Lap­sen oi­keuk­sien vii­kol­la ei voi kai lii­kaa ko­ros­taa sitä, et­tä lap­sen tär­kein oi­keus on saa­da ol­la lap­si ja leik­kiä. Van­hem­mas­ta voi toi­si­naan ol­la help­poa an­taa lap­sen kä­teen kän­nyk­kä, tab­let­ti tai tv:n kau­ko-oh­jain. Se on hel­poin tapa saa­da omaa ai­kaa ja luul­la, et­tä se on lap­sel­le­kin pa­ras­ta.

Pa­ras­ta on kui­ten­kin lap­sen iän mu­kai­nen leik­ki, ol­koon se sit­ten pa­la­pe­lin te­ke­mis­tä, au­toil­la hu­ris­te­lua tai nuk­ke­ko­dil­la leik­ki­mis­tä. Isom­mil­la lap­sil­la se voi ol­la lau­ta­pe­li tai muu ke­hit­tä­vä ide­a­ri­kas mie­li­ku­vi­tus­leik­ki.

Yh­tei­nen ai­ka las­ten kans­sa on kui­ten­kin lap­sen mie­les­tä usein luk­sus­ta ja niin kut­sut­tua laa­tu­ai­kaa. Sil­loin lap­si ko­kee tu­le­van­sa näh­dyk­si ja ai­dos­ti kuul­luk­si, jos van­hem­mal­la ei ole kat­se te­le­vi­si­os­sa tai toi­nen käsi kän­ny­kän hi­pai­su­näy­töl­lä.

Lau­an­tai­na MLL Puu­ma­la jär­jes­tää ur­hei­lu­hal­lil­la mu­ka­van kol­mes­ta vii­teen il­ta­päi­vän pomp­pu­lin­na-tee­mal­la. Per­hes­port pomp­pu­lin­nois­sa saat­tai­si ol­la juu­ri se sa­tu­lin­na, jo­hon it­se ha­lu­ai­sin men­nä, jos oli­sin lap­si.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja