Han­na-Mari Tyr­väi­nen

KrimsK­ram­sin vie­rei­sen lii­ke­huo­neis­ton oveen on tul­lut ke­sän ai­ka­na Toi­mis­to & Stu­dio Anu -teip­paus. Anu Val­to­nen sa­noo, et­tei hä­nen lii­ke­toi­mel­laan ole vie­lä vi­ral­lis­ta ni­meä, mut­ta täl­lais­ta vaih­to­eh­toa hän on mie­les­sään pyö­ri­tel­lyt.

– Ajat­te­lin aluk­si yri­tyk­sen ni­mek­si nel­jää K:ta eli kyn­si­hoi­dot, kor­jau­som­pe­lu, kir­jan­pi­to ja kai­ken­lais­ta muu­ta. Olen teh­nyt elä­mä­ni var­rel­la kai­ken nä­köis­tä. Sil­lä jot­kut sa­no­vat mi­nua Mo­ni­a­pu-Anuk­si, hy­myi­lee Val­to­nen.

Val­to­nen te­kee ma­ni­kyy­re­jä ja gee­li­lak­kauk­sia sekä ra­ken­ne­kyn­siä, jo­hon hän kävi ke­vääl­lä kou­lu­tuk­sen. Hän on am­ma­til­taan mer­ko­no­mi ja suo­rit­ta­nut ta­lous­hal­lin­non am­mat­ti­tut­kin­non pal­kan­las­ken­nan alu­eel­ta, jo­ten toi­men­ku­vaan kuu­luu myös kir­jan­pi­toa.

– Työs­ken­te­lin ai­em­min Ri­ver Plas­til­la. Tein siel­lä hal­lin­nol­li­sia hom­mia ja pa­pe­ri­töi­tä, jota kaut­ta kir­jan­pi­to ja pal­kan­las­ken­ta tu­li­vat tu­tuik­si. Ajat­te­lin, et­tä se voi­si ol­la yk­si pal­ve­lu­muo­to ja olen muu­ta­man asi­ak­kaan saa­nut ke­sän var­rel­la, hän sa­noo.

Ny­kyi­seen toi­men­ku­vaan kuu­luu myös kor­jau­som­pe­lu.

– Olen har­ras­ta­nut om­pe­le­mis­ta ja kä­si­töi­tä, jo­ten se­kin tun­tui luon­nol­li­sel­ta pal­ve­lu­muo­dol­ta. Voin vaih­taa ve­to­ket­ju­ja ja ly­hen­tää hou­sun­lah­kei­ta, ja nii­tä­kin olen teh­nyt ke­sän ai­ka­na.

Nel­jään K-kir­jai­meen liit­ty­vä ”kai­ken­lais­ta muu­ta” tar­koit­taa eri­lai­sia pai­na­tuk­sia. Val­to­nen on teh­nyt elekt­ro­ni­sel­la leik­ku­ril­la esi­mer­kik­si omat lii­ke­huo­neis­ton tar­ra­mai­nok­set sekä eri­lai­sia pai­na­tuk­sia lip­pik­siin ja t-pai­toi­hin.

– Olin pit­kään sai­raus­lo­mal­la ja yri­tin kek­siä it­sel­le­ni jo­tain te­ke­mis­tä. Myin sai­ras­tu­es­sa­ni ka­ra­o­ke­lait­teet pois ja ajat­te­lin lait­taa sii­tä saa­dut ra­hat jo­hon­kin hyö­ty­käyt­töön os­ta­mal­la leik­ku­rin.

Leik­ku­ri ei piir­rä ku­vaa, vaan se leik­kaa ää­ri­vii­vat teks­tis­tä tai sil­hu­et­ti­ku­vas­ta, jot­ka Val­to­nen kiin­nit­tää tuot­tei­siin si­lit­tä­mäl­lä.

– Net­ti­hän on pul­lol­laan kai­ken­lai­sia ku­via, mitä leik­ku­riin voi la­da­ta. Si­li­tys­kal­voil­la voi teh­dä pai­na­tuk­sia vaat­tei­siin ja kan­kai­siin, mut­ta ik­ku­na­teip­paus on teh­ty vi­nyy­li­kal­vol­le, joka kes­tää kos­teut­ta ja sää­muu­tok­sia. Vi­nyy­li­pai­na­tuk­set voi kiin­nit­tää la­si­pin­taan.

Val­to­nen on suun­ni­tel­lut ja teh­nyt myös omia tuot­tei­ta, ku­ten ”Say hel­lo to sum­mer” -kas­se­ja ja teks­ti­pai­na­tuk­sel­la ko­ris­tel­tu­ja kah­vi­mu­ke­ja.

Val­to­nen on nyt uu­den alun edes­sä, sil­lä hän oli pois työ­e­lä­mäs­tä yli kuu­si vuot­ta.

– Olen ol­lut töis­sä vii­mek­si elo­kuus­sa 2016. Se sai­raus oli niin vai­kea ja mo­ni­nai­nen, et­tä olin vä­lil­lä pyö­rä­tuo­lis­sa ja aje­lin säh­kö­mo­pol­la, kun omat ja­lat ei­vät kan­ta­neet, hän ker­too.

Val­to­sen vuo­sia kes­tä­nyt sai­ras­te­lu al­koi vuon­na 2015 teh­dys­tä sel­kä­leik­kauk­ses­ta, ja sii­tä joh­tu­vas­ta her­mo­ki­vus­ta, jota hoi­det­tiin ihon al­le lai­tet­ta­val­la ki­pus­ti­mu­laat­to­ril­la.

– En­sim­mäi­set sel­kä­leik­kauk­sen jäl­kei­set oi­reet al­koi­vat sii­tä, kun sel­kää­ni kos­ki, en­kä saa­nut lii­ku­tel­tua var­pai­ta­ni. Sit­ten en voi­nut enää lii­kut­taa jal­ka­te­rää ja nilk­kaa. Me­nin seu­raa­va­na aa­mu­na lää­kä­riin, ja siel­tä sit­ten Mik­ke­liin ja Kuo­pi­oon. Lo­pul­ta sel­vi­si vas­ta kuu­kau­den pääs­tä, et­tä ja­las­sa ve­ri­tulp­pa ja se oli jo mel­kein ni­vu­seen as­ti tu­kos­sa, Val­to­nen ker­too.

– Sel­kä­leik­kauk­ses­ta kaik­ki pa­he­ni. Vä­li­le­vy rä­säh­ti rik­ki, kun sitä ei ai­ka­naan lei­kat­tu, ja sii­tä meni pa­la­sia her­mo­ka­na­vaan. Oi­kea jal­ka hal­vaan­tui ihan täy­sin, ei­kä se liik­ku­nut yh­tään. Se ta­pah­tui lau­an­tain ja sun­nun­tain vä­li­se­nä yö­nä, mut­ta sel­kä lei­kat­tiin vas­ta tors­tai­na.

Val­to­sen her­mo­ki­pu­ja yri­tet­tiin hoi­taa ki­pus­ti­mu­laat­to­ril­la, mut­ta kun­to meni en­tis­tä huo­nom­mak­si.

– Vas­ta kun lai­te otet­tiin pois, se mah­dol­lis­ti sen, et­tä jal­ka al­koi toi­mi­maan. Muu­ten se vaan laa­ha­si pe­räs­sä. Vä­lil­lä meni niin, et­tei kum­pi­kaan jal­ka toi­mi­nut, hän ker­too.

Oi­kea jal­ka on ol­lut huo­nom­pi vuo­sien ai­ka­na ja se ki­pey­tyy pie­nim­mäs­tä­kin ra­si­tuk­ses­ta.

– Kyl­lä mi­nul­la vie­lä­kin oi­kea jal­ka läp­syy kä­vel­les­sä. Se ei niin kuin jak­sa. En pys­ty sei­so­es­sa­ni oi­kein va­raa­maan oi­ke­al­le ja­lal­le, sil­lä se on pal­jon hei­kom­pi. Mut­ta kyl­lä minä kä­ve­len ja käyn jo te­ke­mäs­sä koi­ran kans­sa muu­ta­man ki­lo­met­rin lenk­ke­jä. Juok­se­maan en pys­ty.

Kun Val­to­sen ja­lat al­koi­vat toi­mia ja liik­ku­mi­nen mah­dol­lis­tui omil­la ja­loil­la, al­koi hän luon­nol­li­ses­ti kai­va­ta ta­kai­sin työ­e­lä­mään.

– Olen ai­na ol­lut yrit­te­li­äs ja te­ke­vä ih­mi­nen, mut­ta jou­duin ole­maan pal­jon pe­ti­po­ti­laa­na, en­kä ty­kän­nyt yh­tään sii­tä kuu­des­ta vuo­des­ta. Mut­ta on­han tämä ai­van mah­ta­vaa, et­tä olen nyt täs­sä, hän iloit­see.

– Pie­ni­muo­toi­nen ih­me­kin elä­mäs­sä, et­tä pa­ran­nuin vie­lä, kos­ka ei ol­lut mi­tään toi­voa, kun lää­kä­rit­kään ei­vät osan­neet mi­nua enää aut­taa.

Val­to­nen työs­ken­te­li ke­säl­lä vä­lil­lä sa­ta­ma­to­ril­la vi­han­nes­ko­jus­sa tuu­ra­ten nuo­ria ke­sä­työn­te­ki­jöi­tä, ja lop­pu­ke­säs­tä hei­dän läh­ties­sään vä­hän va­ki­tui­sem­min­kin. Val­to­nen oli­si saa­nut Puu­ma­las­ta ke­sä­työ­pai­kan, mut­tei vie­lä toi­pi­laa­na us­kal­ta­nut ot­taa vas­taan mi­tään fyy­sis­tä työ­tä.

– Krop­pa ei oli­si vie­lä kes­tä­nyt sitä. Ei mi­nul­la ole myös­kään nyt tar­koi­tus teh­dä kah­dek­saa tun­ti päi­väs­sä. Olen Ke­lan am­ma­til­li­ses­sa kun­tou­tuk­ses­sa ja työs­ken­te­len so­vi­tus­ti kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­sa, kuu­si tun­tia päi­väs­sä. Kun­tou­tus­tu­el­la pys­tyn pik­ku­hil­jaa aloit­ta­maan ja pa­laa­maan työ­e­lä­mään.