Eeva-Liisa Isosaari
Viime lauantaina juhlittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Puumalan yhdistyksen satavuotispäivää. Yhdistyksen virallinen perustamiskirja allekirjoitettiin 13.7.1925 vain viisi vuotta kattojärjestön perustamisen jälkeen.
Yhdistyksen puheenjohtaja Laura Hämäläinen kertoo alkuvuosikymmenien toiminnan jääneen unholaan.
– Pöytäkirjoja ennen vuotta 1940 ei ole enää tallella. Sotien jälkeen 1940-luvulla toiminta aktivoitui. Elettiin pula-aikaa. Puumalan MLL lahjoitti köyhille perheille lehmiä, sikoja ja viljansiemeniä.
Nykyään yhdistys keskittyy Perhesportteihin ja tapahtumien järjestämiseen tuoden iloa ja ekstraa perheiden arkeen.
– Yhdistys ei ole ollut olemassa vain paperilla, vaan toiminut aktiivisesti perheiden parissa, Hämäläinen toteaa.
Tapahtumiin tarvitaan apukäsiä. Mummot, vaarit, kummit, isät, äidit ja lapset ovat kaikki tervetulleita vapaaehtoisiksi ja jäseniksi.
Satavuotisjuhlan aluksi kuultiin Laura Hämäläisen kokoama lyhyt toimintahistoriikki ja yhdistyksen kunniajäsenen Eila Tommolan tervehdyssanat, jonka jälkeen koitti jännittävin hetki – mikkeliläisen Lasten Kulttuurikeskus Vekkulan osallistava nukketeatteriesitys Ystävyyden talo. Esitys kertoo siitä, miten tärkeää on löytää ystävä.
– Nukketeatteriesityksen lumo on siinä, että nukelle on mahdollista sellainen, mikä ihmiselle ei ole. Nukke voi lentää, kertoo näyttelijä, ohjaaja ja nukettaja Tarja Pyhähuhta.
Esityksen jälkeen oli vuorossa kasvomaalausta, ongintaa, mahdollisuus tutustua nukketeatterin nukkeihin ja tietysti syödä makoista kinuskitäytekakkua.
Kosti, Salli ja Kaisa Hilden olivat tulleet juhliin varta vasten Lahdesta asti. Kostin mielestä kuuhun lentävä noita oli jännin juttu esityksessä. Toinen noita, jonka Kosti tietää on muumien noita. Sallin mielestä esityksen musiikki oli kivaa, erityisesti Piiri pieni pyörii, joka oli sanoitettu uudelleen. Noita ei pelottanut Sallia.
– Emme ole olleet Lahdessa MLL:n toiminnassa mukana. Täällä Puumalassa käytämme MLL:n hankkimia leikkipuistojen leikkivälineitä ja käymme Perhesportissa, sanoo lasten äiti Kaisa Hilden.
– Olin lapsena aina äitini Eila Tommolan mukana yhdistyksen toiminnassa ja kokouksissa.
Eila Tommola toteaa olevansa ilahtunut siitä, kuinka elinvoimainen yhdistys on nyt.
– Ne, jotka olivat 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella lapsia ovat nyt toimijoina, mukanaan omat lapsensa, ja entiset toimijat ovat isovanhempia. Jatkuvuus on sukupolvellista kanssakäymistä, Tommola sanoo.
Vilja Valkeila on tuonut isänsä selvitettäväksi sotkuun menneen värikkään voimistelunauhan. Viljan mielestä nukketeatteriesitys oli kiva ja nauhalla leikkiminen on parasta. Hänen veljensä Arvo toteaa näytelmän olleen hyvä. Kysymykseen vastattuaan molemmat juoksevat leikkimään.
Milla Soikkasen sylissä istuu kahdeksan kuukautta vanha Beeda isoveli Pentin hyppiessä säkkituolien päällä.
– Kun Pentti oli vauva, kävimme viikoittain perhekahvilassa ja Perhesportissa. Aina kun MLL jotain järjestää, on kiva osallistua siihen. Pentti ei oikein jaksanut katsella näytelmää. Kakkutarjoilu oli erinomaista, Soikkanen kertoo.
Adessa Luukkonen on juhlissa Severiina-äitinsä,Kristiina-mimmun ja pikkusisko Vivianin kanssa. Adessasta punahattuinen sammakko oli näytelmässä kiva.
– Tykkäsin hyppiä ja taputtaa musiikin tahtiin. Maistoin täytekakkua, kinuskin söin. Minulla on juhlan kunniaksi mekko päällä, eikä housuja, Adessa sanoo ja lähtee valitsemaan pikkusiskolleen ilmapalloa.