Mo­ni­kult­tuu­ri­suus on ol­lut ke­sän eh­kä kuu­min pu­hee­nai­he, mar­jan­poi­min­nan ohel­la. Yh­dis­te­tään­pä täs­sä mut­kia oi­ko­en mo­lem­mat.

Met­sä­mar­jois­ta ja muis­ta luon­non an­neis­ta hyö­dyn­ne­tään täl­lä haa­vaa noin 10 pro­sent­tia, jos si­tä­kään. Il­man jo­ka­vuo­tis­ta tu­han­sien thai­maa­lais­ten ah­ke­raa työ­pa­nos­ta tuo­kin mää­rä saat­tai­si jää­dä puo­leen.

Mis­tä siis ru­ti­na ja rä­pä­tys tätä haja-asu­tu­sa­lu­ei­den mo­ni­kult­tuu­rip­lä­jäys­tä vas­taan?

Tot­ta kai täs­sä jo­ka­mie­he­noi­keu­den jous­ta­vaan hyö­dyn­tä­mi­seen pe­rus­tu­vas­sa toi­min­nas­sa on myös lie­veil­mi­ön­sä. Ker­ron yh­den ihan ko­ti­nur­kil­ta. Ha­ra­va­par­tio oli vi­rit­tä­nyt kyn­si­tu­let ja aloit­te­li lou­naan­sa kok­kai­lua kes­kel­lä tie­tä, joka joh­ti ko­tii­ni ja myös lä­hi­naa­pu­riin. Sa­tuin pai­kal­le ja et­sin puo­li­tu­si­nai­ses­ta mies­jou­kos­ta sen, joka osa­si useim­man sa­nan eng­lan­tia. Sel­vi­si, osin hiek­kaan ti­kul­la piir­rel­len, et­tä työ­nan­ta­ja oli oh­jeis­ta­nut te­ke­mään tee- ym. tu­let tien poh­jil­le, ei maas­toon. Fik­sua si­näl­lään, ku­ka­pa meis­tä met­sä­pa­loa nur­kil­leen ha­lu­ai­si.

Mut­ta, sil­tä mar­ja­par­ti­ol­ta puut­tui tie­to ja ylei­nen ym­mär­rys, et­tei tie­tä voi kat­kais­ta nuo­ti­ol­la muul­ta lii­ken­teel­tä. Tuk­ki­tiel­lä jos­sa­kin Puu­ma­lan kor­ves­sa moi­nen on mah­dol­lis­ta re­ki­ke­lien ul­ko­puo­lel­la, mut­ta ei kes­kel­lä har­vaa­kaan asu­tus­ta. Yh­tei­sym­mär­rys löy­tyi no­pe­as­ti. Kii­tel­len, ku­mar­rel­len ja an­teek­si pyy­del­leen thai­maa­lai­set poi­min­ta­ko­neet sam­mut­ti­vat tu­len ja it­se pei­tin nots­kin jäl­jet, et­tei naa­pu­ri saa­pu­es­saan ru­pe­ai­si ihan kau­he­as­ti ih­met­te­le­mään.

Tä­män kal­tai­sia ar­jen han­ka­luuk­sia poi­min­ta­po­ru­koi­hin var­mas­ti liit­tyy, mut­ta ne on kaik­ki hy­väl­lä tah­dol­la ja jous­ta­vuu­del­la rat­kais­ta­vis­sa. Pi­tää näh­dä asi­an hy­vät ja po­si­tii­vi­set puo­let it­sek­käi­den mi­nä­mi­nä pii­lo­lins­sien­kin läpi.

Suo­mi jou­tuu väis­tä­mät­tä pie­nen­tä­mään ke­hi­ty­sa­pu­aan. Jou­taa pie­nen­tää­kin sil­loin kun ra­haa ja­e­taan hol­tit­to­mas­ti ja vas­taa­not­ta­ja­maas­sa mi­nis­te­rit ja muut vir­ka­mie­het os­te­le­vat niil­lä mer­su­ja ja be­ma­rei­ta. Pa­rem­paa ke­hi­ty­sa­pua kuin mar­jan­poi­min­ta ja sie­nien ke­ruu tus­kin voi­si ku­vi­tel­la, sil­lä vaik­ka reis­su­jen jär­jes­tä­jät te­ke­vät ti­liä niin sa­moin te­ke­vät poi­mi­jat. Hy­vän ke­sän tie­nes­teil­lä ko­hen­ne­taan kum­mas­ti omaa elin­ta­soa, voi­daan sat­sa­ta asu­mi­sen ta­soon, las­ten kou­lu­tuk­seen, ken­ties oman ky­län asi­oi­den mo­nen­lai­seen pa­ran­ta­mi­seen. Siis sii­hen, jota vas­tik­keet­to­mal­la ke­hi­ty­sa­vul­la pe­ri­aat­tees­sa voi­si teh­dä, jos se pe­ril­le me­ni­si.

Met­sien ja mar­ja­mai­den reu­nal­la kult­tuu­rit koh­taa­vat. Jos ne tör­mää­vät niin syy ei ole usein­kaan vie­rai­den vaan riit­tä­mät­tö­män in­for­maa­ti­on, jos­ta syyt­tä­vä sor­mi voi osoit­taa mar­ja­fir­mo­ja. Ja pik­ku­ril­lin ver­ran myös vi­ra­no­mai­sia.

Ei oli­si temp­pu­kaan, ei­kä edes mak­sai­si kymp­pe­jä enem­pää, mo­nis­taa poi­mi­joil­le maas­to­kart­to­ja, jo­hon pu­nai­sel­la tus­sil­la yk­si­tyi­set, kiel­le­tyt tai ei suo­si­tel­ta­vat alu­eet. Vih­re­äl­lä val­ti­on, seu­ra­kun­tien tai muu­ten va­paas­ti mut­ta vas­tuul­li­ses­ti hyö­dyn­net­tä­vät alu­eet. Ei täs­sä mi­tään mak­sul­li­sia mo­bii­li­vink­ke­jä par­hais­ta mar­ja-apa­jis­ta tar­vi­ta, ne jo­kai­nen poi­mi­ja ja po­ruk­ka löy­tää kyl­lä kun tie­tää mis­tä saa et­siä. Sen jäl­keen ei ke­nen­kään tar­vit­se tont­tin­sa ra­joil­le ko­din­tur­va­jouk­ko­ja rek­ry­toi­da.

Mei­dän pai­kal­lis­ten, niin maa­lais­ten kuin mök­ki­läis­ten­kin pi­tää yh­te­nä mie­he­nä vaa­tia ke­räys­pe­lin sään­tö­jen edel­leen tar­ken­ta­mis­ta ja kun sii­hen on pääs­ty, yl­lä ker­ro­tun kal­tai­sil­la käy­tän­nön toi­mil­la saa­daan jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa toi­nen 10 pro­sent­tia mar­jois­ta tal­teen, li­sää ve­ro­tu­lo­ja val­ti­ol­le ja ke­hi­ty­sa­pua lei­kat­tua luon­nol­li­sel­la ta­val­la siir­tä­mäl­lä pai­no­pis­tet­tä ah­nei­den ja kor­rup­toi­tu­nei­den vir­ka­mies­ten li­hot­ta­mi­ses­ta ah­ke­rien puur­ta­jien suo­si­mi­seen.

En­nak­ko­luu­lois­ta oli­si syy­tä hank­kiu­tua eroon. Suo­ma­lai­set ovat it­se­kin mat­kus­ta­neet le­ve­äm­män lei­vän pe­räs­sä Ame­rik­kaan, Ruot­siin ja ties min­ne, vain koh­da­tak­seen aluk­si epä­luu­lo­ja ja ka­teut­ta. Se voi­tet­tiin ah­ke­ruu­del­la, re­hel­li­syy­del­lä ja maa­il­man par­haal­la työ­mo­raa­lil­la. An­ne­taan thai­maa­lai­sil­le, ku­ten an­net­tiin Viet­na­min pa­ko­lai­sil­le­kin vuo­sia sit­ten, mah­dol­li­suus näyt­tää ky­kyn­sä ja kyn­ten­sä. Hei­dän ah­ke­ruu­ten­sa ja me­nes­tyk­sen­sä on meil­le kai­kil­le pa­ras pal­kin­to.

Timo Korp­pi