Suo­mes­sa syn­tyi vii­me vuon­na 43 000 las­ta ja eläk­keel­le jäi sa­maan ai­kaan 70 000 hen­ki­löä. Puu­ma­las­sa syn­tyi vii­me vuon­na 12 vau­vaa ja elä­ke­läis­ten osuus on ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan lä­hes puo­let asuk­kais­ta eli noin tu­hat hen­ki­löä. Työ­i­käi­siä on toi­nen puo­let ja työt­tö­miä10 pro­sent­tia. Al­le 15-vuo­ti­ai­den osuus on 6,6 pro­sent­tia.

Syn­ty­vyy­den su­kel­lus on eko­no­mis­tien mie­les­tä Suo­men suu­rin krii­si. Kol­men lap­sen äi­ti­nä ja yh­den lap­sen­lap­sen mum­ma­na olen sa­maa miel­tä. It­se pe­rus­tan kan­ta­ni enem­män yh­teis­kun­nan hen­ki­sen puo­len tap­pi­ol­le kuin ta­lou­del­li­sen kes­tä­vyy­den poh­dis­ke­luun, vaik­ka kiis­tä­mät­tä kum­pi­kin ai­heut­ta­vat krii­sin.

On­gel­ma on glo­baa­li, ei­kä asi­aan ole ole­mas­sa mi­tään no­pe­aa sim­sa­la­pim-temp­pua. Syn­ty­vyys las­kee vauh­dil­la ym­pä­ri maa­il­maa. Ajat­te­lu on muut­tu­nut. Kat­se on koh­dis­tu­nut omaan na­paan. Vie­lä 30 vuot­ta sit­ten aja­tel­tiin, et­tä las­ten saa­mi­nen on etuo­i­keus ja sa­mal­la jopa vel­vol­li­suus, jot­ta yh­teis­kun­ta pyö­rii. Nyt mie­ti­tään vain, mi­ten elä­mä oli­si mah­dol­li­sim­man ki­vaa, help­poa ja viih­dyt­tä­vää. Eh­kä mat­ko­jen täyt­tä­mää, elä­myk­sel­lis­tä ja me­di­a­sek­si­käs­tä.

Lap­set tuo­vat mu­ka­naan pal­jon muu­ta­kin kuin har­ras­te­las­ku­ja ja ruo­ka­me­no­ja. He tuo­vat elä­mään si­säl­töä, rak­kaut­ta, ih­mi­syy­des­tä op­pi­mis­ta ja lä­hei­syyt­tä, jol­lais­ta mi­kään muu asia maa­il­mas­sa ei voi tuo­da. Lap­si­per­he-elä­mäs­tä pi­täi­si saa­da muun­lais­ta­kin me­di­a­ku­vaa kuin kor­va­tu­leh­dus­kier­ret­tä tai unet­to­mia öi­tä. Mut­ta ai­to­ja asi­oi­ta, ku­ten lap­si­per­heen läm­pöä ja va­loa, on vai­ke­am­pi tuo­da esiin uu­ti­sil­la. Uraih­mis­ten ta­lou­del­li­ses­ta me­nes­tyk­ses­tä on hel­pom­pi teh­dä jut­tu­ja ja jät­tää bur­nou­tit, ve­ren­pai­ne­tau­dit ja te­ra­pi­as­sa käyn­nit si­vu­juon­teik­si tai eril­li­sik­si ”il­mi­öik­si”.

Kol­me­kymp­pi­se­nä mi­nul­la oli kol­me pien­tä las­ta ja sa­mal­la elä­mä­ni on­nel­li­sin­ta ai­kaa, vaik­ka kaik­ki elä­män­vai­heet ovat omal­la ta­val­laan iha­nia. On­ni ei jää pik­ku­lap­si­vai­hee­seen, vaan lap­set tuo­vat mu­ka­naan mah­dol­li­suuk­sia näh­dä hei­dän ke­hit­ty­vän, pär­jää­vän ur­hei­lus­sa, to­teut­ta­van it­se­ään mu­sii­kis­sa tai tai­tees­sa ja löy­tä­vän eh­kä elä­män­kump­pa­nin. Lap­set tuo­vat spon­taa­ne­ja rie­mun ja on­nen pi­sa­roi­ta ihan jo­kai­seen päi­vään. Sel­lai­sia jouk­koon kuu­lu­mi­sen tun­net­ta ei saa pe­laa­mal­la Fort­ni­te Bat­t­le Ro­ya­lea tai Le­a­gue of Le­gend­siä.

Van­hem­man rak­kaut­ta ei voi to­de­ta kuin ko­ke­mal­la. Lap­sen­lap­si on bo­nus, jon­ka voi tänä päi­vä­nä ko­kea ih­mee­nä. Ha­lu­an kan­nus­taa ih­mi­siä lap­sen­te­ko­puu­hiin, jot­ta yh­teis­kun­ta pyö­rii ja py­syy ter­veel­lä poh­jal­la.

Au­rin­kois­ta ja iha­naa pää­si­äis­tä!

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja