Hanna-Mari Tyrväinen
Urheiluhallin kahviossa pohdittiin viime torstaina, millainen monikäyttöinen kotaratkaisu sopisi parhaiten päiväkodin ja bunkkerin rantaan. Palaverissa oli mukana laajasti Puumalan kunnan eri toimialojen edustajia sekä yhdistysten väkeä.
Kodan rakentamista on esitetty aiemmin päiväkodin toimesta, joka tukisi erinomaisesti lapsille tarjottavaa luontokasvatusta. Varsinaista vauhtia sen toteuttamiseen antoi Pentti ja Marja Klefströmin viime lokakuussa jättämä kuntalaisaloite, jossa esitettiin uimarannan kunnostamista sekä koko Veteraanipuistoksi kutsutun alueen kehittämistä matkailukäyttöön.
– Ranta kunnostettiin viime vuoden lopulla, sillä aika oli otollinen veden ollessa matalalla. Rannalta on nyt raivattu kivet molemmin puolin uimapaikkaa ja niiden väliin on ajettu hiekkaa, kertoi tekninen johtaja Kimmo Hagman.
Alueelle on toivottu myös kotaa, joka tulisi johonkin rannan ja teatterirakennuksen välimaastoon sopivaksi katsottuun paikkaan. Hagmanin mukaan erilaisia, noin 25 hengen kotamalleja on jo katseltu ja siihen on ollut ajatuksena käyttää noin 10 00 euroa kokonaishankkeesta.
– Päiväkodin pihakalusteisiin on varattu 30 000 euroa ja siitä on mahdollista siirtää lisää rahaa tähän hankkeeseen, jos tuntuu, että kodasta saadaan käyttökelpoisempi vähän isommalla rahalla, totesi päiväkodin johtaja Tuula Nuotio.
Lähtökohtana on monikäyttökota, josta olisi iloa päiväkodin ja koulun lapsille sekä lapsiperheille ja muille käyttäjäryhmille.
– Kuitenkin sillä tavalla, että käyttö olisi jollain tavoin kontrolloitua. Ettei se olisi ihan avoin tila railakkaan viikonlopun viettämiseen. Jonkunlaisella lukituksella ja sitä voisi varata käyttöön päiväkodin hallinnoimana, esitteli Nuotio.
Kotapalaverissa mietittiin rakennuksen kokoluokkaa ja käyttäjäryhmiä. Nuotion mukaan lapsiperheiltä on tullut toive kirkonkylällä sijaitsevasta kivasta paikasta, jossa voisi järjestää perheiden tapaamisia ja lasten syntymäpäiväjuhlia.
– Mutta monet perheet kaipaavat paikkaa, johon voisi mennä ihan omaan perheen kesken. Kylällä ei sellaista ole ja aina pitäisi lähteä autolla kauemmas. Vanhukset ovat miettineet ihan samaa, sillä Norppalaavulle ei pääse ilman autokyytiä, totesi Severiina Virtanen.
Sama koskee päiväkodin pienimpiä lapsia, joita ei voida kuljetella bussikyydeillä.
– Sen vuoksi tämä on tärkeä paikka laajentaa luontokasvatusta. Tänä päivänä kodassa voidaan tehdä pedagogisesti ja varhaiskasvatuksen näkökulmasta lähes kaikkia samoja asioita kuin päiväkodissa, sanoi Nuotio.
Nuotion mukaan suomalaisten päiväkotien ”kotaryhmät” eli käytännössä ulkona kaikki päivänsä viettävien lapsiryhmien määrät ovat lisääntyneet. Tällöin on varmistettava, että lähellä on vessa, kalusteet ruokailua varten ja turvallinen tulisija.
Simo Parri huomautti, että rakennuksen muotoa kannattaisi miettiä huolella käytön kannalta.
– Jos se on kahdeksankulmainen ja tulipaikka on keskellä, silloin käyttö on aika rajallista. Pohjapinta-alan pitäisi olla mahdollisimman iso, etenkin päiväkodin käyttötarkoitusta varten, totesi Parri.
Parri ehdotti suorakaiteen muotoista rakennusta, jolloin tulipaikan voisi laittaa toiseen päätyyn ja avaraa käyttötilaa jäisi enemmän.
Hagman oli samaa mieltä, etteivät ajatukset kiinnittyisi liikaa mutterimajaan.
– Matkailunäkökulmasta kolmion mallinen voisi olla houkuttelevampi, mikä sopisi maisemaan perinteistä mutterimökkiä paremmin, joita on joka paikassa. Jos se olisi osittain avoin, matkailijoiden ja yksittäisten paikallisten ihmisten olisi sinne helpompi mennä, mietti markkinointipäällikkö Jasu Mannonen.
Koodilukko ehkäisi rellestäjäporukoita ja ilkivaltatapauksia, mutta silti
ryhmässä mietittiin lukituksen tarpeellisuutta. Siltakemmakoiden ajaksi kodan voisi sulkea.
Tilankäyttöä ja osittaista katosratkaisua mietittiin etenkin rollaattorien ja lastenrattaiden käytön osalta. Suorakaiteen mallinen ratkaisu ja esteettömän kulun mahdollistava terassi tukisivat helppokäyttöisyyttä. Jos sisätiloihin ei pääsisi ilman erillistä varausta, ulkona sijaitseva tulipaikka voisi palvella lapsiperheiden makkaranpaistotarpeita.
– Samoin matkailukäyttöä, joka oli veteraanipuiston kehittämisaloitteessa, lisäsi Mannonen.
Ryhmässä todettiin, että jos rakennus ei ole kaikille avoin ja se täytyy pitää lukittuna, se jää väistämättä vain pienen joukon käyttöön. Tällöin spontaanit makkaranpaistopäätökset eivät olisi mahdollisia ja käyttö edellyttäisi aina vuoron varaamista etukäteen. Tätä pidettiin vaivalloisena varsinkin viikonloppujen kannalta.
Päiväkäytön osalta olisi priorisoitava päiväkodin tarpeet. Nuotio ei kuitenkaan näe realistisena, että Puumalan syntyisi lähiaikoina kokonaista päiväkotiryhmää, joka viettäisi kaiken ajan ulkona, sillä se edellyttäisi vanhempien sitoutumista.
Hagmanilla oli visio rakennuksesta, jonka toinen puoli olisi lukittava tila tulisijoineen ja vastakkaisessa päädyssä olisi avoin ja katettu laavutyylinen osio ulkogrilleineen. Terassin ja muun estetiikan osalta voitaisiin tehdä yksilöllisiä ratkaisuja.
– Rakennus voisi olla Puumalan oma juttu. Ei suoraan mutterikota valmismallistosta, jollainen löytyy joka kunnasta, vaan sellainen ”silmäkarkki”, joka jää myös lapsille loppuiäksi mieleen, että Puumalassa käytiin sellaisessa hienossa kodassa, pohti Mannonen.
Hagmanin mukaan toteutuksen aikataulu elää. Jos kotamallin valinnassa päädytään valmisratkaisuun, asia ei vaadi kuin puhelun ja rakennus on jo seuraavalla viikolla paikallaan. Mikäli toteutettavaksi valitaan yksilöllinen ja pitkästä tavarasta tehty ratkaisu, asia etenee toteutushintojen kyselyllä ja silloin aikataulu on pidempi.
