Ma­ri­an­na Kals­ke

Vii­si me­tal­lis­ta kur­kea kat­se­lee tu­li­jaa kau­niil­ta ri­vi­ta­lon etu­pi­hal­ta. Vaik­ka kesä on jo pit­käl­lä, ruu­sut kuk­ki­vat ki­vi­reu­nai­ses­sa kuk­ka­pen­kis­sä, amp­pe­lis­sa kas­va­vat vä­rik­käät pe­tu­ni­at ja ruu­kus­sa kuk­ka­pen­kin lai­dal­la lois­ta­vat pin­kit daa­li­at. Hel­li Mar­ti­kai­sen piha kuk­kii kau­den mu­kaan, ja seu­raa­va­na vuo­ros­sa ovat syys­ku­kat. Jou­lun ai­kaan hän lait­taa pi­hal­leen ha­vu­kas­ve­ja.

– Nyt al­kaa syys­kuk­kien kau­si. Lai­tan pian pi­hal­le esi­mer­kik­si syy­sas­te­rei­ta. Käyn aa­muin il­loin kat­so­mas­sa, mitä heil­le kuu­luu, hän sa­noo.

Mar­ti­kai­sen piha on suo­ras­taan pai­kal­li­nen näh­tä­vyys, sil­lä toi­si­naan ohi­kul­ki­jat saat­ta­vat käy­dä ihai­le­mas­sa pi­han kuk­kia.

Mar­ti­kai­nen va­lit­see pi­han­sa kas­vit ul­ko­nä­kö edel­lä. Täk­si ke­säk­si hän ei os­ta­nut uu­sia kas­ve­ja, vaan vaih­te­li nii­den paik­ko­ja.

– Kat­son ai­na, mi­hin sil­mä ilos­tuu ja saa­tan os­taa sen. Omat suo­sik­ki­ni pi­hal­la­ni ovat ruu­sut. Ke­vääl­lä alp­pi­ruu­su on kau­nis kuk­kies­saan, hän ke­huu.

Mar­ti­kai­nen saa pi­han­hoi­dos­ta ja kä­sil­lään te­ke­mi­ses­tä pal­jon voi­maa ja iloa.

– On­nek­si myös lap­set ja vä­vyt aut­ta­vat. Kii­tos heil­le sii­tä. Muu­ten en täs­sä pär­jäi­si. Jos kuk­kia lait­taa, niis­tä täy­tyy pi­tää huol­ta, ei­kä nii­tä saa jät­tää rän­sis­ty­mään.

Pi­hal­la kä­vel­les­sä huo­mio kiin­nit­tyy kas­vien li­säk­si ko­ris­te-esi­nei­siin, joi­ta on si­joi­tet­tu ym­pä­ri pi­haa. Ik­ku­na­lau­dal­la is­tu­vat Mar­ti­kai­sen it­se te­ke­mät nal­le- ja koi­ra­pat­saat, puu­tar­ha­pöy­dän luo­na sei­sos­ke­lee tum­ma lin­tu­pat­sas ja kuk­ka­pen­kin reu­naa ko­ris­ta­vat ki­vi­set sam­ma­kot ja ruu­sut. Mar­ti­kai­nen kas­vat­taa pi­hal­laan ko­ris­te­kas­ve­ja, mut­ta au­to­tal­lin luo­na amp­pe­lis­sa riip­puu to­maat­ti­pen­sas, jos­sa nä­kyy run­sas, kyp­sy­vä sato.

– Tämä on hir­veä reuh­ka. Se oli ai­em­min te­ras­sil­la, mut­ta pie­nin sitä ja toin sen tä­hän. Täs­tä on tul­lut jo muu­ta­mia kyp­siä to­maat­te­ja, Mar­ti­kai­nen ker­too.

Tär­ke­ää on, et­tei Mar­ti­kai­sen pi­hal­la ole ker­ta­käyt­tö­ta­va­raa, ja esi­mer­kik­si ruu­kut ja kas­vi­as­ti­at hän käyt­tää ai­na uu­del­leen la­jik­kei­den vaih­tu­es­sa.

Vii­mei­sin suu­ri uu­dis­tus Mar­ti­kai­sen pi­hal­la oli yh­den kuk­ka­pen­kin pois­to. Mar­ti­kai­nen päät­ti luo­pua kuk­ka­pen­kis­tään, sil­lä sen hoi­to kävi ko­vin työ­lääk­si. Pen­kin pois­to osoit­tau­tui mel­ko vai­val­loi­sek­si, ja lo­pul­ta hä­tiin piti kut­sua So­ra­ko­la.

– He ot­ti­vat mul­taa pois ja toi­vat se­pe­lin ti­lal­le. Koin kuk­ka­pen­kin tar­peet­to­mak­si, kun en oi­kein jak­sa­nut hoi­taa sitä.

Kuk­ka­pen­kin ti­lal­le tuli pie­ni oles­ke­lu­a­lue, jos­sa on nyt pöy­tä­ryh­mä ja es­to­ton nä­ky­mä kah­teen jäl­jel­le jää­nee­seen kuk­ka­penk­kiin.

– Olen eri­tyi­sen tyy­ty­väi­nen sii­hen, et­tä olen saa­nut pi­has­ta sel­lai­sen kuin olen ha­lun­nut, vaik­ka ai­na tu­lee tie­tys­ti pie­niä muu­tok­sia.

Kau­nein piha -kil­pai­lun voit­ta­ja sel­vi­ää Puu­ma­la-leh­den 70-vuo­tis­juh­la­leh­des­sä 28. elo­kuu­ta.