It­se­näi­syys­päi­vään liit­tyy mo­nes­sa per­hees­sä pal­jon pe­rin­tei­tä. 106-vuo­ti­as­ta Suo­mea ha­lu­taan juh­lis­taa bruns­seil­la, päi­väl­li­sil­lä, tort­tu­kah­veil­la ja ku­kin omal­la ta­val­laan. It­sel­lä­ni pe­rin­teet ovat vaih­tu­neet vuo­sien myö­tä. Kun lap­set oli­vat pie­niä, liit­tyi it­se­näi­syys­päi­vään jo­ka­vuo­ti­nen pi­pa­ri­päi­vä. Lei­voim­me kol­men lap­sen kat­raal­la sii­rap­pi­pi­pa­rei­ta ja ra­ken­sim­me vä­lil­lä myös pi­par­kak­ku­ta­lo­ja. Vie­lä opis­ke­lu­ai­koi­naan­kin lap­set ky­syi­vät, et­tä lei­vo­taan­ko taas pi­pa­rei­ta. Nyt lap­set ky­se­le­vät noi­den sii­rap­pi­pi­pa­rei­den re­sep­tiä, joka on alun­pe­rin edes­men­neen äi­di­näi­din re­sep­ti. Pian saan lei­poa nii­tä to­den­nä­köi­ses­ti lap­sen­lap­se­ni kans­sa, kun hän saa muu­ta­man vuo­den li­sää.

Jo lap­suu­den­ko­dis­ta pe­räi­sin ole­va tapa polt­taa kah­ta kynt­ti­lää ik­ku­nal­la il­ta­kuu­des­ta eteen­päin, on säi­ly­nyt näi­hin päi­viin saak­ka. Vii­me vuo­si­na olem­me ko­koon­tu­neet usein it­se­näi­syys­päi­vä­nä si­sa­rus­ten per­hei­den kans­sa yh­teen juh­lis­ta­maan jou­lu­kuun kuu­det­ta. Ko­ro­na ja syysf­luns­sat ovat to­sin vii­me­vuo­si­na ikä­väs­ti muo­kan­neet suun­ni­tel­mia. Saa­pa näh­dä kuin­ka käy tänä vuon­na. Joka ta­pauk­ses­sa it­se­näi­syys­päi­vä on jou­lun ja ju­han­nuk­sen li­säk­si yk­si suu­rim­mis­ta juh­lis­tam­me. Sik­si on ilo kun­ni­oit­taa isoi­siem­me- ja äi­tiem­me uh­rauk­sia ja ki­lis­tel­lä mal­jo­ja it­se­näi­syy­tem­me kun­ni­ak­si joka vuo­si. Lin­nan­juh­lien kat­se­lu tv:stä on myös yk­si vuo­den ko­ho­koh­dis­ta. Siel­lä vi­lah­taa yleen­sä ai­na vä­hin­tään­kin Puu­ma­lan ke­sä­a­suk­kai­ta, mut­ta sil­loin täl­löin myös pai­kal­li­sia.

Iha­naa ja ar­vo­kas­ta it­se­näi­syys­päi­vää kai­kil­le lu­ki­joil­lem­me!

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja