Hanna-Mari Tyrväinen
Saimaannorppien pesälaskennat aloitettiin Puumalan alueella heti pääsiäisen jälkeen. Tänä talvena luonnonkinoksia on ollut paljon ja makuupesiä on löytynyt tavallista enemmän. Poikaspesiä arvellaan löytyvän normaali määrä eli esimerkiksi Katosselällä kahdesta kolmeen.
Pesien kartoitus alkaa, kun ilmat lämpiävät ja lumipesien katot romahtavat niin, että ne pystytään havaitsemaan. Tänä keväänä poikkeuksellista on se, etteivät kinokset romahda samalla tavoin kuin normaalivuosina, sillä hanget ovat niin kovat.
– Pesiä on nyt tosi vaikea löytää. Ajoin pari päivää sitten yhden pesän ohi, eikä siinä näkynyt mitään. Eilen siinä oli 20-senttinen reikä. Joudumme käymään Pohjoisen puolen kinoksia läpi vielä uudelleen, toteaa Metsähallituksen vapaaehtoisryhmään kuuluva Ossi Kokki.
Vapaaehtoisryhmässä mukana oleva Merja Tuomainen on ollut kolaamassa apukinoksia vuosien ajan, mutta viime viikolla hän lähti ensimmäistä kertaa mukaan pesälaskennoille.
– Hieman on jännitystä ja toiveita. Mukava mennä käymään siellä, missä olimme pari kuukautta sitten kolaamassa. Maanmittarina minua kiinnostaa erityisesti paikka, jossa korjasimme romahtanutta pesänalkua. Siinä oli kesämökki ihan vieressä, hän toteaa.
Hydrokopteri lasketaan Saimaaseen Lohilahdella. Tuomainen käy kirjurin paikalle ja Metsähallituksen Puumalan aluevastaava Risto Eronen käynnistää aluksen suunnaten järvenselälle. Alkumatka on paksua jäätä ja kohtalaisen reilu vauhti pomputtaa alusta. Matkan edetessä jää alkaa muuttua vetiseksi ja painua aluksen alla, kunnes laite siirtyy kokonaan avovedelle ja hetken päästä takaisin jäälle.
Alus kiertelee rantoja ja saaria, kunnes Tuomainen huomaa Jänisselällä ensimmäisen makuupesän. Eronen kertoo havainneensa saman paikan, mutta epäilleen sitä ensin kiveksi.
– Jokaisesta pesästä täytetään Metsähallitukselle menevä pesäkaavake. Norppa on talvella vaan käynyt hengittelemässä makuupesässä ja lepäämässä jään päällä. Ei siinä muuta ole tapahtunut, sanoo Eronen.
Tuomainen täyttää kaavakkeen ja merkitsee löytöpaikan karttaan.
Toinen makuupesä löytyy vain muutaman sadan metrin päästä. Kaksikko nousee pois hydrokopterista ja kiipeää matalalla olevan kallion reunalle katsomaan paikkaa, johon ei ole tehty apukinosta.
– Norppa on ollut jäällä köllöttelemässä. Siinä näkyy painauma eli makuujälki sekä räpylän jälkiä. Kiinnitin tähän kauempaa huomiota, koska tässä oli jäänlohkareita. Yritin kiikaroida, mutta norppa on voinut lähteä jo ennen sitä, toteaa Eronen.
Kaksikko siirtyy seuraavaan paikkaan, jossa Tuomainen oli käynyt aiemmin kolaamassa apukinoksen. Eronen kokeilee luistelusauvalla lumista kumpua.
– Ei ole kelvannut, hän toteaa.
Eronen kertoo nähneensä edellispäivänä norpan Lammassaaren edustalla.
– Se oli hirmuisen arka. Hydrokopteri antaa kovan tärinän, mutta ilmatyynyalusta ne eivät pelkää, toteaa Eronen.
Kun liikkeellä on oltu kaksi tuntia, Tuomainen näkee jäällä parin sadan metrin päässä kevätauringossa makaavan norpan. Se lipuu jään alle piiloon kuullessaan pärisevän aluksen.
Eronen pysähtyy ja ottaa jälleen kiikarit esiin, mutta Lammassaaren eteläpuolella makoilevasta norpasta ei näy enää edes päätä. Tuomainen kirjaa lomakkeeseen ja karttaan kirjaimen N, joka tarkoittaa näköhavaintoa.
– Voin ainakin sanoa nähneeni saimaannorpan, iloitsee Tuomainen.
Pian saavutaan Tuomaisen odottamaan paikkaan, jossa mökin edustalle on kolattu kaksi apukinosta. Paikassa oli kolausten aikaan hengitysreikä ja norppa oli tehnyt siihen pesintää varten tukikohtansa. Pesä oli romahtanut ja apukinoskolaajat olivat työntäneet päälle lisää lunta.
Eronen lähtee sauvan kanssa kinokselle.
– Tässä vielä paljon lunta. Kokeilen, onko siihen tehty pesää. Tunnen sen siitä, että se on alhaalta ontto, mutta tässä on kaikki samaa lunta, toteaa Eronen.
– Paikka ei ole kelvannut sille, koska luonnonkinoksia on ollut niin paljon. Jos tähän olisi jotain kaivettu, kinos olisi vähän notkollaan. Katto painaa, sen verran on ollut nuoskaa.
Viimein kaksikko löytää romahtaneen poikaspesän, joka on tehty apukinokseen. Kinos oli kolattu kallion kylkeen kolmeen kertaan. Tuomainen katsoo, että ”lipan” alla roikkuu jotain. Hän laittaa käteensä kumihansikkaan ja lähtee katsomaan, onko jään reunassa kuutin karvaa.
– Hahaa, hän iloitsee löytäessään tupon vaaleanharmaata poikaskarvaa.
Karvanäyte laitetaan minigrip-pussiin, jonka Eronen toimittaa myöhemmin Metsähallitukselle. Näytteestä otetaan talteen kuuttien DNA, jotta jokainen voidaan yksilöidä.
– Kuutti on jossain tässä lähellä. Ehkä tuon kallion vieressä tai sitten se nukkuu vedessä, arvelee Eronen.
Kietävälänvirrassa oleva paikka merkataan punaisella nauhalla sukeltajia varten, jotka käyvät myöhemmin hakemassa järvenpohjasta istukan. Norppa on pesinyt samassa paikassa viimeiset 20 vuotta joka talvi.
– Yksi perhe kolasi tähän kinoksen kaksi kertaa, jonka toinen ryhmä kävi vielä vahvistamassa. Tässä oli paljon lunta, mutta nyt katto vuotaa ja pesän pohja on sulanut. Tässä ei ole edes imetyspaikkaa. Lumet ovat sulaneet parissa päivässä, sanoo Eronen.
Päivän saldo 70 kilometrin oli jälkeen kaksi poikaspesää, josta molemmista saatiin karvanäytteet. Lisäksi löydettiin viisi makuupesää ja tehtiin yksi näköhavainto sekä nähtiin tuoreita rapylänjälkiä. Kaikkinensa Saimaalla tehdään pesälaskentoja noin parin viikon ajan.
Kuuttien suojelemiseksi tehty verkkokalastuskielto Saimaan norppa-alueilla alkoi 15.4., jatkuen kesäkuun loppuun saakka.


