Mie olen paljasjalkainen puumalalainen. Ja paluumuuttaja. Oli niin mukavaa muuttaa tänne tuolloin vuonna 2005, kuudentoista vuoden muualla asumisen jälkeen, että suoritin tuon paluumuuton myöhemmin vielä toistekin. Toisella kertaa olin tosin poissa vain kolme vuotta. Niin paljon nopeammin tuli ikävä kotikuntaa ja tätä ainutlaatuista asuin- ja elinympäristöä.
Hyvän matkaa toistakymmentä vuotta muualla asuessani ansaitsin elantoni vähittäiskauppa-alan pienyrittäjänä. Ja kävi lopulta niin onnellisesti, että sain viettää muutamat viimeiset yrittäjävuoteni täällä Puumalassa. Olin tehnyt tuota kauppiasyrittäjän työtä jo kauan, eikä työn kuva tänne muutettuani muuttunut sinällään sen erilaisemmaksi. Kuitenkin saman työn tekeminen täällä, lukuisten entisestään tuttujen ihmisten keskellä, tuntui siltä kuin olisi suorastaan lomalle päässyt.
Päivittäistavarakauppa - jos ei moni muukaan yrittämisen ala - ole helpointa juuri Puumalassa. Yrittäminen, jonka tuloksen teon perustana ovat liikkeessä henkilökohtaisesti käyvät asiakkaat, on täällä erittäin haasteellista.
Kilpailua yritysten välillä täällä ei juurikaan ole, mutta kilpailijoiksi on laskettava myös lähikaupunkien samoja palveluja tuottavat yritykset. Kun täältä lähtee Imatralle tai Mikkeliin jonkun sellaisen palvelun tai tavaran takia, jota täältä ei yksinkertaisesti saa, tulee samalla reissulla hankittua niitäkin artikkeleita, joita Puumalastakin olisi saanut.
Vuodenvaihteessa vapautuneet kauppojen aukioloajat ovat kuuleman mukaan täälläkin aiheuttaneet ahdistusta jollekulle yrittäjälle. Kun kuluttajat tietävät, että on vain kauppiaasta kiinni, pitääkö esimerkiksi juhlapyhinä liikettä auki, niin sitä jo osataan automaattisesti odottaa, että näin tapahtuu. Se on sitten toinen asia, miten kannattavaksi nämä aukiolotunnit muodostuvat yrittäjälle.
Puumala on mökkikunta ja talviasuttavia mökkejä on runsaasti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mökeillä ei käydä edes pitemmillä lomilla, jos säät eivät ole lomailijoille suotuisat. Nyt esimerkiksi hiihtolomien aikaan moni taisi jäädä kaupunkiin tai suunnistaa lumisemmille seuduille hiihtelemään. Myös nuo pienet lisämyynnit, joita satunnaiset kävijät tuovat tullessaan, olisivat tervetulleita.
Yrittäjäyhdistyksen toiminta on ollut kuitenkin eläväistä ja yrittäjien yhteistyö vaikuttaa nyt ulkopuolisen silmin katsottuna hienolta. Uusia ideoita ja niiden toteutuksia on nähty esimerkiksi joulukylän muodossa. Eikä yhteistyö rajoitu varmaan siihen. Iloinen asia on myös se, että jo vähän aikoinaan hiipuneita ja lepotilassa olleita yrityksiä on herätetty uudestaan henkiin menestyksekkäästi. Sahanlahti on mielestäni siitä oikein piristävä ja mahtava esimerkki. Hienoa on myös yrittäjien yhteistoiminta tuolla sivukylillä: muun muassa Lintusalo-Niinisaari-akselilla ja Hurissalossa. Olen niin inspiroitunut tästä täkäläisestä yrittäjä-mentaliteetista, että taidan vielä itsekin tarttua ”sorviin”. Aika näyttää, miten ja missä muodossa. Yritetään yhdessä – Puumalassa!
Tuula Närvänen