Hanna-Mari Tyrväinen
Lieviskänkoskessa ja Peukalojoella tehtiin viime keskiviikkona sähkökoekalastus. Sähkökoekalastus on tutkimusmenetelmä, millä seurataan vaelluskaloja ja niiden liikkeitä. Kalastuksessa veteen johdetaan heikko sähkövirta, josta kala taintuu hetkeksi ja se voidaan ottaa haavilla kiinni. Kala ei kuole ja se palautetaan mittauksen jälkeen takaisin koskeen.
Lieviskänkoskeen on tehty kunnostuksen jälkeen ensimmäinen poikasistutus keväällä 2023 ja keväällä 2024 toinen poikasistutus sekä mäti-istutus. Sähkökoekalastuksen tarkoituksena oli selvittää, minkä verran joesta löytyy taimenenpoikasia ja onko siellä mädistä kuoriutuneita elossa olevia poikasia.
– Havaintoja on ja nyt saadaan mitat, minkä kokoisia ne ovat. Näin pystymme tulkitsemaan, mitä vuosiluokkaa ne ovat. Poikasia on istutettu kaikkiaan toista tuhatta kappaletta. Seitsemästä mätidesistä kuoriutuu tuhansia mätijyviä, mutta tyypillisesti niistä selviää vain pieni osa hengissä, totesi koskihankkeen projektipäällikkö Ossi Kokki ennen toimenpidettä.
Sähkökoekalastukset suoritti Seppo Sundström ja Lauri Lehtola Savo-Karjalan ympäristötutkimus Saimaasta. Tutkimus alkoi koealojen perustamisella, joista toinen tehtiin kosken alaosaan ja toinen yläpuolelle. Siinä tarkasteltiin muun muassa kivien raekokoa ja kosken keskimääräistä syvyysluokkaa, sekä mitattiin alue.
– Tässä ei ole ollenkaan hienoa hiekkaa, vaan karkeampaa soraa ja isompaa kiveä. Jokiuoman leveys on keskimäärin kuusi metriä. Koealan alkupäässä on hyvin matalaa, mutta kauempana syvyysluokka on 20-40 senttiä, arvio Sundström.
Lieviskänkosken vedenpinta on tällä hetkellä matalalla, lähes yhtä alhaalla kuin pari vuotta sitten, jolloin säännöllinen mittaus aloitettiin. Vedenkorkeudella on vaikutusta toimenpiteeseen ja matalalla oleva vesi helpottaa sähkökoekalastuksen tekemistä.
– Jos vettä on 1,5 metriä, silloin ei voi kalastaa. Vedessä ollaan pelastautumispuvussa ja jos virtaus on kova, puku alkaa kelluttaa ja vie mukanaan.
Kun perustiedot oli kirjattu ylös, Sundström ja Lehtola lähtivät vaihtamaan varusteet ja laittamaan laitteet valmiiksi. Sähkökalastuslaitteita on kahdenlaisia ja niissä voidaan käyttää virtalähteinä joko akkua tai aggregaattia. Laitteeseen kuuluu anodihaavi ja laitteen perästä roikkuu katodikaapeli.
– Virrat ovat aika isoja, mutta ampeereja ei ole paljon. Meidän käyttämässä laitteistossa on 12 volttia ja 24/24 ampeeria, mutta tämä antaa 200, 300, 400, 500 volttia. Pulssi voi antaa tuhatkin volttia eli määrät ovat aika isoja, mitä siinä kulkee, sanoo Sundström.
Koekalastus olisi hyvä tehdä aina viileällä vedellä, sillä tainnutetut kalat rasittuvat sähköstä, vaikka heräilevätkin nopeasti.
Lieviskänkosken lämpötila on 14 astetta. Sundström ja Lehtola pukeutuvat pelastautumispukuihin ja laittavat käsiinsä sähköä eristävät hansikkaat. Kaksikko laskeutuu veteen koealan alarajalla. Sundström säätää laitteen virrat kohdalleen ja laittaa sen veteen.
– Virtaa annettaessa veteen tulee kehiä. Kauimmaisesta kehästä kalat kääntyvät ja lähtevät uimaan haavia kohti. Sitten tulee kehä, jossa ne taintuvat. Annan aina pienen pulssin ja kaveri ottaa ne haavilla kiinni. Pieniä kalojahan me haetaan, niitä ”nollikkaita” ja ”ykkösiä”, ei isoja taimenia, totesi Sundström.
Ensimmäinen anodihaaviin tuleva kala on pieni ahven, jonka Lehtola poimii haavipussilla keruuastiaan.
– Mitä isompi kala, sitä kauempaa ne lähtevät. Nyt ollaan vähän suvantomaisessa kohdassa, joista tulee monesti särkikaloja, totesi Sundström.
Parin ahvenen jälkeen haaviin tuli ensimmäinen taimen, joka todettiin ”ykköseksi” eli viime keväänä istutetuksi poikaseksi.
Keruuastia täyttyi nopeasti ja pian saaliin joukossa oli useita 10-15 senttisiä taimenia. Saalis laitettiin isompaan vesisaaviin ja sähkökoekalastusta jatkettiin toisen uoman puolella. Kaikkiaan yläosan koealalta tuli saaliiksi 40 taimenta sekä seitsemän ahventa ja yksi kivisimppu.
Sähkökalastuksen jälkeen kaikki lohikalat mitattiin ja punnittiin aloittamalla pienimmistä yksilöistä. Sundström rauhoitti taimenenpoikasen mitalle ja sille merkittiin pituudeksi 10,3 senttiä ja painoa 99 grammaa.
– Nollikas on kasvanut viime maaliskuun mätijyvästä noin isoksi. Aika hyvä kasvu kyllä, totesi Kokki.
Kun mitalle pääsi viime keväänä istutettu taimen, joka oli istutushetkellä noin 8-9-senttinen, se oli tuplannut kokonsa kesän aikana.
Kalastus tehtiin kahdella koealalla, jotka edustavat noin 30 % kosken pinta-alasta. Tulokset olivat lupaavia, sillä yläosasta tuli saaliiksi 40 taimenta ja alaosasta 36 taimenta, sekä viime keväänä syntyneitä että 1- ja 2-vuotiaita.
– Koski on hyvin kunnostettu ja taimenet näyttävät viihtyvän siellä. Kaikki kalat eivät lähde välttämättä koskaan vaellukselle ja niistä voi jäädä koskelle paikallinen taimenkanta. Ylhäällä on enemmän vettä ja isommat kalat voivat oleilla siellä enemmän, sanoi Sundström.
Peukalojoen koealasta löytyi noin 70 kappaletta taimenia, niin viime keväänä syntyneitä kuin 1-vuotiaita. Kokki iloitsee, että koskien kunnostus näyttää tuottavan tulosta.
– Jos ensi keväänä laitetaan mätiä ja tehdään mahdollisesti seuraava sähkökoekalastus, silloin nähdään, onko luonnonkutua tullut. Mikäli kesänvanhaa pikkupoikasta löytyy, sen täytyy olla luonnonkudusta peräisin, totesi Kokki.
Ensi kevään mäti-istutus on vielä harkinnassa.
Lieviskänkosken koealat olivat Etelä-Savon Ely-keskuksen tilaamia ja Peukalojoen koeala Itä-Puumalan osakaskunnan tilaama.