Elä­mäs­sä eteen­päin me­ne­mi­nen vaa­tii usein pe­lon voit­ta­mis­ta tai vä­hin­tään­kin mu­ka­vuu­sa­lu­eel­taan pois­tu­mis­ta. Ai­na ei voi kei­nua ko­din kiik­kus­tuo­lis­sa, jos ha­lu­aa saa­vut­taa jo­tain tai ko­kea uu­sia elä­myk­siä.

Esi­kois­tyt­tä­re­ni ra­kas­ti nuo­rem­pa­na kii­pei­lyä ja viih­tyi 14-vuo­ti­aas­ta läh­tien las­ket­te­lu­rin­tees­sä niin pal­jon kuin kou­lu an­toi myö­ten. Edel­leen hän pi­tää lau­tai­lus­ta, mut­ta mu­kaan on tul­lut myös mur­to­maa­hiih­to, ja mat­kail­les­sa hän­tä vie­hät­tää lai­te­su­kel­lus.

It­se tu­tus­tuin kii­pei­lyyn en­sim­mäis­tä ker­taa noin pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, aloit­ta­en niin sa­no­tus­ti sy­väs­tä pääs­tä, eli las­keu­tu­mal­la köy­sien va­ras­sa alas Re­po­ve­den luon­non­puis­ton Ol­ha­van­vuo­rel­ta. Tämä ta­pah­tui oh­ja­tus­ti, mut­ta kui­ten­kin. Pe­lot­ti.

Vii­me per­jan­tai­na Puu­ma­las­sa al­koi ai­kuis­ten kii­pei­ly­kou­lu, jon­ne oli saa­pu­nut yh­dek­sän roh­ke­aa. (s. 6) Heis­tä ai­na­kin yk­si kär­si kor­ke­an pai­kan kam­mos­ta, eli haas­toi it­sen­sä.

Kuu­si vuot­ta sit­ten ha­lu­sin lo­mal­la­ni hy­pä­tä köy­del­lä kor­ke­al­ta kal­li­ol­ta ve­si­pu­touk­sien lä­hei­syy­des­sä. En­nen ko­ro­naa pää­sin mat­kal­la­ni ko­kei­le­maan kei­nu­mis­ta kor­ke­al­la rii­si­pel­to­jen yl­lä. Vat­saa­ni hui­ma­si, mut­ta ko­ke­mus on yhä elä­vä­nä muis­tois­sa­ni.

Pian ai­on suun­na­ta lo­mal­le In­ti­an val­ta­me­rel­le, saa­rel­le, jos­sa voi naut­tia lo­mas­ta il­man stres­siä, ai­ka­e­roa ja pa­kol­li­sia näh­tä­vyyk­siä. Siel­lä ve­sis­töt ovat bi­o­di­ver­si­tee­til­tään maa­il­man rik­kaim­pia. Eh­kä näen amat­so­nin­jät­ti­lum­peen ja eri­lai­sen Ge­o­par­kin.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja