Hanna-Mari Tyrväinen
Puumalassa voi harrastaa melontaa ympäri vuoden, sillä Puumalanvirta pysyy auki läpi talven. Jäiden seassa melominen vaatii kuitenkin etukäteen harjoiteltuja taitoja ja erikoisvarusteita, jotta kylmässä vedessä vältytään turhilta riskeiltä.
Saimaa Canoeing järjesti pääsiäisenä talvimelontakurssin. Kurssi alkoi perjantaina teorialla ja turvallisuusluennolla, ja kahtena seuraavana päivänä melontataitoja päästiin kokeilemaan käytännössä. Ryhmään kuului seitsemän kurssilaista ja kaksi kouluttajaa.
Lauantaina ryhmä oli kajakkeineen Hätinvirralla Niinisaaren lossin lähettyvillä.
– Harjoittelimme eilen jäältä veteen menoa ja takaisintuloa. Samalla katsoimme, että millaisessa jäässä pystyy menemään. Tänään lähdemme Veeran rannasta ylävirtaan Osmon askeleille, kertoi Saimaa Canoeingin melontakouluttaja Sanna Korhonen.
– Tässä kohdassa ei ole ollut ikinä näin paljon sulaa aiempien vuosien talvimelontakurssin aikaan. Joskus sitä on ollut vain kilometri ja melomaan on pääty tosi pienellä alueella. Tänä vuonna Saimaassa on paljon vettä ja isot virtaukset, joten meillä riittää vapaata vettä melottavana. Liikkuvia jäälauttoja on nyt vähemmän, kun jäänmurtaja ei vielä ole avannut syväväylää.
Kurssille osallistuneilta vaadittiin melonnan alkeiden hallinta.
– Ryhmä on aika tasavahva. Kenenkään puolesta ei tarvitse jännittää, sillä kaikki osaavat perusmelonnan. Se jännitys tulee jäissä puljaamisesta, varustautumisesta ja melomisesta kylmässä kelissä sekä pelastautumisharjoituksista kylmissä olosuhteissa. Eilen osa meni vahingossa jäistä läpi ja sai kokea sen fiiliksen, miltä jäiden sekaan joutuminen tuntuu, kertoi Korhonen.
Ryhmä valmistautui kurssin toiselle melontaretkelle Veeran rannassa.
– Nyt katsotaan, että kaikki varusteet on kasassa, kajakissa kannenluukut kiinni ja kaikilla liivit päällä sekä kuivapukujen vetoketjut kiinni ilmat pois päästettynä. Sen jälkeen kerrataan päivän retkisuunnitelma ja lähdetään pikkuhiljaa vesille, kertoi melontakouluttaja Juho Paaso.
Saimaan vesi on tällä hetkellä noin 0-asteista, joten melojilla oli päällään lämpökerrastot ja kuivapuvut. Mukaan otettiin myös varavaatteita ja hansikkaita. Talvimelonnassa tarvitaan myös naskalit ja jääsauva, jolla voidaan tunnustella jään paksuutta.
– Tämä on sellainen logistinen jumppa. Turvavarusteita on enemmän kuin kesällä ja niitä pitää osata myös käyttää. Ohjaajilla on mukana vielä vähän ekstraa, kuten hinausköyttä ja heittoliinat, totesi Paaso.
– Varustautumiseen menee aikaa kaikista eniten. Eilen siinä kesti 1,5 tuntia, tänään se sujuu jo vähän nopeammin, lisäsi Korhonen.
Helsinkiläinen Pirjo Räsänen meloi Saimaalla ensimmäistä kertaa viime kesänä. Rokansaaresta lähtenyt reitti kiersi Lintusalossa ja palasi Hätinvirran kautta takaisin.
– Kuunaan en ole melonut talvella aikaisemmin. Halusin kokea tämän fiiliksen ja oppia jotain uutta. Kurssi on sopivan mittainen ja ajankohta hyvä. Tämä on hauskaa. Eilen sai päivän lopuksi hypätä halutessaan jäihin ja pelastautua. Hyppäsin kahdesti, koska menin ensimmäisellä kerralla liian varovasti, kertoi Räsänen.
Saksalainen Thomas Leinpinsen kastautui edellispäivänä jäiden sekaan vahingossa, mentyään liian lähelle heikkoa jäänreunaa melomaan lähdettäessä.
– Vesi oli kylmää ja kaikki katsoivat minua, hän nauroi.
Leinpinsen kävi viime kesänä melomassa Oravissa Linnasaaren kansallispuiston maisemissa.
– Katselin silloin netistä melontareittejä ja Puumala pomppasi koko ajan vastaan. Näin kuvia talvimelonnasta. Päätin, että tulen seuraavalla kerralla tänne. Meloin eilen ensimmäistä kertaa talvella, hän iloitsi.
Ryhmä aikoi viettää Saimaalla seuraavat viisi tuntia. Ennen kuin kajakeilla lähdettiin vesille, jään paksuutta kokeiltiin kepillä turvallisen laskupaikan varmistamiseksi. Juho Paaso työnsi ensimmäisen melojan vesille ja punainen kajakki liukui kohti sumuista virtaa. Ryhmä käväisi Puumalan satamassa ja lähti sitten ylävirtaan kohti Osmon askeleita.