Hanna-Mari Tyrväinen
Joutsenosta Puumalan koiranäyttelyyn saapunut Anne Ruotsalainen työntää koiranvaunuja, joiden päällä on iso koirankuljetushäkki. Hän purkaa kuljetusyhdistelmän ja alkaa kasata kiireellä työpöytiä, ehtiäkseen harjata näyttelykoirat Milan ja Kipparin valmiiksi ennen kehään menoa.
– Minulla on 15 minuuttia aikaa. Nostan koirat pöydälle, harjaan ja kampaan ne valmiiksi ja sitten mennään kehään. Kehässä on ensin sileäkarvaiset kettuterrierit ja sen jälkeen nämä karkeakarvaiset, sanoo Ruotsalainen.
Neljävuotias uroskoira Kippari seisoo pöydällä jämäkästi, tietäen selkeästi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Koira näyttää nauttivan harjaamisesta.
– Koiralla pitää olla tähän sellainen halu, ei se muuten onnistu. Pesin koirat eilen ja kuten huomaa, karvat eivät ole ihan ojennuksessa. Harjaan karvat ensin auki ja kampaan ne sitten, Ruotsalainen toteaa.
Ruotsalainen sanoo, ettei turkkia kannata harjata auki kuin vasta näyttelypaikalla. Hän kampaa vielä partakarvat suoriksi ja laittaa niihin hiustenhoitoainetta.
– Turkkiin ei saa laittaa mitään aineita, mutta kuonossa voi käyttää hoitoainetta, jotta trimmatut karvat pysyvät oikein. Kyllähän tämä tästä muuttuu, kun jaksaa vaan kammata.
Mikkeliläiset Tuomo Huovinen ja Jenni Luukkonen odottelevat australianterrieri Rosan kanssa kehään menoa ja koiralta nypitään vielä viimeiset karvat ennen koitosta.
– Meillä on Huovispäivän kennel, jossa on mäyräkoiria, suomenpystykorvia ja australianterrierejä. Kierrämme näyttelyissä ympäri Suomea, Baltiaa ja Pohjoismaita. Aikoinaan Venäjälläkin, kertoo Huovinen.
Luukkosen sijoituskoira Rosa pussailee Huovista häntä heiluen ihan kuin se olisi ikävissään.
– Se on jännää. Sijoituskoirathan eivät asu meillä, mutta Rosakin muistaa minut, kun me ollaan kierretty näyttelyitä. Sijoituskoirat käyttäytyvät eri tavalla meidän kanssa, kun omien ihmisten kanssa, toteaa Huovinen.
Huovinen ja Luukkonen kiertävät matkailuautolla koiranäyttelyissä vuosittain 10 000-15 000 kilometriä.
– Tämä on harrastus, joka vie kaikki rahat. Ei tällä rikastu ainakaan meidän tyylillä, he nauravat.
Loviisasta saapunut Sonja Postila taluttaa kakkoskehässä sileäkarvaista kettuterrieriä ja kuuntelee sen jälkeen tuomarin arviointia Siristä.
– Selvä sukupuolileima, hyvät päänlinjat ja pituus, tummat oikeanmuotoiset silmät ja hyväasentoiset korvat. Kaunis kaula, suora selkä ja hyvä hännän kiinnitys. Tiivis ja hyvälaatuinen karva, luettelee ulkomuototuomari Perttu Ståhlberg.
Ståhlberg on arvostellut koiranäyttelyissä 14 maassa eri puolilla Eurooppaa.
– Tämä on aina mielenkiintoista. Tänään minulla on kehässä 82 koiraa. Ensin muutama terrieri ja iltapäivällä paljon metsästyspystykorvia. Tämä on vahvaa metsästysaluetta ja on kiva päästä näkemään tämän seudun koiria. Puumalan ryhmänäyttely on hyvin järjestetty, hän toteaa odotellessaan seuraavaa koiraa.
Lauantaisen koiranäyttelyn urheiluhallin alueella järjesti Puumalan Erämiehet ry.
– Keli on todella hyvä, ihmiset ajoissa paikalla ja järjestelyt sekä työnjako ovat toimineet hyvin. Koiranäyttelyä varten tehtiin paljon pohjatyötä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Kyllä Erämiehillä on ammattitaitoa tehdä tätä, toteaa Puumalan Erämiehiin kuuluva Soili Karhunen.
Puumalan koiranäyttely järjestään 4-6 vuoden välein. Tänä vuonna osallistujia oli ennätysmäärä, lähes 300 koiraa handlereineen.
-Koiranäyttelyyn oli 301 ilmoittautunutta, mutta muutama perui tulonsa tuomarimuutoksen vuoksi, kertoi puheenjohtaja Arho Puttonen maanantaina.
Erämiehillä meni lauantaina kisapaikalla näyttelyn jälkimainingeissa iltaan asti.
- Kaikki meni tosi hyvin kaikilta osin. Pikkaisen satoi vettä, mutta sekään ei haitannut, kun se kesti vain hetken. Tunnelma oli iloinen, eikä ollut mitään kommelluksia.
Puttosen mukaan seuraava koiranäyttely voidaan järjestää korkeintaan kahden vuoden päästä, sillä näyttelyt pitää anoa vähintään kaksi vuotta aikaisemmin.
