Hanna-Mari Tyrväinen
Kuudesluokkalaisten Kalevala-kulttuurikilpailu järjestettiin tänä vuonna jo 25:ttä kertaa. Se tarkoittaa sitä, että vuorossa oli Kalevalan 25. runo ja kansalliseepos on kahlattu jo puoleen väliin.
Tänä vuonna ensimmäinen sija jaettiin kahdelle oppilaalle, sillä Aleksandra Korhonen ja Jonna Rantalainen onnistuivat äidinkielen ja kuvataiteen tehtävissä lähes tasapistein. Tämän vuoksi palkittiin myös kolmanneksi tullut Levin Peltonen. Kuvataiteen kunniamaininta huolellisesti ja idearikkaasti toteutetusta työstä myönnettiin Nemi Luukkoselle.
Kolmiosaisessa kilpailussa vastattiin ensin runosta laadittuihin kysymyksiin. Palkitsemisjuhlassa puhunut Puumalan Kalevalaisten Naisten puheenjohtaja Aino Keijonen totesi runon olleen vaikea. Runon ajatuksen sisälle pääseminen oli hankalaa, koska se oli pelkästään ihmisten puhetta, eikä siinä ollut toimintaa tai tapahtumia. Sanoilla leikiteltiin paljon, jonka vuoksi tietokysymykset osoittautuivat erittäin hankaliksi.
Voittajakolmikolle jäi runosta mieleen häät, jossa hääpaikalle tullutta morsianta odotettiin pitkään. Isoissa juhlissa syötiin juhla-aterialla kalaa.
– Se ei ollut helppolukuinen. Ymmärsin siitä tavallaan aika paljon, mutta en osannut selittää tarkoitusta. Se oli vaikea, sanoi Aleksandra.
– Minustakin se oli aika vaikea. Kyllä mä joitain sanoja ymmärsin, mutta joistakin olin ihan ”Whaat?”, totesi Jonna.
Levinille jotkut sanat olivat ihan vieraita, vaikka tuttujakin löytyi.
Äidinkielen tehtävässä piti kirjoittaa tarinanalkuun jatkoksi kertomus kalastusmatkalla sattuneista yllättävistä tapahtumista, kun siimaan oli tarttunut jotain outoa. Kaikki kilpailuun osallistuneet oppilaat olivat käyttäneet kertomuksissaan paljon mielikuvitusta. Tarinoissa oli selkeä alku ja loppu sekä hyvin rakennettu juoni.
Aleksandra ja Jonna totesivat lähes yhteen ääneen, että tarinan kirjoittaminen oli kaikista mieluisin tehtävä.
– Mä tykkään itse keksiä hirveästi tarinoita. Se on mun sellainen vahvuus, totesi Jonna.
Jonnan tarinassa kalastajat kohtasivat puhuvan kalan, joka johdatti heidät haavoittuneen merenneidon luokse. Kalastajien piti etsiä taikalääke, jolla merenneito saatiin parannettua.
Aleksandrakin tykkää kirjoittamisesta. Hänen Onnensaari-tarinassa kalastajat löysivät pulloviestin, jossa kerrottiin aarresaaresta.
– Se oli sellainen trooppinen saari, jossa oli banaanipuita ja meri. Sieltä löytyi aarrearkku, joka oli täynnä kaloja, hän kertoi.
Levin ei ollut tarinassaan trooppisilla vesillä, vaan ihan Saimaan lähivesistöillä.
– Järvestä tuli aluksi iso hauki. Kalastajat irrottivat uistimen sen suusta ja näkivät mahassa taikakone Sammon, jolla voi tehdä kultaa. Ne ottivat sen pois ja veivät laitteen Kalevala-museoon, kertasi Levin tarinansa juonta.
Hänen mielestään levytekniikalla tehtävä kuvataidetyö oli kaikista mieluisin, sillä savea oli hauska muotoilla.
– Savi kaulittiin ensin levyksi. Kala tehtiin erikseen, mutta sen sai myös piirtää. Sitten se liimattiin levyyn kiinni märällä savella. En ollut aiemmin kokeillut tekniikkaa, mutta se oli aika helppo, hän kertoi.
Jonnan mielestä Kalevala-kilpailu oli mielenkiintoinen ja tehtäviä oli kiva tehdä. Levin piti aihetta tylsänä. Aleksandra sanoi ihan suoraan, ettei Kalevala kiinnosta ja kirja on muutenkin outo. Kilpailut myös aiheuttavat hänelle stressiä.
– Kilpailut on kivoja, jos niitä ei ole liikaa. Nyt niitä on ollut liian paljon, kun on ollut Kalevala-kilpailu, sellainen Juniori-juttu ja vielä Norppa-kilpailu. On niitä kuitenkin ihan kiva tehdä, vielä kun voitettiin, hän sanoi.
Voittajat kukitettiin juhlassa ja tytöt saivat muistoksi Kalevala-riipukset ja Levin puukon. Kilpailuraati arvioi kaikki työt nimettöminä, eikä tuomaristoon kuulunut koulun henkilöstöä. Kaikki kuudesluokkalaiset palkittiin kunniakirjalla ja Otavan lahjoittamalla nuorten kirjalla osallisuudestaan Kalevala -kulttuurikilpailuun.


