Tii­na Judén

Päi­vä­ko­dis­sa teh­dään pit­kä­jän­teis­tä työ­tä las­ten lu­ku­har­ras­tuk­sen li­sää­mi­sek­si. Hy­vä­nä yh­teis­työ­kump­pa­ni­na on Puu­ma­lan oma kir­jas­to, jon­ka uu­deh­ko kir­jas­ton­hoi­ta­ja Jen­na Komi lu­kee usein aa­mu­päi­vi­sin päi­vä­ko­din ryh­mäl­le sa­tu­ja.

– Kaik­ki kei­not kir­jo­jen puo­les­ta on käy­tet­tä­vä, sa­noi var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja Jaak­ko Nuo­tio.

Hän jär­jes­ti vii­me vii­kon kes­ki­viik­ko­na kir­jas­tol­le Peh­mo­le­lu­jen yön, jon­ne lap­set sai­vat tuo­da peh­mo­le­lun­sa öi­sel­le seik­kai­lul­le. Se, mitä nal­leil­le yöl­lä ta­pah­tui, ker­ro­taan lap­sil­le täl­lä vii­kol­la päi­vä­ko­dis­sa ken­ties sa­noin, ku­vin ja vi­de­oin.

Puo­li kuu­den ai­kaan kes­ki­viik­koil­ta­na kir­jas­ton oves­ta taa­per­si si­sään en­sim­mäi­se­nä pa­ri­vuo­ti­as Lin­nea Luuk­ko­nen mu­ka­naan mör­kö ja isä Ol­li Luuk­ko­nen. Ro­set­te Luuk­ko­nen toi nal­le­jen yö­hön pu­pun ja äi­tin­sä Nina Luuk­ko­sen. Aa­tos Hil­de­nin kai­na­los­sa oli iso kel­tai­nen pi­kac­hu ja tur­va­na isä Ma­ti­as Hil­den. Vil­ja Val­ki­a­la tuli ta­pah­tu­maan isän­sä Os­mo Val­ki­a­lan kans­sa ja peh­mo­na mu­ka­na pomp­pi kis­sa.

Vii­ka­rit oli­vat lei­po­neet il­lan tar­jot­ta­vat ai­van it­se. Pöy­däl­lä oli lau­ta­sel­li­nen her­kul­li­sia kau­ra­kek­se­jä ja me­hua.

Li­säk­si il­taan liit­tyi pie­ni sa­tu­het­ki ja lap­set sai­vat kuun­nel­la Ko­min lu­ke­ma­na He­len Doc­her­tyn kir­joit­ta­man ja Tho­mas Doc­her­tyn ku­vit­ta­man kir­jan Ri­ta­ri, joka ei ha­lun­nut tais­tel­la. Kir­jas­toon tul­lei­den las­ten per­heis­sä il­ta­sa­tu kuu­lui kaik­kien ar­keen, vaik­ka elä­vän­ku­van hou­ku­tuk­sia on pal­jon te­le­vi­si­os­sa ja tab­le­til­la.

– Olem­me saa­neet il­ta­sa­dus­ta ru­tii­nin. Meil­lä se on säi­lyt­tä­nyt paik­kan­sa ja sii­nä on oman­lai­sen­sa vie­hä­tys. Äi­ti lu­kee sen yleen­sä, sa­noi Os­mo Val­ki­a­la.

Nina Luuk­ko­nen puo­les­taan ker­too, et­tä heil­lä il­ta­sa­tu kuun­nel­laan vä­lil­lä suo­ra­tois­to­ap­li­kaa­tio Spo­ti­fys­tä.

Nuo­ti­on mu­kaan päi­vä­ko­din lap­set ki­sai­le­vat usein sii­tä, kuka saa va­li­ta päi­vä­ko­dis­sa lu­et­ta­van kir­jan.

– Me tai­dam­me ol­la kir­jas­ton suur­ku­lut­ta­jia, sil­lä meil­lä on päi­vä­ko­dil­la lai­nas­sa ker­ral­laan noin 40 kir­jaa, Nuo­tio ker­toi.

Kir­jas­ton­hoi­ta­ja pal­jas­taa, et­tä suur­lai­naa­jia on mui­ta­kin ja las­ten kir­jat liik­ku­vat pal­jon kir­jas­ton ja ko­tien vä­lil­lä. Kir­jas­tol­ta saa jopa oman kir­jan­mer­kin ihan mak­sut­ta, niin isot kuin pie­net lu­ki­jat.

– Lap­sil­le lu­kies­sa kan­nat­taa mu­ka­na ol­la pal­jon muu­ta­kin kuin pelk­kää pu­het­ta. Voi ky­syä ja näyt­tää ku­via, sa­noo Komi.

Komi ker­too, et­tä esi­mer­kik­si fik­ti­on lu­ke­mi­nen on ope­tel­ta­va tai­to.

– Mie­li­ku­vi­tus ke­hit­tyy ai­kui­se­na­kin, Komi muis­tut­taa.

Nuo­tio ker­too, et­tä lap­set ovat mu­kau­tu­vai­sia. Jos lap­si ei heti kiin­nos­tu kir­jois­ta, pi­tää ai­kui­sen ol­la päät­tä­väi­nen.

– Lu­ke­mi­nen on lap­sen ja ai­kui­sen vä­lis­tä ai­kaa kii­rei­sen ar­jen kes­kel­lä, Nuo­tio muis­tut­taa.

Lu­ke­mis­ta ja me­di­a­tai­toa pi­de­tään­kin Puu­ma­lan päi­vä­ko­dis­sa ihail­ta­vas­ti mu­ka­na päi­vän tou­huis­sa. Vii­ka­rit ovat teh­neet jopa oman sa­no­ma­leh­den Vii­ka­rei­den Sa­no­mat 1/2024 Vol3, jon­ka tee­ma­na oli mat­kai­lun eri­kois­nu­me­ro.

– Me­di­a­vii­kol­la lu­e­taan sa­no­ma­leh­tiä ja teh­dään lei­ke­jut­tu­ja. Vii­ka­rei­den Sa­no­miin lap­set ja van­hem­mat te­ke­vät ju­tut ja minä tai­tan leh­den, Nuo­tio ker­toi.

Leh­des­sä ei ole unoh­det­tu mai­nok­si­a­kaan, vaan esi­mer­kik­si van­hem­pain­toi­mi­kun­ta et­sii jä­se­niä var­sin ve­tä­väl­lä mai­nok­sel­la: Äläp­pä kä­ve­le on­ne­si ohi!

Pie­nen kart­ta­suun­nis­tuk­sen jäl­keen lap­set löy­si­vät kir­jas­ton kir­jois­ta not­ku­van hyl­ly­ri­vin nur­kas­ta pu­hu­van nal­len. Tämä oli esi­ma­kua sii­tä, mitä kir­jas­tos­sa voi­kaan öi­seen ai­kaan ta­pah­tua. Pu­hu­van nal­len kir­jas­toon oli pii­lot­ta­nut Nuo­tio.

Kir­jas­ton­hoi­ta­ja oli pii­lot­ta­nut kir­jas­toon myös pää­si­äis­ti­pu­ja, jot­ka löy­tyi­vät pien­ten vink­kien jäl­keen, vii­mei­nen lai­nau­sau­to­maa­til­ta.