Tiina Judén
Kilpaurheilun, yrittämisen ja perheen yhdistäminen ei välttämättä kuulosta helpoimmalta yhtälöltä, eikä se sitä olekaan. Tästä huolimatta kahden bokseri-koiran ja Tuula ja Eetu Sviilin nuori perhe on saanut uuden asukin, ”pikkusviilin”. Jäntevää pikkuneitiä kutsutaan myös ”pikkupiiliksi”. Oikean nimen hän saa kuukauden päästä Kyyhkylän kartanossa tai seurakuntatalolla pidettävissä ristiäisissä Mikkelissä, jossa Puumalasta kotoisin oleva Tuula perheineen nykyään asuu.
Viime keskiviikkona Tuula Sviili oli Puumalan mummolassa. Siellä hän kertoo jatkossa olevansa vauvan kanssa tuttu näky, sillä toimelias yrittäjänainen ei aio pitää pitkää äitiyslomaa. Vauvanhoitoapuna tarvitaan siis isä Eetua, joka käyttää vanhempainvapaita lapsenhoitoon vanhempainvapaita lapsenhoitoon, Tuulan luovuttaessa valtaosan omia vanhempainvapaapäiviään hänelle. Lisäapuna tarvitaan kuitenkin mummoa ja pappaa, jotta Hyvänolon Puumalassa sekä Mikkelin Fysios Mehiläisessä fysioterapeuttina työskentelevä Tuula voi jatkaa mahdollisimman pian työelämässä.
– Olen sellainen, että yksi vuosi kotona ei ole minun juttuni. Viikko synnytyksestä menin jo valmentamaan, muuten hajoaisi pää. Valmennettavan videoita kommentoin jo perjantaina sairaalasta, kun keskiviikkona oli sektio, Tuula kertoo.
Tuula aikoo palata työelämään jo lokakuussa.
– Eetu hoitaa pientä tyttöä niin hyvin, että ainut mihin hän ei pysty on rintaruokinta. Valmennusommissa olen lyhyesti jo voinut siis käydä.
Manuaalista fysioterapiaa ei kuitenkaan ihan vielä voi aloittaa tekemään, sillä sektiohaavan paraneminen vie vähintään kuusi viikkoa. Urheilullisen naisen ei ole kuitenkaan helppo pysyä paikallaan ja puolesta tunnista tuntiin venyneet kävelylenkit ovat jo arkea. Aluksi hän ei saanut ulkoiluttaa koiria.
– Vuoden ikäisen Uuno-koiran koulutus on vielä kesken, mutta joulukuussa 12 vuotta täyttävä vanhempi koira Tomi kulkee jo vaunujen vierellä.
Manuaalisen fysioterapiatyön Tuula aloittaa lokakuussa varovasti ottamalla vastaan vain muutama asiakkaan päivässä.
Ennen lokakuuta Tuula saa käteensä myös tuoreen urheilufysioterapeutin paperit. Sertifioituja sellaisia ei Suomessa kovin montaa ole ja Tuula aikoo sertifioitua, sillä hänellä on tarvittava vankka työkokemus fysioterapeutin työstä sekä valmentamisesta. Sertifikaatin saatuaan se pitää uusia neljän vuoden välein.
Hänellä on myös vakaa aikomus jatkaa aktiiviurheilijana.
– Minulla oli huippulääkäri Mikkelissä (naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Katti Adler). Hän konsultoi naistentautien ja synnytysten erikoislääkäreitä Helsingistä. Minua pelotti eniten se, että Mikkelin keskussairaala on opetussairaala. Urheilu on iso osa elämääni ja identiteettiäni ja tiedän fysioterapeuttina, että (selkä-) spinaalipuudutuksessa on riskinsä. Siksi tärisin pelosta leikkauspöydällä. Minua pelotti puudutusneula.
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja nuorella parilla on suunnitelmissa hankkia useampikin lapsi. Sektiota jouduttiin pohtimaan pitkään, mutta kun vauva oli perätilassa ja napanuora kolme kertaa kaulanympärillä, ei vaihtoehtoja jäänyt. Onneksi lantio mangneettikuvattiin, sillä vasta siinä yhteydessä huomattiin ultraamalla, että napanuora on kaulan ympärillä. Lantion leveys olisi riittänyt alatiesynnytykseen.
Nyt ”pikkusviili” nukkuu ja syö säännöllisesti kolmen tunnin välein, eikä hätkähdä edes kovaa koirien haukkumista. Tuore vauva oli vilkas myös vatsassa.
– On saattanut vaikuttaa se, että treenasin viimeiselle viikolle asti. Nyt mamma laittaa baarin kiinni, Tuula sanoo vauvan nukahtaessa rinnalle.
