Tii­na Judén

Läh­den pal­ve­lu­e­si­hen­ki­lö Lii­sa-Lee­na Vid­ma­nin kans­sa tes­taa­maan Puu­ma­lan pal­ve­lu­kes­kuk­sen ruo­kaa tors­tai­na 29. tam­mi­kuu­ta. Sat­tu­mal­ta lis­tal­la on­kin toi­ve­ruo­ka­tors­tai, jo­ten odo­tuk­set nou­se­vat kor­ke­al­le. Mu­kaan tu­lee yl­lät­tä­en myös Jär­vi-Sai­maan pal­ve­lui­den ate­ri­a­pal­ve­lui­den ke­hi­tys­pääl­lik­kö Min­na Aho­nen, joka on jo käy­nyt syö­mäs­sä keit­ti­ön puo­lel­la. Me syöm­me Vid­ma­nin kans­sa van­hus­ten oles­ke­lu­ti­las­sa, jos­sa ei lou­na­sai­kaan ole juu­ri ke­tään. Jo­ku­nen oma­toi­mi­ses­ti liik­ku­va van­hus me­nee ohi.

Toi­ve­ruo­ka va­li­taan vuo­ro­tel­len päi­vä­ko­ti­las­ten, kou­lu­lais­ten, ikäih­mis­ten tai keit­ti­ön toi­vei­den mu­kaan. Hoi­va­puo­lel­ta asi­a­kas­ky­se­ly on haas­ta­vam­paa. Rii­si­puu­ro on ikäih­mis­ten herk­kua ja sitä toi­vo­taan usein.

– Täl­lä vii­kol­la oli yh­den vi­ri­ke­het­ken al­kuun pie­ni ky­se­ly ikäih­mi­sil­le, mit­kä oli­si­vat hei­dän toi­ve­ruo­ki­aan. Siel­tä nou­si­vat ihan pe­rin­tei­set her­ne­keit­to ja le­tut, kaa­li­keit­to sekä pais­te­tut mui­kut, ker­too Vid­man.

– Kala on ai­na ol­lut näis­sä toi­ve­ruu­is­sa esil­lä ja py­rim­me tar­jo­a­maan ikäih­mi­sil­le mah­dol­li­sim­man pal­jon ka­laa esi­mer­kik­si juh­la­py­hi­nä, kos­ka se on mie­leis­tä. Kou­lu­lai­sil­ta ky­syt­tä­es­sä tu­los ei ole sama, vaik­ka olem­me yrit­tä­neet sitä tuu­pa­ta pai­kal­lis­ten tuot­ta­jien kans­sa tar­jol­le. Ka­las­ta­jat ovat ke­hit­tä­neet muun mu­as­sa muik­ku­mu­rua ko­keil­ta­vak­si. Ton­ni­ka­la taas on tuon­ti­ka­la, ei­kä niin kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen kala, mut­ta las­ten herk­kua on ton­ni­ka­la­pas­ta, sa­noo Aho­nen.

Lou­naa­na on tors­tai­na he­del­mäis­tä broi­le­ri­kas­ti­ket­ta. Li­suk­kee­na on sa­laat­ti, jos­sa on ana­nas­pa­lo­ja sekä sa­laa­tin­kas­ti­ke. Jäl­ki­ruu­ak­si on man­sik­ka­rah­kaa. Ruo­ka­lis­tan mu­kaan jäl­ki­ruo­kaa on keit­to­lou­naan kans­sa.

– Jos lap­set oli­si­vat nyt toi­vo­neet vaik­ka tor­til­laa, em­me me hoi­va­puo­lel­le lai­ta tor­til­laa. Tut­tuus on tosi tär­ke­ää, sa­noo Aho­nen.

Aa­mu­pa­lak­si pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa on tä­nään tar­joil­tu veh­nä­hiu­ta­le­puu­ro, ka­nan­mu­na­vii­pa­le ja vi­han­nes. Aho­sen mu­kaan kaik­ki voi­vat kyl­lä syö­dä use­am­man ka­nan­mu­nan­vii­pa­leen tai vaik­ka puo­lik­kaan ka­nan­mu­nan. Kai­kil­la ate­ri­oil­la saa myös lei­pää. Il­ta­päi­vä­kah­vin kans­sa on kah­vi­lei­pä. Il­lal­li­sek­si on usein jo­tain keit­toa, ku­ten täl­lä vii­kol­la on ol­lut sa­vo­lai­su­kon keit­to, pur­jo-pe­ru­na­so­se­keit­to, jau­he­li­ha­keit­to tai ka­la­keit­to tai rii­si-kau­ra­le­se­puu­ro. Il­ta­pa­lal­la on tar­jol­la joko jo­gurt­ti, vii­li tai kiis­se­li, juus­to­vii­pa­le lei­vän pääl­le ja he­del­mä tai vi­han­nes.

Ate­ri­at on las­ket­tu niin, et­tä ener­gi­a­ta­sot, pro­tei­i­ni­ta­sot ja suo­lat ovat suo­si­tus­ten mu­kai­sia. Kas­tik­kees­ta on tä­nään mi­tat­tu suo­la­pi­toi­suu­dek­si 0,9 % ja se on ra­vin­to­suo­si­tus­ten ylä­ra­jal­la, mut­ta kun sii­hen tu­lee rii­si, se neut­ra­li­soi ma­kua. Suo­laa saa kui­ten­kin li­sää pur­kis­ta. Kes­ki­mää­rin ruo­ka on neut­raa­lia, jot­ta se so­pi­si vä­hän jo­kai­sel­le. Edel­leen ruo­ka­lis­tal­la on ra­vit­se­mis­suo­si­tuk­siin näh­den lii­kaa li­haa ja ka­naa, jot­ka ei­vät ole il­mas­to­kes­tä­viä vaih­to­eh­to­ja, mut­ta asi­ak­kai­den toi­vo­mia. Kas­vik­sia pi­täi­si ol­la Aho­sen mu­kaan pal­jon enem­män ja sitä koh­ti men­nään. Lou­nas si­säl­tää vä­hin­tään kol­me eri­lais­ta kas­vis­kom­po­nent­tia.

– It­se maus­tai­sin vä­hän enem­män tätä ate­ri­aa, mut­ta tämä on ruo­ka, joka käy kai­ke­ni­käi­sil­le, to­te­aa Vid­man.

Täl­lä­kin vii­kol­la vii­kon re­sep­tiik­kaa on ke­hi­tet­ty ja tar­kis­tet­tu jos­sa­kin Jär­vi-Sai­maan pal­ve­lui­den keit­ti­ös­sä osa­na jat­ku­vaa tuo­te­ke­hi­tys­tä.

– Olem­me tot­tu­neet sii­hen, et­tä maus­teet ovat ol­leet suo­la ja pip­pu­ri. Nyt on pal­jon uu­sia maus­tei­ta ja tämä vaa­tii meil­lä kou­lu­tus­ta läpi lin­jan. Tar­vi­taan us­kal­lus­ta, sil­lä lap­set ha­lu­a­vat, et­tä ruo­ka mais­tuu, poh­tii Aho­nen.

Min­na Aho­sen mie­les­tä tors­tain ruo­ka oli täyt­tä­vää ja an­nos oli to­del­la iso. Hän oli­kin var­mis­ta­nut keit­ti­öl­tä, oli­ko tors­tain ate­ria ta­va­no­mai­nen an­nos­ko­ko, sil­lä tar­jol­la on eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja pie­nis­tä suu­riin an­nok­siin.

Ikäih­mi­sil­le jäl­ki­ruo­kaa an­ne­taan yleen­sä desi tai puo­li­tois­ta. Hoi­ta­jat an­nos­te­le­vat ja tun­te­vat asi­ak­kaan­sa hy­vin. Jos joku syö lin­nu­nan­nok­sia, lai­te­taan pie­nem­pi an­nos ja kun joku on jon­kun herk­kua, tar­jo­taan isom­paa an­nos­ta.

– Jos ruo­kai­lu on jo ra­joit­tu­nut­ta ja saa lii­an ison an­nok­sen, voi säi­käh­tää, et­tä tuo­ko hä­nen pi­täi­si syö­dä. Li­sää voi ai­na saa­da, jos on näl­kä. Ruo­kaa pi­tää ol­la riit­tä­väs­ti, Aho­nen to­te­aa.

Tors­tain toi­ve­ruu­al­le Aho­nen an­toi nel­jä täh­teä. Vid­man ja toi­mit­ta­ja an­toi­vat mo­lem­mat kol­me täh­teä. Myös Aho­nen myön­si, et­tä oli­si toi­vo­nut ate­ri­aan hie­man enem­män ma­kua.

Mo­net Eloi­san työn­te­ki­jät ot­ta­vat työ­pai­kal­le omat evään­sä, vaik­ka ve­rot­ta­jan hen­ki­lö­kun­ta­hin­ta lou­naal­le on heil­lä vain 6,60 eu­roa.

– Minä läh­ti­sin li­sää­mään tä­hän vä­hän yrt­te­jä ja mus­ta­pip­pu­ria, sa­noo Vid­man.

Aho­nen to­te­aa, et­tä heil­lä on myös toi­sen tyyp­pi­nen ka­na­kas­ti­ke, jos­sa on yrt­te­jä, ku­ten tim­ja­mia.

– An­noin jo pa­laut­teen­kin, et­tä ha­lu­ai­sin, et­tä täs­sä on enem­män ma­kua. Meil­lä on va­ki­oi­tu re­sep­tiik­ka, jos­ta ei saa poi­ke­ta, mut­ta kun ke­hi­te­tään, sil­loin pi­tää ol­la us­kal­lus­ta ko­keil­la, sa­noo Aho­nen.

Jois­sa­kin pal­ve­lu­a­su­mi­syk­si­köi­den raa­deis­sa on Aho­sen mu­kaan ha­lut­tu piz­zaa ja ham­pu­ri­lai­sia. Man­sik­ka­rah­ka on oi­ke­aa su­per­foo­dia van­huk­sil­le ja sik­si sitä toi­vo­taan ole­van usein tar­jol­la. Pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa asi­a­kas voi ol­la 98- tai 68-vuo­ti­as ja täs­sä ajas­sa nä­kyy jo ruo­ka­kult­tuu­rin muu­tos. Ruo­ka­lis­ta­kin uu­dis­tuu koko ajan. Vuo­de­na­jat ja kau­si­tuot­teet nä­ky­vät niis­sä. Ko­ti­mai­suus on tär­keä ar­vo. Suur­keit­ti­ön isot pa­dat tuo­vat omat haas­teen­sa ruu­an­val­mis­tuk­seen. Esi­mer­kik­si mul­ta­pork­ka­noi­ta ei voi ot­taa vas­taan nii­den tuo­man hy­gie­ni­a­ris­kin vuok­si.

Aho­sen teh­tä­vä­nä on ate­ria- ja puh­taus­pal­ve­lui­den ope­ra­tii­vi­nen ke­hit­tä­mi­nen ja ai­na käy­des­sään eri toi­mi­pai­kois­sa, hän mais­te­lee keit­ti­öi­den an­tia. Ison toi­mi­a­lu­een yh­te­näis­tä­mi­nen Ete­lä-Sa­von alu­eel­la on haas­teel­lis­ta.

Pal­ve­lu­kes­kuk­sen asi­a­kas Ari-Pek­ka Laa­ri pi­tää ruo­kaa hy­vä­nä ja hä­nen lem­pi­ruo­kan­sa on puo­luk­ka­puu­ro.

– Kaik­kea on ihan tar­peek­si, sa­noo Laa­ri.

Myös Pir­jo Rau­ni­on mie­les­tä ruo­ka mais­tui tors­tai­na­kin tosi hy­väl­tä.

– Ra­vin­to­la­ta­soi­sia ruo­kia oi­kees­ti, meil­lä on to­del­la hy­vät ruu­at. Ko­to­na tein yleen­sä li­ha­pul­lia ja ma­ka­ro­ni­laa­tik­koa. Tääl­lä on to­del­la ihan il­man hy­mi­nöi­tä to­del­la hy­vät ruu­at. Ei ole toi­vei­ta, kun kaik­ki on niin hy­viä, Rau­nio sa­noo.