19.1.2017
Muistan, kuinka opiskelijat hämmästyivät omista kyvyistään, kun he palasivat suorittamasta tehtävää. He olivat olleet ryhmissä hengailemassa kaupungilla. Yksi porukka oli istunut rautatieaseman aulassa, yksi pyörinyt kirjaston sohvaryhmän tuntumassa ja kolmas kahvilan terassilla.
Tehtävänä oli ollut ideoida annetuista teemoista erilaisia asioita, joita sitten myöhemmin voitaisiin työstää lisää. Tulos oli opiskelijoiden mielestä ihmeellinen. Täysin vastaava harjoitus ei koulun, saati luokkahuoneen seinien sisäpuolella ollut tuonut mitään mullistavia ja ainutlaatuisia ajatuksia. Kaiken lisäksi prosessi oli tuskaisen hidas ja monet muut ajatukset, jotka harhailivat pään sisällä, häiritsivät prosessia. Mutta nyt homma luisti kuin itsestään. Rento ja jatkuvasti vaihtuva ympäristö toivat tehtävään elementtejä, joita ilman moni ajatus olisi jäänyt syntymättä.
Takaisin luokkahuoneeseen palasi tyytyväisiä opiskelijoita, jopa etuajassa. He halusivat kertoa onnistumisistaan.
Yhden koulupäivän etätyömalli osoitti sen, että tavat tehdä työtä ovat muuttuneet lopullisesti. Aina ei olla sidottuja paikkaan eikä aikaan. Tärkeintä ei ole itse tekeminen, vaan lopputulos.
Etätyön tekeminen lisääntynee jatkossa. Tähän viittasi myös kunnanjohtaja Matias Hilden viime viikon (12.1.) Puumala-lehdessä, kun hän kommentoi Suomen Kuvalehden artikkelia, jossa analysoitiin Puumalan olevan kaatuva kunta. Toki näin onkin, jos tarkastellaan kuolleiden ja syntyvien suhdelukua. Se on musertava. Hilden mainitsi, että Puumalan mahdollisuus lisätä väkeä on juuri muuttoliike, etätyön mahdollistaminen. Sitä kautta voisi syntyvyyskin lähteä nousuun, kun paikkakunnalle muuttaisi enemmän ja enemmän perheitä, joille työnteon mallit ovat itselle sopiviksi luotuja.
Opiskelijoistani pari katsoi suu auki hotelliketjun mainosta. Kuvassa joku oli hiihtänyt neitseellisessä maisemassa. Vain suksien ja sauvojen jäljet olivat enää jäljellä. Mainos kehui, että juuri täällä oli syntynyt mahtava liikeidea. Siellä oli oltu töissä.
Jos työ ei ota sujuakseen, ja se on luonteeltaan sellaista, jota voi tehdä etänä, kannattaa sitä välillä kuitenkin kokeilla. Eräässä työpaikassani vuosia sitten ajattelu oli vieras. Siellä ei oltu töissä hiihtoladulla eikä saunassa, vaan nimenomaan silloin, kun oltiin työpaikalla. Työpäivän viimeisen tunnin kärkkäin luottamukseen perustuvan työntekomallin arvostelija pelasi pasianssia työkoneellaan, jotta päivän työtunnit kuluisivat täyteen.
Tämän tekstin kirjoittaminen syntyi monessa vaiheessa: autolla ajaessa, jalkapallo-ottelua seuratessa, kynttilänvalossa suomuuraimia syödessä ja somessa pyöriessä. Kun heräsin aamulla virkeänä, ajatus oli valmis. Hämärässä aloin kirjoittaa ja sain valmista nopeasti.
En tarkoita, että tämä malli on ainoa oikea. Ei se ole niin, vaan tapoja tehdä asioita on yhtä monta kuin meitä on. Läsnäolo työpaikalla on välttämätöntä, mutta ei aina. Tuloksia syntyy, kun luodaan olot sellaiseksi, että firman omilla työntekijöillä menee hyvin.
Olen varma, että Puumalaan muuttaisi tyytyväisiä etelän ja muunkin Suomen työntekijöitä. Kukaan ei ole vielä kertonut sitä heille. Täällä vapautuisi valtava määrä aikaa perheelle. Jos lasketaan niin, että perheen vanhemmat kuluttavat 45 minuuttia yhdensuuntaiseen työmatkaan kumpikin erikseen, se tekee päivässä kolme tuntia. Vuodessa perheen ajasta menee työmatkoihin noin 650 tuntia. Se tarkoittaa 40 päivää, jos valveilla ollaan 16 tuntia vuorokaudessa. Koko perheen yhteistä aikaa hukkaantuu siis 20 päivää.
Tässä kohtaa menee suu auki itselläkin niin kauaksi aikaa, että jos olisi kesä, kärpäset ehtisivät tehdä sinne pesän. Mitä tuhlausta! Kannattaa todellakin miettiä uusia tapoja järjestää elämänsä.
Etätyö vaatii aina luottamusta. Ennen kaikkea se vaatii sitä työnantajalta, palkanmaksajalta. Pari viikkoa sitten suomalaisperhe esitteli elämäänsä mediassa. He olivat muuttaneet Kauko-Itään. He tekivät etätyötä suomalaiselle yritykselle.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston eteläsavolainen rehtori Juha-Matti Saksa toivoo, että työpaikalle ei tultaisi joka päivä. Hänen mukaansa se luo motivoituneempia työntekijöitä, jotka tekevät parempaa tulosta.
Toki vapaat työajat ja etätyö vaativat sen, että osaa pitää itsestään huolta. Ei töissä voi olla fyysisesti eikä ajatuksellisesti koko aikaa. Se on sudenkuoppa, joka lopulta tuhoaa hyvänkin etätyömallin. Huolenpito itsestä ja liikaa innostuvasta puolisosta ja työkaverista on tärkeää. Pitää olla itsensä toimitusjohtaja, mutta tällaista malliahan markkinoidaan jo moneen työhön: myös työsuhteessa pitää osata toimia itsenäisesti, johtaa tehtäväänsä kuin omistaisi firman. Olen vain täällä töissä -asenne kertoo, että homma on mennyt pieleen jo aikaa sitten.
Ihminen on kompleksinen ja mystinenkin olento: Usein syntyy parasta tulosta kun näennäisesti ei tee varsinaisesti mitään. Sama ilmiö toistuu esimerkiksi jääkiekko-ottelussa: kun pelaaja kovasti puristaa mailaa ja miettii seuraavia liikkeitään, on hetken ainutlaatuisuus menetetty eikä enää synny mitään, mikä toisi katsojat seuraavaakin ottelua katsomaan. Pitkän linjan suunnitelma ja taktiikka yksittäisiä tilanteita varten pitää olla, mutta lopullisen tuloksen tekee omaan ainutlaatuisuuteensa uskova pelintekijä.
Kari Kauppinen
