Hanna-Mari Tyrväinen
Metsähallituksen johtamat saimaannorppien pesälaskennat saatiin valmiiksi huhtikuun aikana ja viimeiset pesäpaikkasukellukset tehdään tällä viikolla.
Kaikki havaitut saimaannorpan pesäpaikat tarkastetaan laskentojen jälkeen vielä sukeltamalla. Metsähallituksen luontopalveluille pesäpohjatarkastussukelluksia tekevä WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen kävi poikaspesiä läpi viime lauantaina Lietvedellä.
Marttisella oli Pistohiekan läheisyydessä olevasta poikaspesästä tarkka gps-paikannus, jonka avulla hän lähti käymään viereisessä saaressa.
– Käyn katsomassa, löytyykö pohjasta istukkaa, mutta siellä voi olla joskus kuollut poikanenkin. Toivottavasti ei. Tältä alueelta löytyi talvella muutama saimaannorpan pesä, joista yksi oli poikaspesä ja muut vaihtopesiä, kertoo Marttinen.
– Katsoin, että poikaspesän kohdalla on aika syvää ja paikka on tarkistettava sukelluslaitteilla. Lähdetään saaren kärkeen jyrkän kallion kupeeseen, jos siihen saisi veneen parkkiin, hän toteaa käynnistäessään moottorin.
Kannanarvioon liittyvä täydennysprojekti alkoi heti vapun jälkeen, kun Suur-Saimaa vapautui kokonaan jäistä.
– Sukelluksia on tehty muutaman päivän ajan. Meillä on jokunen istukka pakkasessa, mutta eihän me millään kaikkia löydetä. Ehkä hyvällä tuurilla puolet, toteaa Marttinen.
Marttisella oli lauantaina sukelluksilla mukana tyopari, jonka hän oli jättänyt aiemmin toiseen paikkaan.
– Hän käy snorklaamassa yhden luotoryppään ympäri, mutta muuten käytännössä sukellukset tehdään aina pareittain tai kolmistaan.
Venematka kestää muutaman minuutin ja saaren kupeelle päästyään Marttinen katsoo viistokaikuluotaimella järven pohjan muotoa.
– Tässä on syvyyttä yhdeksän metriä ja kallio tippuu tosi jyrkästi. Pesä on tässä kohdassa ja toisella puolella on iso kivi. Tämä näyttäisi myös, jos pohjassa olisi kuollut eläin. Onneksi ei ole, hän toteaa.
Marttinen katsoo veneelle paikan ja käy kiinnittämässä sen puuhun. Sen jälkeen hän nostaa sukelluslaitteen selkään ja laittaa räpylät jalkaan.
– Käyn katsomassa pohjan läpi. Veden alla menee viidestä kymmeneen minuuttiin. Tarkistukset kestävät vähän rantatyypistä riippuen. Iso osa vesistä on niin matalissa rannoissa, että homma onnistuu jopa snorklaamalla tai kahlaamalla pinnasta katsellen. Sitten on tällaisia, jossa saattaa olla jyrkänne ja alla vettä 15 metriä, toteaa Marttinen.
Pesäpohjien tarkastussukellukset ovat olleet mukana Metsähallituksen virallisessa kannanarviomenetelmässä reilut kymmen vuotta, mutta Marttinen on tehnyt pesäsukelluksia jo 1990-luvun alusta lähtien.
– Tein tätä omaksi iloksi, kun harrastin lajia, mutta en tarkastanut kaikkia poikaspesiä. Tein oman laskenta-alueen tarkastukset ja nyt tämä on tullut ihan säännönmukaiseksi.
Marttisen pesälaskenta-alue oli alkuaikoina Puumalansalmesta etelään, mutta hän on pyrkinyt pienentämään sitä koko ajan.
– Meillä on neljä pesäpohjatarkistuksia tekevää sukellusryhmää. Minä sukellan Luonterilla, Lietvedellä ja Etelä-Saimaalla. Itselläni on tarkistettavia kohteita kolmisenkymmentä.
Saimaannorpat pesivät yleensä suurin piirtein samoilla paikoilla.
– Norpat ovat hyvin paikkauskollisia. Toki vedenkorkeus vaikuttaa vähän, mihin lunta kinostuu, mutta pesä on ainakin samalla alueella. On meillä sellaisiakin naaraita, jotka synnyttävät joka vuosi saman kiven juurella, toteaa Marttinen.
Sukeltaja laittaa maskin kasvoille ja katoaa veteen, eikä hänestä näy hetkeen kuin kuplia. Viiden minuutin kuluttua hän nousee pintaa ja kertoo, ettei pesäpaikalla näkynyt mitään huolestuttavaa. Kallion reunasta oli kulunut levää, jonka perusteella pesä oli sijainnut kyseisessä paikassa.
-Paikka on oikea. Tässä on vähän kuutin karvoja, joka riittää varmistamiseen, että tässä se on ainakin karvojansa irrotellut. Hyvällä todennäköisyydellä tämä kaveri on hengissä, hän toteaa pidellessään vedellä täytettyä näytepussia.
Marttinen katoaa taas veteen ja sukeltaa takaisin venepaikalle.
– Kaikki tiedot raportoidaan ja laitetaan exeliin ylös, löytyikö mitään sekä vähän sukellusaikaa ja syvyyttä. Tässä ei ollut kuin varmennus pesinnästä, toteaa Marttinen.
–Meillä menee sukelluksissa vielä muutama päivä. Teemme päivittäin neljästä viiteen sukellusta, riippuen kohteesta.
Kaiken kaikkiaan sukellettavia kohteita on Saimaalla noin sata eli kaikki syntyneet poikaset. Jokainen ryhmä tekee noin 25-30 sukellusta.
Saimaalla syntyi vuosi sitten ennätykselliset sata kuuttia koko laskentahistorian aikana. Saimaannorppakanta kasvaa tällä hetkellä erityisesti eteläisellä Saimaalla.
– Jos sieltä sata poikasta saadaan varmistettua tänäkin vuonna, niin se on hyvä tulos, toteaa Marttinen.
Metsähallitus järjestää saimaannorpan pesälaskentojen loppupalaverin perjantaina 31.5. Savonlinnassa, jossa käydään läpi laskentojen ja pesäpaikkasukellusten tulokset.
Lisää kuvia verkkojutussa.