Tiina Judén
Lähden palveluesihenkilö Liisa-Leena Vidmanin kanssa testaamaan Puumalan palvelukeskuksen ruokaa torstaina 29. tammikuuta. Sattumalta listalla onkin toiveruokatorstai, joten odotukset nousevat korkealle. Mukaan tulee yllättäen myös Järvi-Saimaan palveluiden ateriapalveluiden kehityspäällikkö Minna Ahonen, joka on jo käynyt syömässä keittiön puolella. Me syömme Vidmanin kanssa vanhusten oleskelutilassa, jossa ei lounasaikaan ole juuri ketään. Jokunen omatoimisesti liikkuva vanhus menee ohi.
Toiveruoka valitaan vuorotellen päiväkotilasten, koululaisten, ikäihmisten tai keittiön toiveiden mukaan. Hoivapuolelta asiakaskysely on haastavampaa. Riisipuuro on ikäihmisten herkkua ja sitä toivotaan usein.
– Tällä viikolla oli yhden virikehetken alkuun pieni kysely ikäihmisille, mitkä olisivat heidän toiveruokiaan. Sieltä nousivat ihan perinteiset hernekeitto ja letut, kaalikeitto sekä paistetut muikut, kertoo Vidman.
– Kala on aina ollut näissä toiveruuissa esillä ja pyrimme tarjoamaan ikäihmisille mahdollisimman paljon kalaa esimerkiksi juhlapyhinä, koska se on mieleistä. Koululaisilta kysyttäessä tulos ei ole sama, vaikka olemme yrittäneet sitä tuupata paikallisten tuottajien kanssa tarjolle. Kalastajat ovat kehittäneet muun muassa muikkumurua kokeiltavaksi. Tonnikala taas on tuontikala, eikä niin kestävän kehityksen kala, mutta lasten herkkua on tonnikalapasta, sanoo Ahonen.
Lounaana on torstaina hedelmäistä broilerikastiketta. Lisukkeena on salaatti, jossa on ananaspaloja sekä salaatinkastike. Jälkiruuaksi on mansikkarahkaa. Ruokalistan mukaan jälkiruokaa on keittolounaan kanssa.
– Jos lapset olisivat nyt toivoneet vaikka tortillaa, emme me hoivapuolelle laita tortillaa. Tuttuus on tosi tärkeää, sanoo Ahonen.
Aamupalaksi palvelukeskuksessa on tänään tarjoiltu vehnähiutalepuuro, kananmunaviipale ja vihannes. Ahosen mukaan kaikki voivat kyllä syödä useamman kananmunanviipaleen tai vaikka puolikkaan kananmunan. Kaikilla aterioilla saa myös leipää. Iltapäiväkahvin kanssa on kahvileipä. Illalliseksi on usein jotain keittoa, kuten tällä viikolla on ollut savolaisukon keitto, purjo-perunasosekeitto, jauhelihakeitto tai kalakeitto tai riisi-kauralesepuuro. Iltapalalla on tarjolla joko jogurtti, viili tai kiisseli, juustoviipale leivän päälle ja hedelmä tai vihannes.
Ateriat on laskettu niin, että energiatasot, proteiinitasot ja suolat ovat suositusten mukaisia. Kastikkeesta on tänään mitattu suolapitoisuudeksi 0,9 % ja se on ravintosuositusten ylärajalla, mutta kun siihen tulee riisi, se neutralisoi makua. Suolaa saa kuitenkin lisää purkista. Keskimäärin ruoka on neutraalia, jotta se sopisi vähän jokaiselle. Edelleen ruokalistalla on ravitsemissuosituksiin nähden liikaa lihaa ja kanaa, jotka eivät ole ilmastokestäviä vaihtoehtoja, mutta asiakkaiden toivomia. Kasviksia pitäisi olla Ahosen mukaan paljon enemmän ja sitä kohti mennään. Lounas sisältää vähintään kolme erilaista kasviskomponenttia.
– Itse maustaisin vähän enemmän tätä ateriaa, mutta tämä on ruoka, joka käy kaikenikäisille, toteaa Vidman.
Tälläkin viikolla viikon reseptiikkaa on kehitetty ja tarkistettu jossakin Järvi-Saimaan palveluiden keittiössä osana jatkuvaa tuotekehitystä.
– Olemme tottuneet siihen, että mausteet ovat olleet suola ja pippuri. Nyt on paljon uusia mausteita ja tämä vaatii meillä koulutusta läpi linjan. Tarvitaan uskallusta, sillä lapset haluavat, että ruoka maistuu, pohtii Ahonen.
Minna Ahosen mielestä torstain ruoka oli täyttävää ja annos oli todella iso. Hän olikin varmistanut keittiöltä, oliko torstain ateria tavanomainen annoskoko, sillä tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja pienistä suuriin annoksiin.
Ikäihmisille jälkiruokaa annetaan yleensä desi tai puolitoista. Hoitajat annostelevat ja tuntevat asiakkaansa hyvin. Jos joku syö linnunannoksia, laitetaan pienempi annos ja kun joku on jonkun herkkua, tarjotaan isompaa annosta.
– Jos ruokailu on jo rajoittunutta ja saa liian ison annoksen, voi säikähtää, että tuoko hänen pitäisi syödä. Lisää voi aina saada, jos on nälkä. Ruokaa pitää olla riittävästi, Ahonen toteaa.
Torstain toiveruualle Ahonen antoi neljä tähteä. Vidman ja toimittaja antoivat molemmat kolme tähteä. Myös Ahonen myönsi, että olisi toivonut ateriaan hieman enemmän makua.
Monet Eloisan työntekijät ottavat työpaikalle omat eväänsä, vaikka verottajan henkilökuntahinta lounaalle on heillä vain 6,60 euroa.
– Minä lähtisin lisäämään tähän vähän yrttejä ja mustapippuria, sanoo Vidman.
Ahonen toteaa, että heillä on myös toisen tyyppinen kanakastike, jossa on yrttejä, kuten timjamia.
– Annoin jo palautteenkin, että haluaisin, että tässä on enemmän makua. Meillä on vakioitu reseptiikka, josta ei saa poiketa, mutta kun kehitetään, silloin pitää olla uskallusta kokeilla, sanoo Ahonen.
Joissakin palveluasumisyksiköiden raadeissa on Ahosen mukaan haluttu pizzaa ja hampurilaisia. Mansikkarahka on oikeaa superfoodia vanhuksille ja siksi sitä toivotaan olevan usein tarjolla. Palvelukeskuksessa asiakas voi olla 98- tai 68-vuotias ja tässä ajassa näkyy jo ruokakulttuurin muutos. Ruokalistakin uudistuu koko ajan. Vuodenajat ja kausituotteet näkyvät niissä. Kotimaisuus on tärkeä arvo. Suurkeittiön isot padat tuovat omat haasteensa ruuanvalmistukseen. Esimerkiksi multaporkkanoita ei voi ottaa vastaan niiden tuoman hygieniariskin vuoksi.
Ahosen tehtävänä on ateria- ja puhtauspalveluiden operatiivinen kehittäminen ja aina käydessään eri toimipaikoissa, hän maistelee keittiöiden antia. Ison toimialueen yhtenäistäminen Etelä-Savon alueella on haasteellista.
Palvelukeskuksen asiakas Ari-Pekka Laari pitää ruokaa hyvänä ja hänen lempiruokansa on puolukkapuuro.
– Kaikkea on ihan tarpeeksi, sanoo Laari.
Myös Pirjo Raunion mielestä ruoka maistui torstainakin tosi hyvältä.
– Ravintolatasoisia ruokia oikeesti, meillä on todella hyvät ruuat. Kotona tein yleensä lihapullia ja makaronilaatikkoa. Täällä on todella ihan ilman hyminöitä todella hyvät ruuat. Ei ole toiveita, kun kaikki on niin hyviä, Raunio sanoo.


