13.7.2017

Suo­mes­sa teh­dään val­ta­va mää­rä tur­haa työ­tä. Sii­tä syn­tyy myös kus­tan­nuk­sia ja har­mia. Lii­an usein tämä tur­ha työ syn­tyy am­mat­ti­tai­dot­to­mis­ta työn­te­ki­jöis­tä, jot­ka ei­vät esi­mer­kik­si jul­kis­hal­lin­nos­sa tun­ne teh­tä­vi­ään, sää­det­ty­jä la­ke­ja tai ei­vät yk­sin­ker­tai­ses­ti viit­si hoi­taa hom­mi­aan.

Tä­män vas­ta­pai­nok­si on heti to­det­ta­va, et­tä val­ta­va mää­rä vi­ran­hal­ti­joi­ta ja mui­ta työn­te­ki­jöi­tä te­kee työn­sä kymp­pi-plus­sal­la ja aut­taa kai­kin ta­voin kan­sa­lai­sia.

Ys­tä­vä­ni jäi vuo­rot­te­lu­va­paal­le. Hän oli ol­lut jo ai­em­min en­sim­mäi­sel­lä va­paan jak­sol­la ja nyt tuli sa­man pää­tösp­ro­ses­sin ja di­aa­ri­nu­me­ron toi­nen osa va­paas­ta. Laki oli täs­sä vä­lil­lä muut­tu­nut ja työt­tö­myys­kas­sas­sa­kin ta­pah­tu­nut hal­lin­nol­li­sia muu­tok­sia. Pää­tös kak­kos­jak­sos­ta tuli uu­den lain mu­kaan. Ys­tä­vä­ni va­lit­ti, sil­lä la­ki­muu­tos vai­kut­ti vuo­rot­te­lu­kor­vauk­seen alen­ta­vas­ti, mut­ta sen ei pi­tä­nyt kos­kea hän­tä, kun pää­tös oli teh­ty van­han lain ai­ka­na. Han­ka­lan kuu­lois­ta. Kyl­lä, ja niin tai­si ol­la vi­ra­no­mai­sen mie­les­tä­kin, joka teki vir­heel­li­sen pää­tök­sen.

No, vir­hei­tä te­kee jo­kai­nen jos­sa­kin vai­hees­sa, mut­ta "mus­ta tun­tuu" -ko­ke­mus­ten mu­kaan jul­kis­hal­lin­nos­sa on pa­rem­pi it­se tun­tea laki kuin ky­syi­si neu­voa niil­tä, joi­den se pi­täi­si tun­tea. Vas­taus on ai­van lii­an usein vää­rä.

Täs­sä vuo­rot­te­lu­va­paa­keis­sis­sä­kin ta­pah­tui niin, et­tä va­li­tus läh­ti pyö­ri­mään jo­hon­kin lau­ta­kun­taan pää­kau­pun­kiin ja siel­tä se toi­mi­tet­tiin työt­tö­myys­kas­saan ar­gu­men­tein, et­tä va­li­tus on hy­väk­syt­tä­vis­sä. Ku­ka­han las­ki­si sen, mil­lai­nen mää­rä ra­haa huk­kaan­tui asi­as­sa alun pe­rin teh­tyyn vää­rään pää­tök­seen, kun eri­lai­set ko­mi­te­at poh­ti­vat tätä asi­aa?

Tur­haa työ­tä te­kee myös Itä-Suo­men po­lii­si­lai­tos. Työ­höm­me kuu­luu myös po­lii­sin kans­sa ope­roin­ti sen osal­ta, et­tä ker­rom­me, mitä Puu­ma­las­sa on vi­ra­no­mai­sen sil­min ta­pah­tu­nut. Eli mik­si se si­ni­val­koi­nen mai­ja kur­va­si ky­läl­le vii­me vii­kon­lop­pu­na?

Tai siis ker­toi­sim­me, jos sai­sim­me in­for­maa­ti­o­ta. Mik­ke­lin po­lii­si­a­se­ma on yleen­sä va­li­tet­ta­vas­ti hil­jai­nen kuin huo­pa­tos­su­teh­das. Esi­mer­kik­si Jo­en­suun po­lii­si muis­taa ker­toa päi­vit­täin joka ri­sauk­sen, mikä Poh­jois-Kar­ja­las­sa kuu­luu. Jos jol­ta­kul­ta on pol­ku­pyö­rä ka­teis­sa, Kar­ja­lan she­rif­fit sen muis­ta­vat ker­toa. Mik­ke­lis­sä ol­laan hil­jaa.

Mis­sä se tur­ha työ sit­ten on? No sii­nä, et­tä soi­tam­me ja lä­he­täm­me säh­kö­pos­tia ky­sel­läk­sem­me ta­pah­tu­mien kään­tei­tä. Em­me­kä ole ai­noi­ta. Maa­kun­ta­leh­den li­säk­si kasa pai­kal­lis­leh­tiä ute­lee tie­to­ja. Sen si­jaan, et­tä po­lii­si lais­ka­no­loi­ses­ti kai­ve­lee säh­köi­siä map­pe­jaan ja ker­too jo­kai­sel­le soit­ta­jal­le asi­at erik­seen, se voi­si Mik­ke­lis­sä ot­taa itä­ra­jan vir­ka­to­ve­reis­taan op­pia ja mei­la­ta kuu­lu­mi­set päi­vit­täin. Sääs­tyi­si kaik­kien ai­kaa.

Puu­ma­las­sa muu­ten oli kasa yli­no­peuk­sia hei­nä­kuun en­sim­mäi­sel­lä vii­kol­la. Niis­tä ei syn­ty­nyt tark­kaa jut­tua, kos­ka po­lii­si ei ky­en­nyt kai­va­maan ar­kis­tois­taan yli­no­peuk­sien suu­ruut­ta. Sa­kot oli an­net­tu, mut­ta tie­to­ja ei löy­ty­nyt ai­na­kaan en­sim­mäi­sis­tä pa­pe­reis­ta. Seu­raam­me ti­lan­net­ta, on­ko yli­no­peuk­sia edes kir­jat­tu po­lii­sin jär­jes­tel­mään, vai on­ko ta­pah­tu­nut niin sa­not­tu vir­ka­töp­päys.

Pos­ti on tu­hon­nut käy­tän­nös­sä mai­neen­sa. Ai­ka­naan Suo­men pos­ti oli eh­kä maa­il­man pa­ras pos­ti­lai­tos. Ei ole ol­lut enää pit­kään ai­kaan.

Muu­tin it­se Mik­ke­lis­tä Puu­ma­laan ke­sä­kuun puo­li­vä­lis­sä, mut­ta kos­ka olin lo­mal­la heti sen jäl­keen, vaih­doin uu­dek­si osoit­teek­se­ni Mik­ke­lin Pos­te Res­tan­ten eli nou­din it­se pos­tin tis­kil­tä muu­ta­man vii­kon ajan.

Jo tänä ai­ka­na tuli sel­väk­si, et­tä Pos­ti sös­sii. Muu­ta­ma leh­ti on ka­teis­sa ja se he­rät­tää epäi­lyk­set, et­tä mitä muu­ta on huk­kaan­tu­nut.

Ky­syn­pä vaan, mi­ten vai­ke­aa voi ol­la se, et­tä pos­ti­lä­he­tyk­set siir­re­tään Pos­tin omis­sa ti­lois­sa toi­seen paik­kaan. Sii­nä vä­lis­sä ne on joku kui­ten­kin hu­kan­nut.

Sil­lä lail­la.

Ai­ka­naan kä­vin vi­ra­no­mai­sel­ta ha­ke­mas­sa kak­sois­pas­sia mat­kus­te­le­van työ­ni vuok­si, sil­lä toi­nen pas­si saat­toi maa­ta jon­kin maan kon­su­laa­tis­sa odot­ta­mas­sa vii­su­min lii­maa­mis­ta.

Va­li­tet­ta­vas­ti vi­ra­no­mai­nen tys­sä­si pyyn­tö­ni, et­tä ku­kaan ei saa tois­ta pas­sia. Kun sit­ten yh­des­sä lu­et­tiin vir­ka­mie­hen kans­sa la­ki­kir­jaa, hän to­te­si, et­tä "jaa­has, et­tä täl­lai­nen­kin sää­dös on". No, ku­kaan ei voi tun­tea koko la­kia, mut­ta tämä vir­ka­mies hoi­ti juu­ri­kin näi­tä asi­oi­ta.

Tu­lin val­ti­o­ta vas­taan en­kä lä­het­tä­nyt las­kua huk­kaan­tu­nees­ta tun­nis­ta­ni. Hä­nen ai­kan­sa oli var­mas­ti vie­lä kal­liim­paa. Maan ta­lout­ta hei­ken­si isos­sa ku­vas­sa myös se huk­ka-ai­ka, jon­ka jo­kai­nen jo­nos­sa ta­ka­na­ni ol­lut jou­tui ku­lut­ta­maan työ­päi­väs­tään jo­nos­sa, kos­ka vi­ra­no­mai­nen ei tien­nyt asi­oi­ta, jot­ka hä­nen pi­täi­si tie­tää. Mut­ta on­nek­si on mei­tä kan­sa­lai­sia neu­vo­mas­sa ja pe­las­ta­mas­sa maan yh­teis­kun­nal­ta.

Il­man vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä ja huo­li­mat­to­muu­des­ta joh­tu­via tu­na­roin­te­ja Suo­mes­sa ei tar­vit­tai­si ki­ky­jä. Jos joku las­kee kai­kel­le täl­le höl­möi­lyl­le ja tur­hal­le työl­le hin­nan, niin en eh­kä ha­lua sitä kuul­la. Se vain al­kaa suu­tut­taa. Jos se osa, joka niin sa­no­tus­ti vain on töis­sä, te­ki­si hom­man­sa puo­lik­si­kaan pa­rem­min, Suo­mi oli­si glo­baa­li esi­merk­ki hy­vin hoi­de­tus­ta ta­lou­des­ta.

Kari Kaup­pi­nen