Tiina Judén
Viljakansaaren Kylliönjärveltä kaatui vesikasvillisuutta viime viikonloppuna kymmenien traktorikuormien verran. Talkootyöläisiä oli enemmän kuin Henkan Helpin yrittäjä Henri Leskinen on näissä hommissa koskaan nähnyt. Kylliönjärven vesistön kunto alkoi huolestuttaa mökkiläisiä ja rannan vakituista asukasta Katja Valtosta jokin vuosi sitten. Myös matkailuyrittäjät Eero ja Marina Lappalainen pohtivat, miten järven tilaa voisi ennallistaa yhdessä.
– Yksityiset ihmiset eivät saa vesistöjen kunnostamiseen avustuksia, joten päätimme perustaa yhdistyksen, Kylliönjärven hoitoyhdistyksen vuonna 2022, sanoo Eero Lappalainen.
Hän kertoo olleensa Ely-keskukseen yhteydessä vesistöjen tilasta ensimmäistä kertaa jo 7-8 vuotta sitten.
Kylliönjärvi on 110 hehtaarin kokoinen järvi, jonka rannoilla on 36 kiinteistöä. Näistä iso osa on vapaa-ajanasuntoja ja ainoat vakituiset asukkaat ovat Katja Valtonen perheineen.
– Olemme asuneet Kylliön rannalla jo 17 vuotta. Järvi on lapsuuden kotijärveni . Jo pienenä halusin tutustua mahdollisimman moniin mökkiläisiin ja mietin keinoja, miten tapaisin heitä. Nyt tämän hankkeen myötä lähes kaikki alkavat olla tuttuja, Katja Valtonen kertoo.
Vesikasvillisuuden poistotalkoisiin olikin tullut reilut 30 ahkeraa vesistön puhdistajaa sekä ennallistamiseen perehtynyt Henri Leskinen. Ammattilaisen avustuksella järviruokoa kaatui noin viisi hehtaaria päivässä. Talkooporukka oli Asko Löppösen ohjaksissa, sillä Löppönen on vapaaehtoisesti antanut metsäkoneensa ja muuta kalustoa viikonlopuksi järven puhdistamiseen. Järvellä hän ajoi poikansa Jyri Löppösen kanssa superveneneeksi nimitettyä venettä, jossa oli suurin harava edessä. Sillä työnnettiin järviruokoa kohti rantaa, jossa sitä otti vastaan metalliharavalla järvellä mökkeilevä Timo Partinen. Myös Katja Valtosen puoliso Lasse ja ja heidän poikansa Timi Kontinen toivat omalla veneellään nipun järviruokoa rantaan. Siitä se nostettiin traktorin kyytiin ja pellolle läjitettäväksi.
Henri Leskinen on rakennellut itselleen vesityökoneen, joka leikkaa järvikasvit poikki. Kylliönjärven hoitoyhdistys käyttää Elyn tukirahaa, jota on saatu hankkeisiin, joissa on mukana muun muassa kosteikkojen perustaminen. Tänä kesänä Järvikannakselle tehtiin alueen ensimmäinen kosteikko, jota Elyn virkamiehet ovat tulossa tarkastamaan 10. syyskuuta.
Etelä-Savon Elyn lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat olleet Puumalan kunta, Raija ja Ossi Tuuliainen säätiö, Itä-Puumalan osakaskunta, Puumalan kalatalousalue ja OP Suur-Savo.
Ely-keskus on seurannut jo 1970-luvulta lähtien vesien laatua, mutta nyt seuranta on tiheämpää.
– Vedenlaatu on havaittu hyväksi järvestä otettujen näytteiden perusteella, joten ei tämä ole mitään hätäpaniikkihommaa. Pyrimme kuitenkin siihen, että vesi pysyisi hyvänä vielä tulevillekin sukupolville, sanoo Valtonen.
– Järvestä nostettavan järviruokon mukana lähtee valtavasti ei hyödyllisiä ravinteita. Kasvijätteessä on muun muassa typpeä ja fosforia, jotka eivät tee hyvää veden laadulle. Niiden poisto on hyödylliseksi havaittu ja vesikin liikkuu paremmin. Vaikuttaahan se elämänlaatuunkin, jos sähkömoottorilla ei pääse enää kaislikon läpi, sanoo Eero Lappalainen.
Hän muistuttaa, että koko homma olisi kuitenkin turhaa, jos metsään ei tehtäisi kosteikkoja. Kosteikko on luonnon oma suodatin. Kun veden virtaus hidastuu kosteikoissa, niin vedessä oleva kiintoaines laskeutuu kosteikon pohjalle. Vesikasvit sekä niiden ja risujen pinnalla elävät bakteerit ja muut mikroskooppiset eliöt nappaavat kiinni ravinteita, mikä vähentää merkittävästi ravinteiden kulkeutumista vesistöihin.
Kosteikot tarjoavat myös vesilintujen poikasille sopivia elinympäristöjä, mikä turvaa vesilintukantoja ja hidastaa luontokatoa.
Alussa Saimaan vesiensuojeluyhdistys (SVSY) auttoi paljon Kylliönjärven hoitoyhdistystä ja antoi kullan arvoisia neuvoja. Nykyään hoitoyhdistys mittaa säännöllisesti veden näkösyvyyttä ja välittää tiedot Ely-keskukselle.
– Tällä hetkellä veden näkösyvyys on kaksi metriä. Tänä kesänä veden laatu on ollut monen mielestä parempi. Puumalassa on erittäin haluttua ja tärkeää, että vedet pysyvät puhtaina, Valtonen painottaa.
Etelä-Savon Ely-keskuksella pyörähtää vuosittain käyntiin noin parikymmentä vesistökunnostushanketta, johon Ely myöntää avustusta. Kylliönjärven kahdessa hankkeessa Ely-keskus on ollut osittain rahoittamassa eli myöntänyt kuluihin 50 % tukea ja puolet on yhdistyksen omaa rahaa ja talkootyötä.
– Talkootöillä voidaan korvata omarahoitusosuutta, sanoo Etelä-Savon Ely-keskuksen vesistöasiantuntija Lasse Hämäläinen.
Hämäläinen kertoo, että suurin osa Etelä-Savon vesistöistä on ekologiselta luokaltaan joko erinomaisesa tai hyvässä tilassa.
– Ongelmakohteita on aika vähän. Ne ovat yksittäisiä vesimuodostumia, jotka ovat alle hyvän luokituksen. Hankkeet ovatkin painottuneet lähinnä hyvän ekologisen tilan ylläpitämiseen, Hämäläinen kertoo.
Hän kiittelee, että Kylliönjärvellä on aktiivinen ja yhteisöllinen porukka, joka on teteuttanut viestintääkin kiitettävällä tavalla.
Ennallistamistöihin erikoistunut Henri Leskinen kertoo, että järviruo´olle olisi käyttöä myös korvaamaan turvetuotannon alasajoa. Käyttötarkoitusten keksimisessä vain mielikuvitus on rajana. Joku haaveilee järviruokokatosta, toinen matosta.
– Vesistöt kestävät tietyn kuorman ja sitten selkäranka pettää. Jos kuormittuminen pääsee purskahtamaan yli, niin sitten alkaa olla jo liian myöhäistä. Emme näe riittävästi, mitä veden alaisessa maailmassa tapahtuu, Leskinen pohtii.
Hän haluaa säilyttää puhtaat vesistöt myös lapsilleen ja toivoo, että saisi vähän paranneltua niiden tilaa tuleville sukupolville. Leskisen seuraavat projektit odottavat jo Polvijärvellä ja Sulkavalla. Järviruo´on poistosesonki kestää yleensä heinäkuusta syyskuulle.
– Tässä korostuu yhteisöllisyys. Oli ihana nähdä illalla iloisia kasvoja, kun järvi alkaa näyttää entiseltään. Tämä koetaan yhteiseksi asiaksi, siltä lupaa tiedustellessa se saatiin kaikilta maanomistajilta, sanoo Valtonen.
– Sitä vastustustakin on, mutta ne ovat niitä, jotka vastustavat kaikkea, sanoo paljon Itä-Suomen vesistöjä puhdistanut Leskinen.