Tii­na Judén

Jos rot­ta hii­pii pi­ha­pii­riin tai kiin­teis­töön, ovat kiin­teis­tö­no­mis­ta­jal­la vit­sit vä­his­sä. Il­jet­tä­vyy­ten­sä vuok­si rot­ta on myös hie­man hä­pe­ää ai­heut­ta­va olio, jos­ta ei mie­lel­lään pu­hu­ta. Sil­ti ikä­viä asi­oi­ta ei kan­na­ta si­vuut­taa, vaan hoi­taa pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä. Vas­tuu tu­ho­lais­ten hä­vit­tä­mi­ses­tä on kiin­teis­tön omis­ta­jal­la.

Huo­mi­o­ta tu­lee kiin­nit­tää eten­kin jä­te­pis­tei­den, kom­pos­tien ja elin­tar­vi­ke­va­ras­to­jen suo­jaa­mi­seen. Ros­ka­pus­se­ja ei pidä myös­kään mis­sään ni­mes­sä jät­tää yök­si ul­ko-ovel­le, vaan vie­dä ne niil­le kuu­lu­vaan paik­kaan. Li­säk­si kiin­teis­tön ylei­sel­lä siis­tey­del­lä ja kun­nos­sa­pi­dol­la vä­hen­ne­tään rot­tien pesä ja -suo­ja­paik­ko­ja. Lin­tu­jen ruo­kin­nas­sa­kin on syy­tä ol­la huo­lel­li­nen, jot­ta lin­tu­lau­dan al­le ei jää ro­til­le va­ri­se­vaa mais­ku­tet­ta­vaa.

Mar­ket­ta Au­vi­nen ker­too, et­tä hän huo­ma­si jo vii­me tal­ve­na pi­hal­laan sii­ma­hän­nän, mut­ta luu­li sitä myy­räk­si.

– Ku­vit­te­lin rot­taa har­maak­si, mut­ta tämä oli rus­kea ja iso. Se tuli kou­lun suun­nas­ta lun­ta pit­kin. Kiin­ni­tin sii­hen huo­mi­o­ta, kun se pu­jah­ti pui­den vä­lis­tä lin­tu­lau­dan al­le ja läh­ti pois. Ke­vät­tal­vel­la nä­kyi rei­kiä maan al­le. Tuli mie­leen, et­tä voi­si­ko se ol­la rot­ta, mut­ta us­koin vie­lä sil­loin, et­tä se on myy­rä, Au­vi­nen ker­too.

Tänä tal­ve­na, jou­lun jäl­keen, maas­sa nä­kyi jäl­leen rei­kiä ja pi­hal­la vi­lah­ti yk­si pie­nem­pi ru­seh­ta­va­sel­käi­nen jyr­si­jä.

– Yri­tin kat­soa luon­to­kir­jas­ta­kin, mut­ta en pääs­syt pe­ril­le asi­as­ta. Maa­lis­kuus­sa sii­nä meni sit­ten pit­kä­hän­täi­nen ja se oli il­man muu­ta rot­ta. Mie­tin mitä teen, kun suh­tau­dun myrk­kyi­hin ar­ve­lut­ta­vas­ti. Toi­voin kis­san pyy­dys­tä­vän sen vah­ties­saan lin­tu­ja, mut­ta ei se saa­nut nii­tä­kään kiin­ni.

Lo­pul­ta Au­vi­nen soit­ti kun­nan ym­pä­ris­tö­sih­tee­ri Timo Hä­mä­läi­sel­le. Hä­mä­läi­nen oh­jeis­ti ot­ta­maan yh­teyt­tä mik­ke­li­läi­seen rot­tien tor­jun­taan eri­kois­tu­nee­seen yri­tyk­seen ni­mel­tä An­ti­ci­mex.

Ny­ky­ään rot­tien tor­jun­nas­sa hyö­dyn­ne­tään esi­mer­kik­si me­kaa­ni­sia tai säh­köl­lä toi­mi­via louk­ku­ja, jot­ka asen­ne­taan jyr­si­jöi­den oles­ke­lu­paik­koi­hin ja kul­ku­rei­teil­le. It­se teh­ty­nä rot­tien lou­ku­tus voi kui­ten­kin ol­la asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan haas­ta­vaa ja ai­kaa vie­vää, sil­lä ro­tat ovat va­ro­vai­sia ja uu­sil­le asi­oil­le ar­ko­ja. Li­säk­si on hyvä muis­taa, et­tä rot­tien tor­jun­taan tar­koi­te­tut jyr­si­jä­myr­kyt on ra­joi­tet­tu am­mat­ti­käyt­töön.

Mi­kä­li rot­tien hä­vit­tä­mi­nen siis as­kar­rut­taa, on jär­ke­vää ol­la yh­tey­des­sä tu­ho­lais­tor­jun­nan asi­an­tun­ti­joi­hin. Jyr­si­jä­tor­jun­nas­sa on tär­ke­ää no­pea ja oi­kea-ai­kai­nen re­a­goin­ti, et­tei­vät ro­tat pää­se le­vi­ä­mään on­gel­mak­si as­ti.

– Soi­tin nu­me­roon, mut­ta se oli koko ajan va­rat­tu. Seu­rai­lin ti­lan­net­ta ja pari kol­me viik­koa sit­ten naa­pu­ri oli huo­man­nut myös rot­tia. Hä­nel­lä oli säh­köi­nen louk­ku ja nyt ei ole enää nä­ky­nyt mi­tään lii­ket­tä. Minä pel­kä­sin myr­ky­tys­tä. Sii­nä kun käy ora­vat ja muut­kin lin­tu­lau­dal­la. Jä­nis­kin kävi syö­mäs­sä kau­ro­ja ja kis­sa­kin sii­nä pyö­rii. Nyt em­me ole enää lait­ta­neet lin­nuil­le ruo­kaa, Au­vi­nen ker­too.

Au­vi­sel­la on pi­hal­la kom­pos­to­ri ja se oli täyn­nä ja jääs­sä.

– Meil­lä on kor­kea ve­si­tyn­ny­ri, jon­ne olen lait­ta­nut bi­o­pus­se­ja poh­jal­le ja sin­ne ei min­kään­nä­köi­nen rot­ta pää­se, kun sii­nä on kan­si ja kivi vie­lä kan­nen pääl­lä.

Au­vi­nen pe­rään­kuu­lut­taa­kin kek­si­jää, joka kek­si­si lin­tu­lau­dan, jos­sa kaik­ki jy­vät py­syi­si­vät, ei­vät­kä pu­to­ai­si maa­han. Lin­tu­lau­dan pi­täi­si ol­la pyö­reä ja ma­te­ri­aa­lil­taan pel­tiä tai va­ne­ria. Kau­pois­sa on on­nek­si mo­nen­lai­sia vaih­to­eh­to­ja.

– Jat­kos­sa os­tan pelk­kiä kuo­rit­tu­ja lin­nun­sie­me­niä. En enää kuo­rel­li­sia.

Ym­pä­ris­tö­sih­tee­ri Hä­mä­läi­sen mu­kaan Puu­ma­las­sa ei ro­tis­ta ole ol­lut suu­rem­paa on­gel­maa sen jäl­keen, kun kaa­to­paik­ka lo­pe­tet­tiin vuon­na 2003. Se­ka­jä­te ja bi­o­jä­te kul­je­te­taan Mik­ke­liin Met­sä­Sai­ri­laan.

– Jos kiin­teis­tö on kun­nan, sil­loin voim­me aut­taa, mut­ta yk­si­tyi­sen kiin­teis­tö­no­mis­ta­jan rot­ta­on­gel­mil­le me em­me voi mi­tään. Sel­vi­tin kui­ten­kin, et­tä kol­men tor­jun­ta­ker­ran käyn­ti kiin­teis­tös­sä mak­saa noin 800 eu­roa, jos­ta voi vä­hen­tää 80 pro­sent­tia ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys­tä, Hä­mä­läi­nen sa­noo.

Hän oh­jeis­taa, et­tei kiin­teis­tö­no­mis­ta­jien pidä mis­sään ni­mes­sä käyt­tää avo­kom­pos­te­ja kuin ai­no­as­taan ok­sil­le ja puu­tar­ha­jät­teel­le.

– Avo­kom­pos­tiin ei saa lait­taa edes ome­nia, sil­lä ne juu­ri hou­kut­te­le­vat tu­ho­lai­sia, Hä­mä­läi­nen li­sää.

On tär­ke­ää es­tää jyr­si­jöi­den pää­sy si­sä­ti­loi­hin, sil­lä siel­lä ne voi­vat syö­dä vaik­ka säh­kö­kaa­pe­lei­ta. Ylei­sim­piä si­sään­pää­sy­auk­ko­ja ovat ul­ko­ver­houk­sen tuu­le­tus­ra­ot, sok­ke­lin mur­tu­ma­koh­dat, put­kien ja kaa­pe­lei­den lä­pi­vien­nit sekä las­taus­lai­tu­rei­den ovet.

Kul­ku­reit­tien tuk­ki­mi­seen on tar­jol­la usei­ta eri­lai­sia suo­jaus­rat­kai­su­ja, ku­ten ver­ko­tus ja tii­li­hii­ri, joka on ruos­tu­mat­to­mas­ta te­räk­ses­tä teh­ty es­te, joka asen­ne­taan tii­li­ver­hoil­tu­jen ta­lo­jen tuu­le­tus­ra­koi­hin. Tii­li­hii­ri toi­mii es­tee­nä myös am­pi­ai­sil­le ja me­hi­läi­sil­le. Me­tal­lis­ta har­ja­lis­taa voi­daan käyt­tää ovien ala­reu­no­jen tii­vis­tä­mi­seen.