Kou­lu­keit­to­la­yh­dis­tys pe­rus­tet­tiin vuon­na 1905. Sen ta­voit­tee­na oli pa­ran­taa op­pi­lai­den ra­vit­se­muk­sel­lis­ta ti­laa.

Vuon­na 1943 sää­det­tiin laki, joka kos­ki kan­sa­kou­lu­lai­tok­sen kus­tan­nuk­sia. Sen ta­voit­tee­na oli, et­tä kaik­ki kan­sa­kou­lu­lai­set saa­vat mak­sut­to­man ate­ri­an vuo­teen 1948 men­nes­sä.

Aloi­tin kan­sa­kou­lun vuon­na 1949. Kou­lus­sa oli jär­jes­tet­ty ruo­kai­lu. Se kä­sit­ti kau­ra­vel­li­lau­ta­sen, jos­sa uis­ken­te­li il­ke­än nä­köi­siä mus­tan­pu­hu­via aka­noi­ta. Muu­ta­man ker­ran on­nis­tuin pyy­dys­tä­mään opet­ta­jan huo­maa­mat­ta näi­tä ki­ta­la­keen tart­tu­via il­je­tyk­siä esi­lii­nan tas­kuun. Näin teki moni muu­kin. Mi­kä­li täs­tä kolt­to­ses­ta jäi kiin­ni, seu­rauk­se­na oli nurk­ka­reis­su ja jäl­ki-is­tun­to.

Näin Hel­sin­gis­sä.

Olen ym­mär­tä­nyt, et­tä esim. Puu­ma­las­sa op­pi­laat ke­rä­si­vät sie­niä ja mar­jo­ja kou­lu­ruo­kai­lun li­suk­keek­si.

Ei pur­nat­tu.

Op­pi­kou­luis­sa, niin kun­nal­li­sis­sa kuin yk­si­tyi­sis­sä­kin kan­neet­tiin aa­mul­la keit­to­tonk­ka käy­tä­vään ja sii­tä sit­ten kau­hot­tiin mak­sul­lis­ta haa­le­aa keit­toa op­pi­lai­den mu­ka­naan tuo­miin kip­poi­hin, joi­den pe­sus­ta oli myös huo­leh­dit­ta­va.

Ei pur­nat­tu.

Kun ai­koi­naan kuun­te­lin omia lap­sia ja nyt lap­sen­lap­sia, mitä miel­tä he oli­vat kou­lun ate­ri­ois­ta,

to­te­sin et­tä mie­li­pi­teet vaih­te­li­vat lä­hes päi­vit­täin. Jos oli ol­lut hyvä kou­lu­päi­vä, ku­kaan ei kiu­san­nut ei­kä ni­mi­tel­lyt, ruo­ka­kin oli ol­lut val­lan mai­ni­o­ta, oli se sit­ten mitä ta­han­sa. Jos taas kaik­ki oli men­nyt mön­kään, kou­lu­ruu­as­ta löy­tyi hel­pos­ti se­li­tys. Kun on paha ol­la, syy on löy­det­tä­vä jos­ta­kin, ol­koon se sit­ten yh­tei­nen paha. Kou­lu­ruo­ka.

Ruo­ka­kult­tuu­ri muut­tuu koko ajan. Nuo­ren maa­il­mas­sa 1960-1970 -lu­vul­la oli tren­di­käs­tä käy­dä nak­ki­ki­os­kil­la hauk­kaa­mas­sa ho­da­ri tai hamp­pa­ri, sii­hen vie­lä rans­kik­set, niin ma­ku­e­lä­mys oli täy­del­li­nen. Piz­za teki tu­lo­aan ja sii­tä tuli uu­si vil­li­tys. Ka­lo­rei­ta ei las­ket­tu, kun piz­za ty­kö­tar­pei­neen lui­kah­ti kur­kus­ta alas.

Muis­tan­pa ker­ran erääl­lä rip­pi­lei­ril­lä lei­ri­kes­kuk­ses­sa, kun hen­ki­lö­kun­ta sei­soi var­ti­os­sa ruo­kai­li­jois­ta tyh­jän nou­to­pöy­dän edes­sä. Tar­jol­la oli pa­la­pais­tia, sa­laat­tia, raas­tei­ta ja jäl­ki­ruu­ak­si man­sik­ka­kiis­se­liä. En­sim­mäis­tä­kään nuo­ris­ta ei nä­ky­nyt pöy­däs­sä. Omis­sa huo­neis­saan nämä tu­le­vat rip­pi­lap­set hauk­kai­li­vat lau­kuis­saan kan­ta­mia val­mis­piz­zo­ja, joi­ta oli va­rat­tu koko vii­kon eväik­si ja van­hem­pien ra­hoit­ta­mi­na.

Oli niin kuin pu­hut­te­lun paik­ka.

Vuon­na 2016 voi­maan tu­le­vis­sa ope­tus­suun­ni­tel­man pe­rus­teis­sa op­pi­lai­ta kan­nus­te­taan osal­lis­tu­maan kou­lu­ruo­kai­luun sekä ruo­kai­lu­het­kien suun­nit­te­luun, to­teut­ta­mi­seen ja ar­vi­oin­tiin.

Sii­nä­pä sit­ten työ­maa­ta riit­tää suun­nit­te­li­joil­le. Vuon­na 2013 ko­ko­nais­kus­tan­nus oli 2,80 eu­roa ruo­kai­li­jaa koh­den. Edel­leen osa nuo­ris­ta on piz­za-hamp­pa­ri­lin­jal­la. Va­lais­tu­neim­mat vaa­ti­vat su­per­foo­dia, smoot­he­ja, pro­tei­i­ni­rah­kaa, var­maan sus­hi-vä­ker­ryk­set­kin ovat toi­ve­lis­tal­la.

Eräs leh­ti pyy­si op­pi­lai­ta ku­vaa­maan lou­naan­sa kou­lus­sa. Help­po­a­han se on, kun it­se voi mää­ri­tel­lä ku­vat­ta­van an­nok­sen­sa. Taas löy­tyy sur­kut­te­li­joi­ta ja pa­ran­nuk­sen vaa­ti­joi­ta.

Seu­raan pie­nel­lä tu­el­la sin­nit­te­le­viä yli­o­pis­to-opis­ke­li­joi­ta, joil­la vuok­ra syö suu­rim­man osan lai­nas­ta, ja jot­ka kai­hol­la muis­te­le­vat huo­le­ton­ta kou­lu­ruo­kai­lua, jol­la näl­kä tait­tui il­man vii­mei­sen eu­ron me­net­tä­mis­tä.

Kyl­lä minä luot­tai­sin osaa­vaan hen­ki­lö­kun­taan, joka las­kee ra­vin­to­ar­vot ja ka­lo­rit.

Mo­ni­puo­li­nen ja ter­veel­li­nen ruo­ka sen bud­je­tin si­säl­lä, joka on myön­net­ty, vaa­tii tark­kaa las­ke­mis­ta ja am­mat­ti­tai­toa. Olen työs­sä ol­les­sa­ni jou­tu­nut ruo­kai­le­maan eri kou­luis­sa ei­kä huo­noa ruo­kaa ole vie­lä vas­taan tul­lut. Oli­si­ko­han asen­teis­sa kor­jaa­mis­ta? Jos­kus ih­me­tyt­tää, et­tä van­hem­mat läh­te­vät mu­kaan kri­ti­soin­tei­hin sen si­jaan, et­tä oli­si­vat pe­reh­ty­neet asi­oi­hin ja nyt nä­em­mä vi­ra­no­mai­set­kin.

-Mar­ja Klefst­röm-