Tiina Judén
Viime keskiviikkona sulkavalainen Kari Hakulinen toi itse tekemänsä pärehöylän Airotien huoltohallille. Hakulinen on päreammattilainen, sillä ensimmäiset päreensä hän on höylännyt jo 14-vuotiaana isänsä kanssa. Kokemusta on siis karttunut kaikkiaan 55 vuotta.
– Mieleen jäänein muisto on se, kun tein päreitä Pikku-Kakkosen Pelle Hermannille joskus 2000-luvun taitteessa. Lavasteiden tekijä oli käynyt kesällä tällä seudulla ja kuullut minusta, kertoo Hakulinen.
Enimmäkseen pärekattoja tehdään kuitenkin museokohteisiin, kuten tälläkin kertaa. Liehtalanniemen museon navetan katto korjataan talkoovoimin. Puumalan Äijät ja Luontoretkeilijät ovat koonneet joukkonsa ja purkaneet jo vanhan katon.
– Navetan etelälappeelle menee sellaiset 5000 pärettä, arvelee Tapio Hulkkonen.
Paksuja pöllejä sahalle oli nostelemassa myös Aatto Sopanen, joka kertoi olleensa tekemässä myös Karkian myllyn pärekattoa vuonna 1984.
Päreenhöyläystalkoissa oli ikämiehiä ja -naisia niin Puumalan Äijistä kuin Luontoretkeilijöistäkin. Tapio Hulkkonen kertoo, että tiedustelujen tuloksena Puumalasta löytyi kymmenkunta pärehöylää, joista vain kolme oli toimintakunnossa. Tällä kertaa höylääjä tuli kuitenkin Sulkavalta.
– Oksaton tyvi on parasta materiaalia päreisiin. Siellä eivät vuosirenkaatkaan näy kovin selvästi, Hakulinen kertoo.
Hän on opettanut taitojaan myös jälkipolville, joten päreitä saadaan jatkossakin.
– Silloin tällöin saattaa joku yksityinenkin kysellä päreitä, ehkä pari kertaa vuodessa. Ne tulevat useimmiten aittojen seiniin tai koristepäreiksi.