Tiina Judén
Kalapuikot tai kasvissyöjille pieni kasvis-papupihvi, perunasose ja remoulade-/kermaviilikastike. Näistä herkuista on koululaisten puffetpöytä katettu keskiviikkona, jolloin astelen kulttuuri- ja hyvinvointijohtaja Tuomo Tenhusen kanssa maistelemaan kouluruokaa Puumalan yhtenäiskoululle. Välipalana iltapäivällä koulululaisille tarjoillaan Kuutamokiisseliä ja marjasosetta tai hilloa.
Järvi-Saimaan palvelut Oy:n ruokalistat ovat samansisältöiset heidän kaikilla toimipaikoillaan. Yritys tuottaa ateriapalvelut Puumalan keittiön lisäksi Mäntyrharjussa, Juvalla, Pertunmaalla, Sulkavalla ja Rantasalmella.
Yhtiö on Juvan, Rantasalmen, Sulkavan, Puumalan, Mäntyharjun ja Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisan omistama palveluyhtiö. Yhtiö tuottaa ateria- ja puhtauspalveluita, vesihuollon operointia sekä teknisiä ylläpito- ja asiantuntijapalveluita omistajilleen. Yhtiö perustettiin vuonna 2014 ja työllistää nykyään noin 230 työntekijää Etelä-Savossa.
– Koulun osalta ateriapalveluiden hinnaksi on budjetoitu tänä vuonna 264 696 euroa (viime vuonna 257 184 euroa), kertoo tekninen johtaja Kimmo Hagman sähköpostilla.
Järvi-Saimaan palveluiden motto on verkkosivujen mukaan: ”Turvata asiakkaiden hyvä ravitsemustila, jonka avulla ylläpidetään ja parannetaan terveyttä.”
Yläkouluikäisten tyttöjen pöydässä ruoka maittaa hyvin ja lautaset tyhjenevät vauhdilla.
– Meillähän on tänään kalapuikkoja, niin minähän en tykkää kalasta, mutta mä olen tosi tyytyväinen, että koulussa on kasvisvaihtoehtoja esimerkiksi tänään otin sitä ja se oli oikein hyvää. Porkkanaraaste, salaatti, kasvispyörykät ja perunamuussia olivat ihan hyviä, sanoo Viivia Valtonen.
Myös Pihla Kainulainen tykkäsi päivän ruuasta, eikä ruokaa jäänyt keneltäkään. Välipalasta he ovat kiitollisia, mutta kiisseli tai näkkileipä eivät ole heidän mieleensä.
– Jos ei tykkää kiisselistä, sitten se on pelkkää näkkäriä, eikä se pidä nälkää. Näkkärin päälle ei ole muuta kuin voita, toteaa eräs pöydässä istunut tyttö.
Tyttöjen toivevälipala olisi rahkaa ja pehmeitä sämpylöitä tai vaaleita leipiä. Lisätoive olisi juusto tai kinkku leivän päälle.
Ravintosuositusten mukaan makkaraa ja leikkelettä pitäisi syödä vain kerran viikossa. Juustossa on suolaa ja rasvaa, mutta myös kalsiumia. Välipalalistalla koululaisille voi olla myös vihannekset ja dippi. Joka päivä on joku tuorepala.
– Olemme rehellisesti sanottuna tosi onnekkaita, että meillä ylipäätään on välipalaa, vaikka se olisi vähän yksipuolinen, toteaa Viivia.
Rehtori ja hyvinvointi- ja kulttuurijohtaja Tuomo Tenhunen käy koulun ruokalassa syömässä silloin tällöin. Voiko rehtori vaikuttaa koulun ruokalistaan?
– Toivelista on oikeastaan ainut, millä koululaiset ja mä voidaan ruokalistaan vaikuttaa. Mä oon toivonut mustaa makkaraa ja näyttää nyt vähän siltä, että se ei toteudu. Eli hyvin vähän, hän naurahtaa.
Monissa kouluissa ei ole Puumalan kaltaista välipalaa iltapäivällä. Kokeiluluontoiset aamupuurot Etelä-Suomen yläkouluissa olivat Tenhusen mukaan tupaten täynnä, mutta niihin ei raha riittänyt. Monella oli nälkä ja se olisi ollut tarpeellinen.
– Etelä-Suomessa monelle ainut lämmin ruoka oli kouluruoka. En usko että täällä on sellaista. Täällä kaikki syövät tai ainakin käyvät ruokalassa. Etelä-Suomessa vain 30 % syö koulussa ja menevät kauppoihin.
Tenhunen pitää kouluruokaa Puumalassa mainiona ja antaa kalapuikkoannokselle neljä tähteä. Toimittaja antaa kolme tähteä ja ne tulevat ravintoarvosta ja monipuolisuudesta. On parsakaalia ja salaattia ja kalapuikot rapeita. Puuttuvat tähdet tulevat mauttomuudesta. Tosin suolaa saa lisätä purkista.
– Tässä on mietitty ravintoarvot, että tulee kaikki tarpeellinen, Tenhunen toteaa.
Järvi-Saimaan palveluista kerrotaan, että kaikkiin kouluihin on tulossa mausteikot ja siellä valittavana on chilimaustetta, ketsuppia ja muita mausteita.
Tenhunen on toiminut hyvinvointi- ja kulttuurijohtajana pian vuoden. Rehtorin työ vie tällä hetkellä Tenhusen työpäivästä vähintään koko aamupäivän, rehtori Anni Riikka Marilan menehdyttyä pitkäaikaiseen sairauteen reilu viikko sitten. Toinen työpäivä odottaa sitten hyvinvointi- ja kulttuurijohtajan tehtävissä.
– Olisi mahdoton ajatella, että tämä olisi pysyvä ratkaisu. Rehtorin homma on kuitenkin minulle tuttua jo kymmenen vuoden ajalta. Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin, sanoo Tenhunen.


