Tii­na Judén

Ei Ho­tel Ca­li­for­ni­aan, mut­ta Ho­tel Hu­ris­sa­loon kes­kit­ty­vä Sai­maan val­ta­kun­ta on it­se­näi­nen jat­ko-osa Ri­kok­sen Vuok­si -dek­ka­ril­le. Kir­ja il­mes­tyy ihan näil­lä näp­päi­mil­lä ja sen jul­kai­su­ti­lai­suus pi­de­tään Nes­to­rin­ran­nas­sa lau­an­tai­na 6. hei­nä­kuu­ta klo 14.

Sai­maan val­ta­kun­ta on kir­jai­li­ja­pa­ris­kun­ta Juk­ka Les­ki­sen ja Lee­na-Mai­ja Lo­hi­nie­men toi­nen yh­tei­nen kir­joi­tusp­ro­jek­ti, joka toi­mii it­se­näi­se­nä ro­maa­ni­na, vaik­ka on­kin sel­ke­äs­ti jat­koa Ri­kok­sen Vuok­sel­le. Kir­ja al­kaa Ri­kok­sen Vuok­si -kir­jan lop­pu­koh­tauk­sen avain­ti­lan­tees­ta.

Ta­ri­na si­joit­tuu jäl­leen Puu­ma­laan ja Lin­tu­sa­lo – Hu­ris­sa­lo – Ris­tii­na -ak­se­lil­le. Voi­tai­siin­ko pu­hua myös pa­han ak­se­lis­ta? Kes­ki­ös­sä on Hu­ris­sa­loon ra­ken­net­tu ho­tel­li, jos­ta löy­tyi vii­me ro­maa­nis­sa ve­nä­läi­sen oli­gar­kin suu­ri ra­ha­kät­kö. Nyt uu­des­sa kir­jas­sa ho­tel­li on saa­nut uu­den elä­män. Myös pää­hen­ki­löi­nä seik­kai­le­vat sa­mat hen­ki­löt kuin Ri­kok­sen Vuok­ses­sa: ve­nei­lyä har­ras­ta­va toi­mit­ta­ja Jane Lin­tu­vaa­ra ja puo­lus­tus­voi­mien tut­ki­jaup­see­ri Mik­ko Miik­ku­lai­nen. Kir­jas­sa he toi­mi­vat myös Hur­ma-kah­vi­lan yrit­tä­ji­nä.

Juk­ka Les­ki­nen on puo­lus­tus­voi­mis­sa so­ti­lasp­sy­ko­lo­gi­na työs­ken­nel­lyt eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri ja Lee­na-Mai­ja Lo­hi­nie­mi var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja. Pa­ris­kun­ta ve­nei­lee ja asuu puo­let vuo­des­ta Puu­ma­las­sa nyt kun Lo­hi­nie­mi­kin on vi­ral­li­ses­ti pääs­syt eläk­keel­le.

¬– Kir­jan ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat ai­kaan, jol­loin Suo­mi haki Na­ton jä­se­nyyt­tä. Ve­nä­jän tie­dus­te­lu­pal­ve­lu jär­jes­tää häi­rin­tää Suo­meen. Ta­ri­nas­sa Ve­nä­jä lä­het­tää tän­ne ter­ro­ri­ryh­män. Ta­pah­tuu kui­ten­kin niin, et­tä tie­dus­te­lu­pal­ve­lu FSB:llä, so­ti­las­tie­dus­te­lu­pal­ve­lu GRU:lla ja yk­si­tyi­sel­lä palk­ka-ar­mei­ja Wag­ne­ril­la tu­lee eri­mie­li­syyk­siä ope­raa­ti­os­ta, ku­vai­lee Juk­ka Les­ki­nen kir­jan juon­ta.

Ta­ri­na hei­jas­te­lee pe­lot­ta­van pal­jon to­del­li­suut­ta ja sii­nä olot ovat muut­tu­neet se­ka­vik­si Ve­nä­jäl­lä. Myös sota Uk­rai­nas­sa hei­jas­tuu ryh­män toi­min­taan. Ryh­män en­sim­mäi­sek­si ope­raa­ti­ok­si va­li­koi­tuu yri­tys ujut­taa huu­mei­ta suo­ma­lai­siin va­rus­kun­tiin.

– Ha­lu­am­me nos­taa esiin mo­raa­li­ky­sy­myk­sen, jota it­se poh­din pal­jon, on­ko it­ses­tään sel­vää, et­tä kaik­ki toi­mi­vat mo­raa­li­ses­ti oi­kein? Ki­vat­kin tyy­pit, eh­kä vä­hän hei­kot, tu­le­vat ve­de­tyk­si puo­li­ri­kol­li­seen toi­min­taan, sa­noo Lee­na-Mai­ja Lo­hi­nie­mi.

Les­ki­nen täy­den­tää vai­mon­sa aja­tus­ta poh­tien, et­tä jos pi­rul­le an­taa pik­ku­sor­men, niin pik­ku­hil­jaa yh­teys sy­ve­nee ja vaik­ka päät­täi­si, et­tei enää ha­lua ol­la mu­ka­na, me­net­tää kont­rol­lin. Usein ei myös­kään tie­dos­te­ta, mitä sii­tä seu­raa. Mu­kaan voi­daan jou­tua myös tie­dos­ta­mat­ta tai huo­maa­mat­ta.

Moni kir­jan ai­he­pii­reis­tä on ol­lut pin­nal­la me­di­as­sa. Kir­jai­li­ja­pa­ri on ha­lun­nut luo­da ta­pah­tu­ma­ket­jun, joka voi­si ol­la tot­ta. Hu­ris­sa­lon saa­res­sa ole­va kar­ja­lai­so­li­gar­kin hu­vi­la on muut­tu­nut ho­tel­lik­si, ei­kä tar­vit­se ol­la ko­vin vil­kas mie­li­ku­vi­tus, kun aja­tuk­set len­tä­vät jo Ko­ta­saa­reen, jon­ne teh­tiin vi­ra­no­mai­so­pe­raa­tio jää­dy­tet­tä­vän ja ulos­mi­tat­ta­van omai­suu­den sekä sel­vi­ty­sai­neis­ton et­si­mi­sek­si vii­me mar­ras­kuus­sa.

– Mo­lem­pia kir­jo­ja kir­joit­ta­es­sa asi­at ovat myös al­ka­neet ta­pah­tu­maan. Nyt tun­te­muk­set ovat han­ka­lam­mat, kun sota Uk­rai­nas­sa ei tun­nu lop­pu­van, Les­ki­nen sa­noo.

Kir­joit­ta­mi­nen on tar­jon­nut yli 30 vuot­ta yh­des­sä ol­leel­le pa­ris­kun­nal­le uut­ta aja­tel­ta­vaa ja yl­lä­tyk­siä toi­sen ajat­te­lu­ta­vas­sa. Toi­nen on myös toi­sen en­sim­mäi­nen kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja. Sai­maan val­ta­kun­taa kir­joit­ta­es­sa heil­lä oli käy­tet­tä­vis­sään myös Mo­men­tu­min kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja.

Lee­na-Mai­ja Lo­hi­nie­mel­tä il­mes­tyi ke­vääl­lä myös las­ten kir­ja ”Iso­vel­je­ni At­te”, joka ker­too Al­bert Edel­fel­tin elä­mäs­tä Hai­kon kar­ta­non mail­la si­jait­se­vas­sa Vil­la Edel­fel­tis­sä, Aten eli Al­ber­tin pik­ku­sis­kon Ber­tan nä­kö­kul­mas­ta. Hai­kon kar­ta­non mail­le tai­tei­li­ja ra­ken­nut­ti it­sel­leen atel­jeen, jos­sa hän maa­la­si 26 vuot­ta ja jos­sa per­he viet­ti ke­si­ään. Siel­lä syn­tyi 220 Al­bert Edel­fel­tin upe­aa te­os­ta. Kir­ja on ku­vi­tet­tu Edel­fel­tin tai­teel­la yh­teis­työs­sä Al­bert Edel­fel­tin sää­ti­ön kans­sa. Por­voon kau­pun­ki on tu­ke­nut kir­jan jul­kai­sua. Por­voo on Lo­hi­nie­men ja Les­ki­sen ko­ti­kau­pun­ki.

Edel­fel­tin syn­ty­mäs­tä on ku­lu­nut tänä ke­sä­nä 170 vuot­ta ja juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si Edel­fel­tin Atel­jeen näyt­te­ly­vie­raa­na on Por­voon saa­ris­ton toi­nen suu­ri tai­tei­li­ja me­ren luo­to­jen ku­vaa­ja ku­va­tai­tei­li­ja Tove Jans­son. Näyt­te­lys­sä esil­lä ole­vat Tove Jans­so­nin te­ok­set esit­te­le­vät hän­tä ku­va­tai­tei­li­ja­na, ei muu­min luo­ja­na.