Tii­na Judén

Vii­me kes­ki­viik­ko­na sul­ka­va­lai­nen Kari Ha­ku­li­nen toi it­se te­ke­män­sä pä­re­höy­län Ai­ro­tien huol­to­hal­lil­le. Ha­ku­li­nen on pä­re­am­mat­ti­lai­nen, sil­lä en­sim­mäi­set pä­reen­sä hän on höy­län­nyt jo 14-vuo­ti­aa­na isän­sä kans­sa. Ko­ke­mus­ta on siis kart­tu­nut kaik­ki­aan 55 vuot­ta.

– Mie­leen jää­nein muis­to on se, kun tein pä­rei­tä Pik­ku-Kak­ko­sen Pel­le Her­man­nil­le jos­kus 2000-lu­vun tait­tees­sa. La­vas­tei­den te­ki­jä oli käy­nyt ke­säl­lä täl­lä seu­dul­la ja kuul­lut mi­nus­ta, ker­too Ha­ku­li­nen.

Enim­mäk­seen pä­re­kat­to­ja teh­dään kui­ten­kin mu­se­o­koh­tei­siin, ku­ten täl­lä­kin ker­taa. Lieh­ta­lan­nie­men mu­se­on na­ve­tan kat­to kor­ja­taan tal­koo­voi­min. Puu­ma­lan Äi­jät ja Luon­to­ret­kei­li­jät ovat koon­neet jouk­kon­sa ja pur­ka­neet jo van­han ka­ton.

– Na­ve­tan ete­lä­lap­peel­le me­nee sel­lai­set 5000 pä­ret­tä, ar­ve­lee Ta­pio Hulk­ko­nen.

Pak­su­ja pöl­le­jä sa­hal­le oli nos­te­le­mas­sa myös Aat­to So­pa­nen, joka ker­toi ol­leen­sa te­ke­mäs­sä myös Kar­ki­an myl­lyn pä­re­kat­toa vuon­na 1984.

Pä­reen­höy­läys­tal­kois­sa oli ikä­mie­hiä ja -nai­sia niin Puu­ma­lan Äi­jis­tä kuin Luon­to­ret­kei­li­jöis­tä­kin. Ta­pio Hulk­ko­nen ker­too, et­tä tie­dus­te­lu­jen tu­lok­se­na Puu­ma­las­ta löy­tyi kym­men­kun­ta pä­re­höy­lää, jois­ta vain kol­me oli toi­min­ta­kun­nos­sa. Täl­lä ker­taa höy­lää­jä tuli kui­ten­kin Sul­ka­val­ta.

– Ok­sa­ton tyvi on pa­ras­ta ma­te­ri­aa­lia pä­rei­siin. Siel­lä ei­vät vuo­si­ren­kaat­kaan näy ko­vin sel­väs­ti, Ha­ku­li­nen ker­too.

Hän on opet­ta­nut tai­to­jaan myös jäl­ki­pol­vil­le, jo­ten pä­rei­tä saa­daan jat­kos­sa­kin.

– Sil­loin täl­löin saat­taa joku yk­si­tyi­nen­kin ky­sel­lä pä­rei­tä, eh­kä pari ker­taa vuo­des­sa. Ne tu­le­vat useim­mi­ten ait­to­jen sei­niin tai ko­ris­te­pä­reik­si.