Tiina Judén
Puumalan Ihanteensalon linnavuori on monelle tuntematon nähtävyys, joka on kuitenkin linnavuoria tutkineen, kuvanneen ja niistä tietokirjan kirjoittaneen tietokirjailija Harri Ahosen mielestä yksi Suomen kauneimmista linnavuorista. Ihanteensalon linnavuori löytyy pienen jumpan jälkeen osoitteesta Ihanteensalontie 50. Reitti ei ole helpoimmata päästä, mutta perillä siintävä näkymä, kohti Pientä ja Isoa Linnasaarta sekä niiden takana vuonomaisesti syvyyteen leikkaavaa Hirvensalmea, on häikäisevä. Linnavuoren kaakkois- ja etelärinteiltä löytyy myös puolustusvallien jäännöksiä.
Muinaislinnat eli linnavuoret ovat olleet alun perin ulkoisesta paineesta muodostunut esihistoriallinen ilmiö. Niiden rakentaminen ajoittui pronssikauden loppupuolelta keskiajan alkupuolelle saakka. Niitä käytettiin eniten puolustuksessa myöhäisrautakaudella (800-1200-luvulla) eli viikinkiajalla ja varhaiskristillisellä ajalla. Puolustuksen lisäksi ne olivat myös rituaalipaikkoja ja niiden läheisyyteen on keskittynyt asumista.
Linnavuoret ovat aina keskittyneet vesiyhteyksien varrelle. Suomessa linnavuoria on Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Satakunnassa ja Pirkanmaalla, Kymin, Hämeen, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella. Ahosen kirjassa Muinaislinnat ja linnavuoret - Historiallisia retkikohteita on esitelty yhteensä 80 linnavuorta ja reittiä niille. Noin 16 linnavuorta tai sellaiseksi oletettua on jäänyt kirjan ulkopuolelle. Syitä tähän ovat esimerkiksi kielletyt alueet, kuten Puolustusvoimien alueet, yksityisalueet ja erittäin vaikeasti saavutettavat alueet, esimerkiksi saari joessa.
Viikko sitten maanantaina Puumalan yhtenäiskoulun auditoriossa kuultiin kirjaston järjestämä luento, jossa puhumassa oli tamperelainen historioitsija, retkeilyjournalisti, tietokirjailija, luontokuvaaja Ahonen. Linnavuorista kiinnostuneita kuulijoita oli noin 30.
– Soitin itse kirjastoon ja tarjouduin tulemaan Puumalaan. Nykymatkailun kannalta linnavuoret ovat kaikki erilaisia ja Varsinais-Suomessa niitä on tosi paljon. Kartalta ne näkee siellä keskittyminä vasten merta. Hämeessä ne ovat tihentymiä ja vesistöjen varrella, kun taas täällä Järvi-Suomessa ne ovat kaikki ennen kaikkea vesistöjen varrella. Se tekee Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan linnavuorista maisemalinnavuoria. Niistä avautuu poikkeuksellisen hieno järvimaisema, Ahonen kertoo.
Hän kertoo myös, että vesistöt ovat täällä rikkonaisia, vähän vuonomaisia. Tämä saa aikaan monikerroksisuutta ja syvyyttä maisemaan.
Muinaislinnat sijaitsevat yleensä korkeiden kallioiden päällä ja niissä on ollut suojattu linnoitus. Linnavuoria on hyvin erikokoisia.
– Pisamalahden linnavuori Sulkavalla kuuluu neljän suurimman linnavuoren joukkoon. Rapolanharjun linnavuori Valkeakoskella on 6–8 hehtaarin kokoinen. Hakoisten muinaislinna Hämeenlinnan lähellä on myös iso, samoin kuin Turun Liedon suuri muinaislinna. Noin ison linnoituksen rakentaminen vaatii vähän muutakin kuin vain sen, että joku saa sellaisen idean, nauraa Ahonen.
Ahonen on opiskellut historiaa Joensuun, Tampereen ja Oslon yliopistoissa. Hän on keskittynyt sekä pohjoismaiden, että keskiajan historiaan.
– Mikä minua niissä henkilökohtaisesti kiinnostaa on murroskausi, joka kesti satoja vuosia. Ihmiset eivät välttämättä ajatelleet sitä sillä tavalla, mutta se oli murroskausi sekä yhteiskuntapoliittisesti, että uskonto- ja kielipoliittisesti, Ahonen kertoo.
Nykyaikana ihmisiä kiinnostavat Ahosen mielestä juuret: Mistä minä tulen, tai miksi minä olen täällä?
– Muutaman sukupolven verran pystyy katsomaan arkistoista taakse päin, mutta 1600–1800 luvulla jo alkaa hämärtyä, mistä sitä on oikein tultu. Tämä aika on niin kaukana, tuhannen vuoden päässä, että on mahdotonta saada siitä muuta tietoa. Siinä on se viehätys, että silloinkin täällä on ollut ihmisiä. Lähiretkeily on myös noussut tärkeämmäksi ja keskeisemmäksi.
Ahoselle retkeily ja linnavuorien tutkiminen on ollut työtä jo 14 vuoden ajan.
Ahosen luento oli yhdistelmä rautakautista historiaa sekä luontoretkeily- ja kulttuurihistoriallisia kohteita. Ahonen on löytänyt erilaisia keskiaikaisia lähteitä, kuten paavien kirjeitä. Paavien kirjeet olivat tavallaan lähetyskäskyjä.
Eteläinen Suomi on ollut ryöstelyn ja valloitusten kohteina keskeisten vesistöjen solmukohdissa. Muinaislinnoja oli kuitenkin vaikea vallata. Suomi on Ahosen mukaan leikkisästi ajatellen edelleen Länsi-Rooman ja Itä-Rooman välimaastossa. Näille seuduille tehtiin ryöstöretkiä ennen kaikkea Novgorodista. Suomi ei ollut nykyisessä muodossaan, vaan se koostui kolmesta heimoyhteisöstä suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset.
– Savolaisia ei ollut edes olemassa silloin, olen pahoillani, nauraa Ahonen
Savolaiset tulivat kuvaan vasta myöhemmin Pähkinäsaaren rauhan jälkeen eli vuoden 1323 jälkeen. On olemassa aikakirjoja, kuten kronikoita Novgorodista ja saagoja Islannista ja Norjasta. Saagoissa tuodaan joskus esiin Suomen eteläinen alue ja sen johtajat ja päälliköt. Aikalaisten käsitys rajasta oli tuolloin täysin erilainen.
Ahonen vinkkaa lähialueen linnavuorista myös Linnasaaren kansallispuistossa, Rantasalmella, olevan poikkeuksellisen linnavuoren, koska se on sekä saaressa, että kansallispuistossa.
Ahosella on itsellä mennyt noin kaksi kesää kaikkiin Suomen linnavuoriin tutustumiseen. Vain harvoihin linnavuorista on opasteita. Miksi? Se on hyvä kysymys. Ahonen on soittanut useamman kerran museovirastoon tästä ja siitä, voisiko niitä rekonstruoida ja näin tehdä kiinnostavia vierailupaikkoja.
