Ma­ri­an­na Kals­ke

Kal­li­o­sei­nien vä­lis­sä on hil­jais­ta. Vain oma ää­ni kai­kuu kos­teis­ta ki­vi­sei­nis­tä. Olem­me Lo­ke­ton on­ka­lol­la, Pis­to­hie­kan lä­hel­lä. 70 met­riä pit­kä ja 10–13 met­riä syvä on­ka­lo on yk­si Sai­maa Ge­o­par­kin koh­teis­ta.

– Tääl­lä on oma kas­vil­li­suus ja oma pie­ni il­mas­to, jos­sa on hyvä hen­git­tää, Opas-Tii­na eli Tii­na Lei­no­nen ker­too vii­le­än rot­kon poh­jal­la.

Olem­me saa­pu­neet pai­kal­le pol­kua pit­kin Hon­ka­jo­en­tiel­lä si­jait­se­val­ta park­ki­pai­kal­ta, joka on mer­kit­ty Ge­o­par­kin opas­tau­luin. Rei­til­lä kul­ki­jaa opas­ta­vat sa­tun­nai­set on­ka­lol­le osoit­ta­vat kyl­tit, mut­ta pol­ku on niin sel­ke­äk­si tal­lat­tu, et­tei ek­sy­mi­sen vaa­raa ole. Pui­hin maa­la­tut si­ni­set reit­ti­mer­kin­nät al­ka­vat vas­ta ris­teyk­ses­tä, jos­sa on opas­teet tau­ko­pai­kal­le ja on­ka­lol­le.

Lei­no­nen kul­kee tot­tu­nees­ti maas­tos­sa. Hän py­säh­tyy poi­mi­maan kaa­tu­nees­ta kuu­ses­ta kuk­kia, ja ke­hot­taa mais­ta­maan. Erä­op­paa­na hän ha­lu­aa ja­kaa tie­toa luon­non hy­vin­voin­ti­vai­ku­tuk­sis­ta ja sii­tä, et­tä luon­to on täyn­nä herk­ku­ja, jos vain osaa kat­soa.

Pol­ku te­kee rot­kol­la len­kin, ja ris­teyk­seen saa­vut­ta­es­sa voi va­li­ta, ha­lu­aa­ko suun­na­ta en­sin tau­ko­pai­kal­le vai on­ka­lol­le ihai­le­maan kal­li­oi­ta. Lei­no­nen va­lit­see on­ka­lon.

– Alu­eel­la on tä­män li­säk­si pal­jon upei­ta kal­li­o­koh­tei­ta. Myös me­lo­en voi löy­tää hie­no­ja paik­ko­ja, Lei­no­nen vink­kaa.

Lo­ke­ton on­ka­lo on ka­pea jää­kau­den muo­dos­ta­ma kal­li­o­rot­ko, joka si­jait­see kal­li­o­pe­rän heik­kous­vyö­hyk­keel­lä. So­tien ai­ka­na rot­ko on toi­mi­nut paik­ka­kun­ta­lais­ten pii­lo­paik­ka­na. Man­ner­jään ku­lut­ta­man uo­man poh­jal­la kas­vaa run­saas­ti sam­ma­lia. Tou­ko­kuus­sa hyt­ty­set ei­vät vie­lä häi­rit­se kul­ki­jaa, mut­ta ke­säl­lä on­ka­lon kos­teus hou­kut­taa hyt­tys­lau­mat pai­kal­le. Lei­no­nen suo­sit­te­lee py­säh­ty­mään kal­li­o­muo­dos­tel­man ää­rel­le, no­jaa­maan sel­kää ki­veen ja unoh­ta­maan ar­jen kii­reet.

– Täs­sä nä­kyy, et­tä kal­li­o­pe­rä on tosi kalk­ki­pi­tois­ta. Tääl­lä kas­vaa sa­ni­ai­sia ja kal­li­oi­mar­ret­ta.

Rot­kos­ta nous­tes­sa ret­kei­li­jä jou­tuu tur­vau­tu­maan ti­ka­pui­hin. Ti­ka­pui­den jäl­keen on ly­hyt, mut­ta jyrk­kä nou­su koh­ti tau­ko- ja nä­kö­a­la­paik­kaa. Lei­no­nen on aa­mul­la val­mis­tel­lut ries­ko­ja luon­non an­ti­mis­ta. Mus­ta­he­ru­kan­leh­dis­tä ja me­si­an­ger­vos­ta kei­tet­ty mehu so­pii hy­vin pa­lan­pai­nik­keek­si.

– Met­säs­tä löy­tyy kaik­kea syö­tä­vää. Nyt on pa­ras ai­ka ke­rä­tä nok­ko­sia, Lei­no­nen sa­noo kaa­ta­es­saan me­hua kup­pei­hin.

Moni alu­een ge­o­lo­gi­nen koh­de löy­tyy Lo­ke­ton on­ka­lon ta­voin ly­hy­en po­lun pääs­tä. Lei­no­sen mu­kaan alue voi­si hyö­tyä kä­vi­jä­seu­ran­nas­ta ja reit­tien yh­dis­tä­mi­ses­tä isom­mak­si ko­ko­nai­suu­dek­si, jol­loin pi­dem­mät va­el­luk­set alu­eel­la oli­si­vat mah­dol­li­sia.

– Lo­ke­ton on­ka­lon ta­ri­nal­lis­ta­mi­nen oli­si myös hyvä lisä. Sii­nä voi­si miet­tiä on­ka­lon ym­pä­ris­tön hen­keä. Se voi­si saa­da ih­mi­set kiin­nos­tu­maan koh­tees­ta, Lei­no­nen vi­si­oi.

Reit­ti jat­kuu tau­ko­pai­kal­ta koh­ti park­ki­paik­kaa. Vaik­ka pol­ku on yh­teen­sä vain noin 1,5 ki­lo­met­riä pit­kä, luon­nos­sa ai­ka kul­kee kuin huo­maa­mat­ta.