Tii­na Judén

Jo mel­ko nuo­res­ta Riik­ka Hut­tu­sel­le oli sel­vää, et­tä hän ha­lu­aa opis­kel­la te­ol­lis­ta suun­nit­te­lua. Pe­rus­kou­lun jäl­keen hän kävi Lap­peen­ran­nan käsi- ja tai­de­te­ol­li­suus­kou­lun ja val­mis­tui kol­mes­sa vuo­des­sa ar­te­saa­nik­si. Ala ei kui­ten­kaan tun­tu­nut omal­ta.

– Huo­ma­sin ken­kä­suun­nit­te­li­jan kou­lu­tuk­sen, jota vas­ta ke­hi­tet­tiin ja me olim­me toi­set opis­ke­li­jat Suo­mes­sa. Val­mis­tuin vuon­na 2000 Hä­meen­lin­nan am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta nel­jän vuo­den opin­to­jen jäl­keen, Hut­tu­nen ker­too.

Aluk­si Hut­tus­ta kiin­nos­ti ka­lus­te­suun­nit­te­lu, mut­ta hän va­lit­si ken­kä­a­lan ja on ol­lut tyy­ty­väi­nen am­ma­tin­va­lin­taan­sa. Töi­tä on riit­tä­nyt koko ajan.

– Kol­miu­lot­teis­ta muo­toi­lua on ken­kä ku­ten la­si­muo­toi­lu­kin. Mi­nua on ai­na kiin­nos­ta­nut kaik­ki suun­nit­te­lu ja vi­su­aa­li­suus, vä­rit sekä vaat­teet. Tie­sin, et­tä jo­tain luo­vaa työ­tä pi­tää saa­da teh­dä.

Jo opis­ke­lu­ai­ka­na Hut­tu­nen pää­si työ­har­joit­te­luun Sak­san pe­rin­teik­kääl­le ken­kä­teh­taal­le, Ele­fan­te­nil­le. Siel­tä tuli ja tu­lee edel­leen Suo­meen hy­viä las­ten­ken­kiä. Tä­män jäl­keen Hut­tu­nen työs­ken­te­li Tal­lin­nas­sa Fri­mar­kin ken­kä­teh­taas­sa har­joit­te­li­ja­na sekä ke­sä­töis­sä. Ul­ko­maan työ­teh­tä­vien jäl­keen hän sai mah­dol­li­suu­den työs­ken­nel­lä Tam­pe­reel­la pie­nes­sä suu­ta­rin­liik­kees­sä, jos­sa val­mis­tet­tiin kä­sin mit­ta­ti­laus­ken­kiä. Eri­kois­suu­ta­rit Man­ner­hei­mo Ky:ssä toi­mii yrit­tä­jä­nä edel­leen Ta­pio Man­ner­hei­mo.

– Pää­sin piir­tä­mään ken­kien kaa­vo­ja. Olin sil­loin eh­kä 23-vuo­ti­as. Työs­ken­te­lin siel­lä nel­jä tai vii­si vuot­ta. Tam­pe­re oli kau­pun­ki­na tosi kiva ja sil­lä oli pi­to­voi­maa.

Kuo­mal­le ha­et­tiin Ris­tii­naan suun­nit­te­li­jaa vuon­na 2004 ja Hut­tu­nen sai pai­kan.Työn­ku­vaan tuli te­ol­li­nen suun­nit­te­lu. Huip­pu­vuo­si­na Kuo­ma työl­lis­ti noin 120 hen­ki­löä ja Ve­nä­jän vien­ti veti.

Hut­tu­nen opis­ke­li töi­den ohel­la ylem­män AMK-tut­kin­non (De­sign bu­si­ness ma­na­ge­ment) Lah­den Muo­toi­luins­ti­tuu­tis­sa vuon­na 2013. Li­säk­si hän on täy­den­tä­nyt jal­ki­ne­suun­nit­te­li­jan opin­to­ja Ar­su­to­ri­as­sa, Mi­la­nos­sa. Hän ir­ti­sa­nou­tui Kuo­mal­ta vuo­den 2024 lo­pul­la.

Nyt Hut­tu­nen on toi­mi­nut noin vuo­den Ja­las-ken­kä­teh­taan suun­nit­te­li­ja­na. Ja­las kuu­luu ruot­sa­lai­seen Ejen­dals-yh­ti­öön ja sen toi­mi­pis­te on Jo­ki­piis­sä, Ku­ri­kas­sa. Se oli ai­em­min per­hey­ri­tys, mut­ta vuon­na 2008 Ja­las siir­tyi osak­si Ejen­dals-kon­ser­nia. Yri­tys­kau­pan myö­tä yri­tys on kan­sain­vä­lis­ty­nyt ja tur­va- ja työ­ken­kiä me­nee ym­pä­ri maa­il­maa.

– Meil­lä on kol­me de­sig­ne­ria ja minä olen Aa­si­an ali­hank­ki­joi­den yh­teys­hen­ki­lö. Meil­lä on In­do­ne­si­as­sa, Ja­kar­tas­sa toi­mi­pis­te, jos­sa kä­vin ke­vääl­lä 2025. Vie­res­sä teh­dään Adi­dak­sen ken­kiä. Olen joka päi­vä yh­tey­des­sä Ja­kar­tan teh­taa­seen ja tee­tän uu­sia mal­le­ja siel­lä. Eng­lan­ti on työ­kie­lem­me. Aa­si­a­lai­set ovat tem­pe­ra­ment­ti­sia ja pa­la­ve­reis­sa voi vä­lil­lä rä­jäh­del­lä, Hut­tu­nen nau­raa.

Ja­lak­sel­la on myös Viet­na­mis­sa pal­jon tuo­tan­toa. Itä-Eu­roo­pas­ta on tu­los­sa Aa­si­an kil­pai­li­ja, kos­ka Aa­si­an rah­ti al­kaa ol­la kal­lis­ta.

Hut­tu­sen työ­päi­vä al­kaa vies­tien lu­ke­mi­sel­la, sil­lä In­do­ne­si­as­sa päi­vä on jo pit­käl­lä(+ 5 h), kun meil­lä Suo­mes­sa on aa­mu. Aa­si­a­lai­set te­ke­vät pit­kiä päi­viä ja läh­te­vät ko­tiin vas­ta klo 22.

– Kun olen käy­nyt siel­lä, näin, et­tä pys­tym­me tar­jo­a­maan heil­le työ­tä ja pa­rem­mat työ­o­lo­suh­teet, kuin heil­lä muu­ten siel­lä oli­si. Heil­lä on siis­ti toi­mis­to ja työ­vaat­teet. Ko­neet on toi­mi­tet­tu sin­ne Suo­mes­ta ja ne ovat tur­val­li­sia. Työ­o­lo­suh­tei­ta val­vo­taan pa­rem­min ja meil­tä käy hen­ki­lö­kun­taa siel­lä sään­nöl­li­ses­ti.

In­do­ne­si­an työn­te­ki­jät osal­lis­tu­vat Suo­mes­sa jär­jes­tet­tä­viin kou­lu­tuk­siin ja tii­mi­pa­la­ve­rei­hin sil­loin täl­löin kut­sut­tui­na. Suo­men mat­ka on mo­nel­le heis­tä luk­sus­ta.

Suo­mes­sa ken­kä­teh­taal­la on fit and pro­val -tes­ti­ryh­mä, jon­ka jä­se­net saa­vat ken­kiä ko­keil­ta­vak­si. Ko­eai­ka on noin 2–3 kuu­kaut­ta, min­kä jäl­keen he täyt­tä­vät lo­mak­keen ken­gän omi­nai­suuk­sis­ta. Työs­sään Hut­tu­nen käyt­tää suun­nit­te­luoh­jel­mi­na Il­lust­ra­to­ria ja Pho­tos­hop­pia. Ny­kyi­sin myös te­ko­ä­lyä. Ken­kien kaa­vat hän te­kee CAD-oh­jel­mis­tol­la.

Jo­ki­piis­sä työs­ken­te­lee 120 työn­te­ki­jää, sil­lä poh­jat va­le­taan siel­lä. Jo­ki­piis­sä on kol­me va­lu­ko­net­ta ja iso lo­gis­tiik­ka­kes­kus, jos­ta val­miit ken­gät läh­te­vät maa­il­mal­le. Pak­kaa­mi­nen ta­pah­tuu ro­bo­tin avus­tuk­sel­la. Ja­lak­sel­la on myös laa­tu­tii­mi, de­sig­ne­rit, in­no­vaa­tio sekä tuo­te­ke­hi­tys. Etä­työ­mah­dol­li­suus on jo­kai­sel­la.

Myös ken­kä­tuo­tan­nos­sa vas­tuul­li­suus ja kier­rä­te­tyt ma­te­ri­aa­lit ovat tätä päi­vää. Se aset­taa haas­tei­ta, kos­ka kier­rä­te­tyt kan­kaat ei­vät ole yh­tä kes­tä­viä ja nii­den on lä­päis­tä­vä han­kaus- ja re­päi­sy­tes­tit. Kaik­ki tes­ta­taan la­bo­ra­to­ri­os­sa.

Luo­vuus tu­lee Hut­tu­sel­le kai­kes­ta mitä hän nä­kee ym­pä­ril­lään. Vä­rit ja teks­tuu­rit voi­vat tul­la mis­tä ta­han­sa, mis­sä hän liik­kuu.

– Jot­kut elo­ku­vat voi­vat tar­jo­ta vä­ri­maa­il­mo­ja, sa­moin kuin tai­de­näyt­te­lyt. Mat­kat ovat myös ins­pi­raa­ti­on läh­de. Ku­vaan ta­pet­te­ja ja erään ho­tel­lin his­sin ta­pe­tis­ta tu­li­kin yk­si idea kuo­siin. Kuo­sien kan­kaat teh­dään Aa­si­as­sa, mut­ta myös Ita­li­as­ta tu­lee nah­ko­ja ja teks­tii­le­jä.

Kan­kaan teks­tuu­ri­kin suun­ni­tel­laan. Uu­det in­no­vaa­ti­ot ja ma­te­ri­aa­lit tu­le­vat yleen­sä en­sin au­to­te­ol­li­suu­del­le ja siel­tä ne siir­ty­vät ken­kiin.

Tur­va­ken­gis­sä ja työ­ken­gis­sä on mo­nen­lai­sia vaa­ti­muk­sia työ­teh­tä­väs­tä riip­pu­en. Ma­te­ri­aa­li­va­lin­nat ovat tosi tark­ko­ja ja li­säk­si on stan­dar­tit, joi­ta on nou­da­tet­ta­va. Pi­tää miet­tiä, tar­vi­taan­ko pis­to­suo­jaa tai viil­lon kes­tä­vyyt­tä, on­ko työ­pai­kal­la ke­mi­kaa­le­ja, ku­ten öl­jy­jä. Ruo­ka­te­ol­li­suu­des­sa taas on omat sää­dök­set. Au­to­teh­taat ovat Ja­lak­sel­le iso­ja asi­ak­kai­ta, sa­moin kuin len­to­yh­ti­öt ja isot ra­ken­nus- ja te­ol­li­suu­sy­ri­tyk­set.

– Olen aja­tel­lut, et­tä tä­tä­hän pys­tyi­si te­ke­mään yh­tä hy­vin Eu­roop­pa­lai­sel­le yri­tyk­sel­le, jos Suo­mes­ta lop­pui­si­vat työt. Si­jain­nil­la ei ole vä­liä, kun työ­vä­li­neet ovat niin ke­hit­ty­nei­tä. Puu­ma­las­sa teen pal­jon etä­töi­tä. Koi­ra on pa­ras etä­työ­ka­ve­ri ja se tuo työ­hön tar­peel­li­sia tau­ko­ja. Voin läh­teä len­kil­le vä­lil­lä ja miet­tiä tiet­ty­jä rat­kai­su­ja. Äi­din äi­ti on Puu­ma­las­ta, Si­pi­län­saa­res­ta. Hän oli Mee­ri Vil­la­nen.