Täs­sä leh­des­sä pu­hu­taan pal­jon kir­jal­li­suu­des­ta, sil­lä vii­me vii­kol­la jär­jes­tet­tiin Hel­sin­gin Kir­ja­mes­sut. Puu­ma­las­sa on myös ai­na ol­lut ak­tii­vi­sia kir­jai­li­joi­ta, niin va­ki­tui­sis­sa kuin kesä- ja mo­ni­paik­kai­sis­sa­kin asuk­kais­sam­me. Uu­sia tu­lee, ku­ten täs­sä­kin leh­des­sä haas­tat­te­le­ma­ni esi­kois­kir­jai­li­ja Tei­jo Hi­ma­nen. Joka vuo­si put­kah­te­lee uu­sia ro­maa­ne­ja tai tie­to­kir­jo­ja.
Alu­eem­me on ve­to­voi­mai­nen ja tääl­lä viih­tyy ja kas­vaa luo­via hen­ki­löi­tä, niin näyt­te­li­jöi­tä, kir­jai­li­joi­ta, kuin muu­ten­kin tär­keis­sä ase­mis­sa ole­via hen­ki­löi­tä. En lak­kaa ih­met­te­le­mäs­tä, mi­ten pal­jon.

Kir­joit­ta­mi­nen on te­ra­peut­tis­ta, mut­ta niin on lu­ke­mi­nen­kin. Kä­sit­te­le­mäl­lä tois­ten ih­mis­ten ko­ke­mus­maa­il­maa tai his­to­ri­aa, löy­tää ai­na jo­tain uut­ta it­ses­tään. Juu­ri sik­si lu­ke­mi­nen on jän­nit­tä­vää. Lu­ke­mi­nen on myös lää­ke kaa­mok­sen kes­kel­le. Se voi vie­dä pois ar­jes­ta uu­teen, tun­te­mat­to­maan. Li­säk­si se li­sää ai­na yleis­tie­toa, oli­pa lu­ke­mi­nen tie­to­kir­ja, elä­mä­ker­ta, ro­maa­ni tai Aku Ank­ka. Kai­kis­sa on ai­na pala to­tuut­ta. Lu­ke­mi­nen pi­ris­tää ja an­taa ai­voil­le vir­taa. Sa­man tun­teen voi var­mas­ti saa­da myös kuun­te­le­mal­la ja juu­ri sik­si ovat tul­leet myös ää­ni­kir­jat ja jopa pai­kal­lis­leh­den kuun­te­lu­mah­dol­li­suus di­gi­leh­des­sä.

Aa­sin­sil­ta sii­hen, mi­ten pa­lon kir­jan tai leh­den lu­ku­ää­ni vai­kut­taa kir­ja­ko­ke­muk­seen on val­mis. Miel­lyt­tä­väl­lä ää­nel­lä on ni­mit­täin mer­ki­tys­tä jopa uu­den op­pi­mi­seen, saa­ti kuun­te­lu­ko­ke­muk­seen. Poh­dim­me toi­mi­tuk­ses­sa, mi­ten lu­ki­joi­him­me vai­kut­tai­si, jos Puu­ma­la-leh­teä lu­ki­si te­ko­ä­lyl­lä tuo­tet­tu Sami Ku­ro­sen ää­ni tai vaik­ka­pa Rita Beh­min ää­ni. Pian va­lin­ta on mah­dol­lis­ta. To­sin julk­kis­ten ää­nen käy­tös­tä pi­tää ken­ties mak­saa Te­os­to-mak­su. Mut­ta mikä miel­lyt­tää yh­tä, ei vält­tä­mät­tä miel­ly­tä tois­ta. Sama pä­tee kir­joi­hin. Yk­si lu­kee her­ke­ä­mät­tä li­sää so­ta­kir­jal­li­suut­ta, toi­nen rak­kaus­ro­maa­ne­ja ja kol­mas elä­män­tai­to­kir­jo­ja.

On­nek­si maa­il­mas­sa on ar­vi­oi­tu ole­van noin 160 mil­joo­naa kir­jaa. Goog­le sel­vit­ti asi­aa vuon­na 2010, jol­loin ar­vi­oi­tiin ole­van noin 130 mi­joo­naa kir­jaa. Tark­kaa mää­rää on täy­sin mah­do­ton tie­tää.

Lu­ke­mi­sen li­säk­si kaa­mok­seen löy­tyy mui­ta­kin lääk­kei­tä, jois­ta voi lu­kea si­vul­ta kah­dek­san. Yk­si voi ol­la nau­ru. Sitä voi ins­pi­roi­da haus­ka seu­ra, te­at­te­ri tai ko­me­di­aoh­jel­ma. Kir­ja­mes­suil­ta läh­ti mu­kaan myös kir­ja ni­mel­tä Us­kal­la nau­raa.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja