Hanna-Mari Tyrväinen
KrimsKramsin viereisen liikehuoneiston oveen on tullut kesän aikana Toimisto & Studio Anu -teippaus. Anu Valtonen sanoo, ettei hänen liiketoimellaan ole vielä virallista nimeä, mutta tällaista vaihtoehtoa hän on mielessään pyöritellyt.
– Ajattelin aluksi yrityksen nimeksi neljää K:ta eli kynsihoidot, korjausompelu, kirjanpito ja kaikenlaista muuta. Olen tehnyt elämäni varrella kaiken näköistä. Sillä jotkut sanovat minua Moniapu-Anuksi, hymyilee Valtonen.
Valtonen tekee manikyyrejä ja geelilakkauksia sekä rakennekynsiä, johon hän kävi keväällä koulutuksen. Hän on ammatiltaan merkonomi ja suorittanut taloushallinnon ammattitutkinnon palkanlaskennan alueelta, joten toimenkuvaan kuuluu myös kirjanpitoa.
– Työskentelin aiemmin River Plastilla. Tein siellä hallinnollisia hommia ja paperitöitä, jota kautta kirjanpito ja palkanlaskenta tulivat tutuiksi. Ajattelin, että se voisi olla yksi palvelumuoto ja olen muutaman asiakkaan saanut kesän varrella, hän sanoo.
Nykyiseen toimenkuvaan kuuluu myös korjausompelu.
– Olen harrastanut ompelemista ja käsitöitä, joten sekin tuntui luonnolliselta palvelumuodolta. Voin vaihtaa vetoketjuja ja lyhentää housunlahkeita, ja niitäkin olen tehnyt kesän aikana.
Neljään K-kirjaimeen liittyvä ”kaikenlaista muuta” tarkoittaa erilaisia painatuksia. Valtonen on tehnyt elektronisella leikkurilla esimerkiksi omat liikehuoneiston tarramainokset sekä erilaisia painatuksia lippiksiin ja t-paitoihin.
– Olin pitkään sairauslomalla ja yritin keksiä itselleni jotain tekemistä. Myin sairastuessani karaokelaitteet pois ja ajattelin laittaa siitä saadut rahat johonkin hyötykäyttöön ostamalla leikkurin.
Leikkuri ei piirrä kuvaa, vaan se leikkaa ääriviivat tekstistä tai silhuettikuvasta, jotka Valtonen kiinnittää tuotteisiin silittämällä.
– Nettihän on pullollaan kaikenlaisia kuvia, mitä leikkuriin voi ladata. Silityskalvoilla voi tehdä painatuksia vaatteisiin ja kankaisiin, mutta ikkunateippaus on tehty vinyylikalvolle, joka kestää kosteutta ja säämuutoksia. Vinyylipainatukset voi kiinnittää lasipintaan.
Valtonen on suunnitellut ja tehnyt myös omia tuotteita, kuten ”Say hello to summer” -kasseja ja tekstipainatuksella koristeltuja kahvimukeja.
Valtonen on nyt uuden alun edessä, sillä hän oli pois työelämästä yli kuusi vuotta.
– Olen ollut töissä viimeksi elokuussa 2016. Se sairaus oli niin vaikea ja moninainen, että olin välillä pyörätuolissa ja ajelin sähkömopolla, kun omat jalat eivät kantaneet, hän kertoo.
Valtosen vuosia kestänyt sairastelu alkoi vuonna 2015 tehdystä selkäleikkauksesta, ja siitä johtuvasta hermokivusta, jota hoidettiin ihon alle laitettavalla kipustimulaattorilla.
– Ensimmäiset selkäleikkauksen jälkeiset oireet alkoivat siitä, kun selkääni koski, enkä saanut liikuteltua varpaitani. Sitten en voinut enää liikuttaa jalkaterää ja nilkkaa. Menin seuraavana aamuna lääkäriin, ja sieltä sitten Mikkeliin ja Kuopioon. Lopulta selvisi vasta kuukauden päästä, että jalassa veritulppa ja se oli jo melkein nivuseen asti tukossa, Valtonen kertoo.
– Selkäleikkauksesta kaikki paheni. Välilevy räsähti rikki, kun sitä ei aikanaan leikattu, ja siitä meni palasia hermokanavaan. Oikea jalka halvaantui ihan täysin, eikä se liikkunut yhtään. Se tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta selkä leikattiin vasta torstaina.
Valtosen hermokipuja yritettiin hoitaa kipustimulaattorilla, mutta kunto meni entistä huonommaksi.
– Vasta kun laite otettiin pois, se mahdollisti sen, että jalka alkoi toimimaan. Muuten se vaan laahasi perässä. Välillä meni niin, ettei kumpikaan jalka toiminut, hän kertoo.
Oikea jalka on ollut huonompi vuosien aikana ja se kipeytyy pienimmästäkin rasituksesta.
– Kyllä minulla vieläkin oikea jalka läpsyy kävellessä. Se ei niin kuin jaksa. En pysty seisoessani oikein varaamaan oikealle jalalle, sillä se on paljon heikompi. Mutta kyllä minä kävelen ja käyn jo tekemässä koiran kanssa muutaman kilometrin lenkkejä. Juoksemaan en pysty.
Kun Valtosen jalat alkoivat toimia ja liikkuminen mahdollistui omilla jaloilla, alkoi hän luonnollisesti kaivata takaisin työelämään.
– Olen aina ollut yritteliäs ja tekevä ihminen, mutta jouduin olemaan paljon petipotilaana, enkä tykännyt yhtään siitä kuudesta vuodesta. Mutta onhan tämä aivan mahtavaa, että olen nyt tässä, hän iloitsee.
– Pienimuotoinen ihmekin elämässä, että parannuin vielä, koska ei ollut mitään toivoa, kun lääkäritkään eivät osanneet minua enää auttaa.
Valtonen työskenteli kesällä välillä satamatorilla vihanneskojussa tuuraten nuoria kesätyöntekijöitä, ja loppukesästä heidän lähtiessään vähän vakituisemminkin. Valtonen olisi saanut Puumalasta kesätyöpaikan, muttei vielä toipilaana uskaltanut ottaa vastaan mitään fyysistä työtä.
– Kroppa ei olisi vielä kestänyt sitä. Ei minulla ole myöskään nyt tarkoitus tehdä kahdeksaa tunti päivässä. Olen Kelan ammatillisessa kuntoutuksessa ja työskentelen sovitusti kolmena päivänä viikossa, kuusi tuntia päivässä. Kuntoutustuella pystyn pikkuhiljaa aloittamaan ja palaamaan työelämään.