Tiina Judén
Yhtenäiskoulun Suuressa Norppaillassa nähtiin musiikinopettaja Sami Nikkarin ohjaama ja säestämä pieni seitsemän hengen toteuttama norppanäytelmä. Puumalasta innoituksensa saaneen Juha Vainion Nestori Miikkulaisesta eli Lintusalossa asuneesta Reposesta kertovan laulun Vanhoja poikia viiksekkäitä tulkitsi Jonna Rantalainen.
Viiksikkäästä veikosta oli puhumassa myös dokumentaristi-elokuvaohjaaja ja kirjailija Juha ”Norppa” Taskinen, joka antoi kymmenessä minuutissa läpileikkauksen oman 44 vuotisen norppahistoriansa parhaista paloista. Selkokielellä lapsille suunnattu esitys kertoi, mitä norpalle on kuulunut aiemmin ja mitä kuuluu nyt. Norppaklubi täyttää tänä vuonna 21 vuotta ja sillä on perustoimintaa ympäri Saimaata. Norppaklubin puheenjohtajana toimii puumalalainen Ossi Kokki, joka lausui tervetulosanat auditoriossa.
– Emme ole ketään vastaan, olemme norpan puolella, Ossi Kokki muistutti.
Tilaisuudessa puhui myös kunnanjohtaja Niina Kuuva, joka pohdiskeli muun muassa sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa norpan elämään. Hänen mielestään norpalla on myös iso merkitys Puumalan kuntakuvalle ja matkailulle.
– Meillä on pystytty hyödyntämään norppaa matkailussakin kestävästi. Minun käsitykseni norpasta on, että se on etäinen ja mystinen, mutta uteliaan laajasti läsnä. Itse näin norpan ensimmäistä kertaa vasta kaksi vuotta sitten, Kuuva totesi.
Norppaklubin vapaaehtoista valistustyötä esimerkiksi kouluilla tekee myös juvalainen Ari Rautio. Hän kertoi, että Lohikosken koulu on ainut, jossa jokainen käsi nousee, kun kysytään, kuinka moni on nähnyt norpan. Puumalassakin nousi noin 90 prosenttia käsistä. Tilaisuudessa nähtiin myös norppaturvallisen katiskan kokoamista. Sitä esitteli Kaarina Tiainen Suomen Luonnosuojeluliitosta.
Kunnan luontopalkinnon sai Puumalan luontoretkeilijät. Norppapiirustuskilpailun 0–2.-luokkien sarjan voitti Anna Härkönen (2.lk), 3.–4.-luokkien sarjan Jasmin Pitkonen (4.lk) ja 5.–6.-luokkien Viivia Valtonen (5.lk).
Puumala on norppakunta, Savonlinna taas norppien pääkaupunki, sanoo Juha Taskinen.
Lempinimen ”Norppa” Taskinen hän arvelee saaneensa siitä, kun on niin pitkään norppien kanssa puljannut monella tavalla.
– Kohta puoli vuosisataa on tullut niitä seurattua, mutta norpan taika tai viehätys ei ole mihinkään hävinnyt.
Taskinen ei enää kuvaa norppia, mutta on aiemmin tehnyt niistä useita valokuvanäyttelyitä ja elokuvatuotantoja sekä dokumentteja Ylelle.
– Olen nykyään ammattikalastaja, joten samasta järvestä otetaan ruokaa, toisiamme häiritsemättä. Norppaturvallisilla rysillä kalastan. Kyllä niitä tässä hommassa näkee ja tuttavanorppia käyn edelleen moikkaamassa, Taskinen kertoo.
Nykyään Taskinen edistää norppaturvallista kalastusta ja tekee itse rysiä.
– Näen valoisana kalastuksen suhteen norppaan. Nyt on sellaiset pyydykset, että verkkoja ei tarvitse käyttää avoimien vesien aikana ollenkaan, kun rysät yleistyvät. Rysiä käytetään vain avovesiaikana, koska talvipyyntiin ne eivät sovellu. Muuten ne ovat helppokäyttöisiä, turvallisia ja pyytävät paremmin.
- Rysissä on estokalteri ja pakoaukot norpille. Ne ovat turvallisia ja havaintojeni mukaan norppien puuhapaikkoja. Rysä ei ole uusi asia, niitä on käytetty kautta aikain, mutta sen uusi tuleminen on innovaatio omalla tavallaan.
Hienoimpia asioita, mitä Taskinen on norppien kanssa päässyt tekemään, on ollut päästä näkemään koko maapallon makeanveden hylkeet ja tehdä niistä dokumenttielokuva viidellä eri järvellä ympäri maailmaa.
– Selänpesijä-naaraan elämää on tullut seurattua jo 29 vuotta. Sen kuuttieloa ja sitä, miten erään saaren ranta on sille lastentarha, jonne se tuo aina kuuttinsa kivikkojen suojaan.
Norppa voi elää 40-vuotiaaksi ja synnyttää kuutteja kolmekymppiseksi asti. Niillä on usein omat lempikivensä ja piilopaikkansa. Taskinen tunnistaa Selänpesijän jo kaukaa.
Naamasta, turkkikuviosta ja räpylämerkistä voi varmistaa tämän vanhan tuttavan. Etelä-Saimaalla elää myös Haukivedeltä Puumalaan vuonna 1997 siirretty Venla-norppa, jota on seurattu suunnilleen yhtä kauan.
Norpista tiedetään yhä enemmän suomalaisten huippuyliopistojen tutkimusten ansiosta. Ihan äskettäin selvitettiin saimaannorpan geeniperimä. Helsingin ja Oulun yliopistossa on saatu selville, että saimaannorppa on geneettisesti kaukana Itämeren ja Laatokan norpasta.
– Saimaannorppa on nykyisellä tiedossa olevalla mutaationopeudella ollut 95 000 vuotta erillään muista hylkeistä. Tämä on uusi mullistava tieto. Yhden hypoteesin mukaan norppamme olisi muinaisen skandinaavisen aikoja sitten hävinneen jääjärven populaation edustaja.
Taskinen toteaa, että saimaannorpan merkitystä on vähätelty lähisukulaisten varjolla, mutta se onkin uniikki erityinen hylje, jota ei ole missään muualla.
– Varmaan aikanaan, kun lisää tutkitaan ja tiedetään, saimaannorppa tullaan määrittelemään omaksi lajikseen, kun sitä nyt on pidetty norpan alalajina.
Taskinen muistuttaa innovaatioista, kuten apukinos ja keinopesä.
Parhaillaan on meneillään kuuttiaika eli saimaannorpan pesintäaika. Selkävesillä voi ajella kelkoilla ja hiihdellä, mutta rantakinoksia on hyvä väistää.
– Jos näkee kuutin, kannattaa katsella kaukaa ja antaa norppaemolle imetysrauha.
– Kaikki tämän kevään kuutit ovat jo nyt aika lailla syntyneet. Jotkut ovat pieniä ja jotkut isompia, nyt on hyvä luminen talvi ja ennuste selviytymiselle on hyvä.
Kuuttikanta lasketaan huhtikuussa alueellisesti pesäinventoijien avulla.