Tiina Judén
Raili Kontinen aloittaa avovesiuinnit kylmänveden aikana keväällä. Hän ei varsinaisesti ui, vaan kävelee pohjassa puolisen kilometriä joka ilta. Lintusalon suunnalla on hyvä hiekkaranta, jota pitkin hän kävelee tarroilla kiinnitettävillä uintikengillä.
– 80 tuntia olen uinut monena kesänä. Viime kesänä tunteja tuli vain 45, kun ei ollut niin fiilistä. Minulla on älykello, josta näen vedessäkin ajan ja tilanteen, Kontinen kertoo.
Uimavyö ei kuulu varustukseen, koska liikkuminen on hänellä enempi askeltamista.
– Eilen minulla oli myös avantouintikäsineet, kun vesi oli noin 15-asteista.
Sanna Korhonen ei laske koskaan kilometrejä eikä tunteja, olkoon kyseessä juoksu, uinti, pyöräily tai melominen. Hän on uinut lapsesta lähtien saaria ympäri Saimaalla.
– Aloin uudelleen uida enemmän kun täytin 40 ja päätin kokeilla Swimrunia. Se oli niin hauska idea. Kyllä minä monesti salmeen ja takaisin uin iltaisin. Siitä tulee parin kilometrin matka eli tunnin lenkki. Joskus Martti lähtee veneellä mukaan jos pidemmälle uin, kertoo Korhonen.
Kohti Swimrunia harjoitellessa Korhonen huomasi, että ei osaa uida oikealla hengitystekniikalla, koska oli uinut lähinnä rintauintia.
– Sitten aloin opetella hengitystekniikkaa. Tuula Sviili piti Sappulassa aikuisten uimakoulun ja siitä oli hyötyä tähän. Kun hengityksen oppi, niin ajattelin, että vitsi miten hienoa, ettei tarvitse lähteä mihinkään muualle kuin laiturilta veteen vaan!
Avovesiuinti on laji, jota voi harrastaa, jos juoksu ei enää tunnu hyvältä tai polvissa, selässä tai lonkissa on ongelmia.
– Vedessä ei mikään koske, eikä muuten kiikkutuolissakaan, nauraa Kontinen.
Hän vertaa aavaa ja mobiilipuhelinta ja kritisoi sitä, kun nykyihmiset tuijottavat liikaa ruutuja. Aavalle katsominen on paljon terapeuttisempaa. Samalla voi tarkkailla ohikulkevia autoja ja mökkirantoja.
– Yhden kerran on sattunut niin, että joku huusi: Tuolla on norppa, sanoo Kontinen ja jatkaa hersyvää nauruaan.
Kontisella oli silloin tumma huivi päässään.
Uidessa kuulee tosi kaukaa veneen äänen, se tuntuu vedessä. Mutta veneestä ei välttämättä näy uimari, ainakaan kovassa vauhdissa. Korhonen on käyttänyt uidessa punaista uimalakkia, mutta viime kesänä hän päätti hifistellä ja hankki kirkkaan värisen pallukan, jonka laittaa kellumaan peräänsä.
– Ei tarvitse mitään meditaatiota erikseen, kun tuonne menee ja keskittyy, toteaa Korhonen.
Pollukan varassa voi levätäkin. Lisäksi se on turva. Korhosen mielestä avovesiuintia voisi harrastaa paljon enemmän ja useampi, kunhan sen vain älyäisi.
– Talvella ajetaan Juvan uimahalliin, mikä on älyttömän hyvä uimahalli, mutta meillä on koko kesän tuossa avoin uimahalli.
Saaristossa on myös historian trauma, sillä lähes jokainen tuntee jonkun lapsen, joka on hukkunut. Talvimelonta on kuitenkin opettanut Korhosen irti pelosta, vaikka aina on peloteltu, ettei saa mennä heikoille jäille, eikä uida kauas kesällä.
– Puumalassa uimakouluja pidettiin kuitenkin tosi pitkään luonnonvesissä Sappulassa. Se on asia, josta ei olisi pitänyt koskaan luopua. Moni aikuinen sanoo nykyään, että ei lapset uskalla uida luonnonvesissä, kun he ovat oppineet uimaan vain uimahalleissa. Siellä näkee pohjan. Järvessä ei aina näe ja sitten pelätään vesikasveja tai kaloja. Silloin ajattelen, että voi ei... Lapsia ja nuoria pitäisi opettaa olemaan tässä ympäristössä, eikä aina tarvitse matkustaa jonnekin pois.
Korhonen sujauttaa märkäpuvun päälleen ja kiinnittää siihen pinkin värisen poijun. Sitten hän asettelee uimalasit päähän ja kävelee siniseen Saimaaseen. Näillä varusteilla hän tarkenee hyvin viileässäkin vedessä. Kesällä varustus on märkäpuvun sijaan pelkkä uimapuku. Hän ei kuitenkaan kannusta ketään lähtemään yksin järven selälle uimaan. Porukassa on turvallisempaa, mutta hyvin varustein kokenut uimari voi lähteä yksinkin.
– Minä uin ja saunon aina yksinäni, enkä halua ketään sinne saunaan, sanoo Kontinen.
Myös Sanna Korhonen tykkää uida yksin. Hän tuntee omat voimansa ja uskoo siihen, että hukkumiseen johtaa useimmiten sairauskohtaus, ei niinkään voimien loppuminen.
– Tämä on elämän asenne, muuten ei voisi tehdä mitään.
Vinkkinä hän kertoo, että peruskuivapussista saa helposti kelluvan matkakassin, johon saa päivävaatteet mukaan, jos haluaa uida saarelle vaikka retkelle.
Uimarit kehottavat aloittamaan uimisen pienistä matkoista. Heidän mielestään kaikkien kannattaa kokeilla lähellä olevaa helppoa lajia.
Swimrunia harrastaa Korhosen perheessä myös tytär Lumi Malinen, joka lähtee mukaan kisaan tänäkin vuonna. Puumalassa tapahtuma on Korhosen mukaan turvallisesti järjestetty. Turvaveneitä ja vapaaehtoisia on ollut paljon. Tänä vuonna Swimrunissa on sarja myös lapsille Lasten Swimruniin voi osallistua kouluikäinen lapsi, mutta mukana on oltava myös huoltaja.
Saimaa Swimrun Puumala
la 23.8.2025.
