkeilyssä.
Jaakko Nuotio kertoo ymmärtäneensä kamppailulajeista sen, ettei kyse ole vain potkimisesta tai huitomisesta itsepuolustukseksi, vaan myös itsehillinnän, notkeuden ja mielenrauhan harjoittamisesta.
– Nyt jo aikuiset harrastivat muinoin karatea ja kaapista löytyikin valmiiksi keltainen vyö, joka on merkki ilmeisesti myös Taekwondossa alkeistaitojen hallitsemisesta. Heti ensimmäisellä kerralla päästiin perusliikkeisiin ja -koreankielisiin komentoihin. Fiilis oli hyvä kuin Karate Kidin elokuvissa, hymyili Nuotio.