Tiina Judén
Toukokuu on parasta aikaa norpparetkille, vaikka niitä toki tehdään kaiken kesää. Toukokuussa saimaannorppa vaihtaa kuitenkin karvansa, minkä vuoksi sen bongaaminen kiveltä tai kalliolta turkkia kuivattelemasta on paljon todennäköisempää kuin uintiretkiltään. LakelandGTE:n luontomatkailuyrittäjä Arto Keinäsen retkillä on käynyt 17 vuoden aikana 53 eri kansallisuutta edustavaa matkailijaa. Suomalaisia ja kansainvälisiä retkeilijöitä on samassa suhteessa – fifty-fifty, kuten hän itse sanoo.
– Afrikkalaisia ei ole käynyt ikinä, eikä paljon amerikkalaisiakaan. Sen sijaan esimerkiksi Reunionin saarelta oli retkeilijä viime viikolla. Viimeisen kuuden vuoden aikana aasialaisten määrä on lisääntynyt. Meillä on monikieliset verkkosivut, Keinänen kertoo.
Torstai-illan risteilyllä on mukana englantilaisia ja suomalaisia. Mukana on myös Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Heli Lehtelä ja freelancer kuvaaja Mikko Nikkinen.
Edellisenä iltana retkiryhmän iloksi veneen viereen oli uinut tämän kevään kuuttii. Uteliaana se oli kuvitellut, että sininen sähköpaatti voisi olla kenties täynnä kalaa. Suomessa ei ole kuitenkaan laillista houkutella norppia kaloilla. Norppaturvallisuus lähtee retken järjestäjistä, mutta koskee myös kaikkia vesillä liikkujia.
– Norpat ovat herkkiä erilaisille äänille ja ne hermostuvat veneistä. Kanootilla voi päästä hyvinkin lähelle norppaa huomaamatta, mutta siinä norppa voi pelästyä, Keinänen sanoo.
Keinäsen ammattitaidolla ohjaama, 13 vuotta sitten Amerikasta hankkima, sähkövene ajaa hiljakseen ja jättää noin sadan mertrin turvavälin norppiin. Torstaina ryhmämme näki kolme norppaa, joista yksi oli nuori parivuotinen norppa. Olimme onnekkaita. Tämä retki selostettiin englanniksi ja suomeksi.
Manchesteristä Iso-Britaniasta Suomeen ensi kertaa matkustanut nuoripari Lucy ja Adam Myers olivat löytäneet Puumalan Lonely Planetin digitaalisen matkaoppaan kautta. He olivat olleet Puumalassa vasta muutaman päivän, mutta sanoivat, että voisivat jäädä tänne. Erityisesti heitä ihastutti supisuomalainen mökkeily, uiminen kylmässä järvessä ja chillailu takkatulen ääressä. Majapaikakseen he olivat valinneet Frack Longinin vuokraaman ainutlaatuisen päreiglun Torikkojärveltä.
– Minä odotan kättelyä norpan kanssa, nauraa Adam risteilyn ensiaalloilla.
Pariskunta etsii yleensä internetistä erikoisia matkakohteita ja haluaa kokea aina jotain uutta. Norpparisteily oli sitä. Risteilyn päätteeksi molemmat olivat sitä mieltä, että tämä oli parempaa kuin he odottivat.
– Norpat ovat vain niin söpöjä, ystävällisiä ja ainutlaatuisia, Lucy toteaa.
Englantilaisia ei hämmentänyt edes suomenkielellä yhdessä laulettu Juha Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä. Keinäsen jakamat sanat auttoivat asiaa ja nuoret lauloivat mukana nauraen.
Arto Keinänen kertoo koko matkan ajan sopivassa suhteessa, huumorilla höystettynä, faktoja saimaannorpista. Ainoastaan norppien lähellä ollaan hiljaa.
– Norppa on keskivartalolihava, kuten minäkin. Se on myös Suomen ainut kotoperäinen nisäkäs, joka on ollut täällä kauan ennen ihmistä. Se on erittäin uhanalainen ja elää vain Saimaalla. Yksilöitä on noin 500.
Moni ei varmaankaan tiedä, että norppaäiti rakentaa ainokaiselle kuutilleen talvella oman pesän ja tämän viereen toisen pesän itselleen. Äitinorppa imettää helmi-maaliskuun vaihteessa syntyvää poikastaan noin kymmenen viikkoa. Kuutti kasvaa nopeasti rasvaprosentiltaan noin 40-prosenttisella äidinmaidolla.
Saimaannorppa syö pääasiassa pieniä, parvissa liikkuvia kaloja noin kolme kiloa päivässä. Mielikaloja ovat särki, kuore, ahven ja muikku. Norppa näkee paremmin sukeltaessaan veden alla kuin veden pinnalla, sillä se on likinäköinen.
Kevään valosta huolimatta Timo Hellstenillä ja Marja-Leena Stylmanilla oli norpparisteilyllä jouluinen tunnelma, sillä joululahjaksi saatu retki antoi unohtumattoman elämyksen hienossa toukokuisessa illassa. Lahja oli erittäin mieluinen.
– Olemme lomalla ja kävimme viime viikolla myös Suomussalmella katsomassa karhuja. Se taas oli minun syntymäpäivälahjani ja näimme 11 karhua yhtäaikaa, Hellsten kertoo.
Hellsten on asunut Saimaan äärellä koko ikänsä ja pariskunnan mökki löytyy Puumalasta. Tähän mennessä he olivat nähneet norpasta vain pään, joten nyt oli vakaa aikomus nähdä koko norppa.
Toive toteutui ja retkue näki kaikkiaan kolme eri norppaa. Yksi oli tumma ja noin 90-kiloinen, toinen harmaa ja vähän pienempi, kolmas nuorehko pieni norppa.
Retken kruunasi Keinäsen tarjoamat gluteenittomat pullakahvit ja teet retken lopuksi. Komeat ukkoteeret ja kalasääskit olivat myös pikkubonus iltaretkellä.
Myös tästä voit nähdä norpan: wwf.fi/luontolive/norppalive